Caroline Munro

Session 9 (2001)

aka Session no 9; The Asylum - Dödens salar

Session 9 #1 Session 9 #2
IMDb

Uusi amerikkalainen kauhuelokuva on vitsi. Tuotantoyhtiöt kierrättävät 20 vuotta vanhoja ideoita, joista ovat poistaneet niissä alun perin olleen munan tyngänkin. Parhaat tulokset saadaan kopioimalla elokuvat suoraan jonkun muun elokuvakulttuurin tuotoksesta. Mitään omaa ei ole nähty edes riippumattomalla puolella pitkiin aikoihin. Session 9 onkin piristävä yllätys tarjotessaan pienimuotoista, oikeasti pelottavaa kauhua.

Session 9 [1]
Session 9 [2]

Session 9 kertoo työmiehistä, jotka ovat urakkapalkalla poistamassa asbestia suljetusta mielisairaalasta. Mikäli työ valmistuu epärealistisen lyhyessä ajassa, heille on luvassa muhkea bonus. Työ on vaarallista ja huolimattomuus kostautuisi potentiaalisena keuhkosyöpänä. Alku sujuukin hyvin, mutta kun yksi työmiehistä löytää vanhaa arkistomateriaalia entisten potilaitten haastatteluista ja saa pakkomielteen kahlata nauhoja läpi, alkaa ilmapiiri käydä uhkaavaksi. Pikkuhiljaa sairaalan synkkä menneisyys alkaa saada otteen sekä miehistä että katsojasta.

Session 9 [3]
Session 9 [4]

Ohjaaja Brad Anderson on onnistuneesti yhdistänyt realistisuuden ja pikkuhiljaa tapahtumien ylle kerääntyvän yliluonnollisuuden. Henkilöhahmoja syvennetään enemmän kuin monessa normaalidraamassa ja verrattain nimekäs näyttelijäkaarti (mm. Peter Mullan, David Caruso, Josh Lucas) tekee laadukasta työtä (lähinnä näyttäen ahdistuneelta ja krapulaiselta. Tätä ei tosin ko. henkilöiden maineen tuntien tarvitse liikaa näytellä). Suljetun sairaalan kolhous tuo samanlaista eristyneisyyden tunteen, joka on ollut synkeän tunnelman takeena monessa laatukauhussa Hohdosta The Thingiin. Elokuvan vahvin valtti on sen arkipäiväisyys, hahmoihin samaistuu ja heidän ongelmissaan myötäelää voimakkaasti. Kun on väkivallan aika, miehien kohtalolla on väliä. Tällaista huolellisuutta kaipaisi yhteen jos toiseenkin (kauhu)elokuvaan. Toisaalta tällainen tehokeino tarvitsee käsikirjoituksen tuekseen, joten harvalla tuottajalla on aikaa moisen keksimiseen. Session 9 tuo mieleen Blair Witch Projectin. Pelottelukeinot ovat yhteneväisiä, äänimaailma, epämääräiset hahmot pimeässä, väkivalta jätetään katsojan mielikuvituksen varaan, jne.. Kotivideomaista kameran heiluttelua ja lähikuvia räkää vuotavista nenistä ei kuitenkaan nähdä, realistisuus Session 9 lähteekin enemmän rauhallisesta dokumentaarisesta otteesta. Kumihirviöt ja veriset työkalut on elokuvassa korvattu arkipäiväisemmillä väristyksillä. Hyvänä esimerkkinä kohtaus, jossa eräs työmiehistä säikähtää ja vetää keuhkonsa vahingossa täyteen asbestipölyä. Sympatiat ovat niin vahvasti hahmon puolella, että kurkkuun sattuu.

Session 9 [5]
Session 9 [6]

On ahdistavaa miettiä, ettei tälle elokuvalle järjestynyt kunnollista levytystä. Eiväthän Caruso, Mullan ja kumppanit mitään prinssejä ole, mutta kauhuelokuvan kaupallisen potentiaalin pitäisi perustua muuhunkin kuin naamakertoimeen, tissikertoimeen ja persekertoimeen. Varsinkin, kun nämä yleensä summautuvat kertoimeksi, jota indikoi perseestä ulos tuleva tuote.

***--
© Antti Tohka, julkaistu: 3.11.2003
keskiarvo
toimitus
3.33/5.00 (9)
 JSSMTPATJMMHMK*EMPI
  3.5 3.5 3.5 3.0 3.0 3.5 3.5 3.0 3.5
keskiarvo
lukijat i
3.50/5.00 (18)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  16 (37)
43%
Session 9 (2001)  Session 9 (2001)