Caroline Munro

Shark: Rosso nell'oceano (1984) :: Monster Shark

Syvyyksien tappaja

aka Apocalypse dans l'ocean rouge; Devil Fish; Devilfish; Devouring Waves; Monster Shark; Red Ocean

Shark: Rosso nell'oceano #1 Shark: Rosso nell'oceano #2
IMDb

Steven Spielbergin elokuva Tappajahai (Jaws, 1975) ei ole ainoa amerikkalainen ajanviete-elokuva, jota italialaiset ovat kopioineet onnistuen usein lähinnä toisenlaisilla viihdeansioilla, sellaisilla joilla usein on kalkkunan ääni. Italialaisen elokuvan Monster Shark alkutekstijakso ilmoittaa ohjaajaksi miehen nimeltä John Old Jr. jolla viitataan todelliseen ohjaajaan, erittäin taitavan ja mestarillisen kamerankäyttäjä Mario Bavan poikaan Lamberto Bavaan, jonka filmografia käsittää lähinnä epäonnistumisia ja tympeitä hurmeenlennättäjiä, kuten vuoden 1983 A Blade in the Dark tai vuoden 1980 hirvittävä ensiohjaus Macabre, jossa sentään oli kirjoittajana vaikuttavat elokuvat House With the Windows That Laugh (1976) ja Zeder (1983) tehnyt Pupi Avati. Monster Shark ei kuulu kuitenkaan nuoremman Bavan hirvittävimpiin saavutuksiin johtuen juuri tuosta mainitusta muhkeasta höyhenpeitteestä.

Shark: Rosso nell'oceano [1]
Shark: Rosso nell'oceano [2]

Ilkeä, suuri, omat solunsa uudelleenjalostava ja ihmisiä syövä haipeto on vapaana aurinkoisessa merenrantaparatiisissa, jonne elokuva sijoittuu. Aurinko paistaa jatkuvasti päivällä, mutta irvokkaasti ja puoliksi kalutut raadot alkavat pian häiritä onnelaa. Kalastajat, tiedemiehet, liikemiehet ja poliisi yrittävät kaikki ajaa omaa etuaan asiassa, joka siis on lähes kaikilla hain tappaminen ja ihmisten henkien säilyttäminen. Mutta myös ihmispaha esittäytyy niiden hahmojen muodossa, jotka ajattelevat hirviön mukana tulleita taloudellisia mahdollisuuksia. Asetelma on kaikkea muuta kuin omaperäinen tai uusi. Mutta kuten mainittu, kalkkuna - ja jopa puhdas rip-off -elokuvakin - voi olla tarpeeksi elävää katsottavaa etenkin jos tekijät eivät ole kuvitelleet tekevänsä oikeasti vakavaa ja suurta elokuvaa (seikka joka esimerkiksi espanjalaisen Jess "Bloody Judge" Francon olisi pitänyt oppia etenkin riistäessään Michael Reevesin kaltaisia ohjaajia). Naiivi ylpeys ja sokeus tekevät arveluttavat lähtökohdat ja tarkoitusperät omaavat elokuvat usein niin kamaliksi kuin mitä ne ovat.

Bava-juniorin elokuvan käsikirjoittajajoukkio on lievästi sanottuna mielenkiintoinen, koska se sisältää viiden käsikirjoittajaihmisen nimet, joista etenkin Gianfranco Clerici (Deodaton mestarillinen Cannibal Holocaust, 1979), Dardano Sacchetti (muun muassa Fulcin 1980-luvun alkupään kauhuelokuvat) ja Luigi Cozzi (Contamination, 1980) ovat jokainen yksinäänkin kunnostautuneet monissa eritasoisissa italialaiselokuvissa. Myös Sergio Martino (Mountain of the Cannibal God, 1978) mainitaan lähteestä riippuen sekä kirjoittajaksi että toiseksi ohjaajaksi John Old Jr:n rinnalle! Nämä faktat luonnollisesti lisäävät elokuvan hauskaa luonnetta, kunhan tapahtumat lähtevät käyntiin. Toisin kuin kamalin ja hitain näkemäni kalaelokuva, meksikolaisen Rene Cardona Jr:n Tintorera (jossa muuten itse haita ei näytetä käytännössä lainkaan), on Bavan elokuvan jännitys parhaimmillaan kiinnostavaa ja intensiivistäkin, mutta usein vain hetkellisesti. Maininnan arvoinen on ainakin lopun kohtaus, jossa hahmot yrittävät polttaa hirviön hengiltä osan heistä luonnollisesti horjahtaessa välillä veteen vailla vetoköyttä lähettyvillä...

Shark: Rosso nell'oceano [3]
Shark: Rosso nell'oceano [4]

Päivä ja yö saattavat vaihtua samassa kohtauksessa helpostikin kun mennään syvemmälle roskaelokuvien maailmaan, ja myös Bavan elokuvan jatkuvuus on ajoittain huvittavasti haussa puhumattakaan muusta uskottavuudesta, kun esimerkiksi naishahmo yrittää työntää suurta kalastusalusta käsivoimin satamasta vesille kohtauksessa, joka menee nopeasti ohi, mutta josta huomaa mainitun kalkkunan jos tarkasti katsoo hahmon liikkeitä. Dialogin kenties pahin väärinkäyttö - lausua juuri nähty tai esitetty asia ääneen - on Bavan elokuvassa myös esillä poliisihahmossa, joka toistaa kirjaimellisesti kaiken kuulemansa ja vielä varmistaen kovalla äänellä. Bavan elokuvan nautittavuus piilee pitkälti näissä tahattomissa seikoissa, jotka lisättynä tyydyttävän nopeasti etenevään juoneen nostavat sen kuiville kaikkein tuskastuttavimmista rahastusroskaelokuvista, joihin esimerkiksi jo mainittu Tintorera häpeällisesti hukkuu.

Italialaisen hirviö sentään on erilainen kuin aiemmin nähdyt: se ei pelkästään ole suuri hai, vaan sillä on myös pitkiä ja teräviä lonkeroita, joilla se toimii ja liikkuu kuin ahne mustekala. Myös ihmisen selän takaa ilmestyvät lonkerot pohjustavat elokuvan hauskimpiin kuuluvaa kohtausta, joka liittyy jälleen mainittuun dialogiseikkaan. Hirviön suussakin käydään "luovaa" kamerankäyttöä hyödyntävällä kuvalla, jossa kita avautuu noin puolen sekunnin ajaksi kameran ympärille! Toisin kuin ehkä voisi luulla, elokuva ja sen hirviö eivät kuitenkaan ole liian kökköjä tai graafisen hupaisia, vaan Bava ei näytä (ainakaan liian pitkään vrt. kita) mitään mitä ei pystynyt uskottavasti kuvin toteuttamaan, mikä laskettakoon ansioksi.

Shark: Rosso nell'oceano [5]
Shark: Rosso nell'oceano [6]

Monster Shark on Bava-nuoremman hymyilyttävä elokuva, josta hän tuskin on erityisen ylpeä, mutta joka kuuluu niihin elokuviin, jotka jaksan katsoa kertaalleen läpi siten että edelleen katson saman ohjaajan elokuvia mahdollisuuden tarjoutuessa. Lamberto Bavan elokuvat ovat pahimmillaan lähes sietämättömiä ja lähes aina jollain vallitsevalla menestyksellä rahastavia, mutta onneksi Monster Shark on sitä melkoisen vilpittömästi, eikä valtameriä yritetä valloittaa ja vakuuttaa.

*½---
© Juho Malanin, julkaistu: 19.11.2003
keskiarvo
toimitus
2.63/5.00 (4)
 JSSMJLJM*
  2.5 3.5 3.0 1.5
keskiarvo
lukijat i
1.50/5.00 (6)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!