Caroline Munro

The Master (1980)

aka Bui boon si moon; 3 Evil Masters; Three Evil Masters; Der Shaolin-Gigant; Bei pan shi men

The Master #1 The Master #2
IMDb

The Master on täydellinen esimerkki Shaw Brothersin epäonnistuneista yrityksistä haukata palaa tuottoisasta kungfu-komediakakusta välittömästi sen jälkeen kun itsenäisen Seasonal Films -yhtiön tuottamat huumoripitoiset Jackie Chan -superhitit Snake in the Eagle's Shadow ja Drunken Master (molemmat 1978) jyräsivät lippuluukuilla Chang Chehin tosikkomaiset ja vanhanaikaiset kungfu-sankaripatsastelut. Yuen Woo-pingin ohjaamat Jackie-elokuvat aloittivat todellisen kungfu-komediabuumin, ja katsojien äänestäessä lompakoillaan oli SB:kin pakotettu lisäämään perinteiseen kungfu-reseptiinsä komiikkaa.

The Master on nimeään myötä yksi yhtiön häikäilemättömimmistä "mestari ja hölmö oppilas" -konseptin hyötykäyttäjistä. Tarina on kopioitu edellä mainituista genrepioneereista lähes sellaisenaan ja pääosaan on kiinnitetty Jackie Chanin vanha koulukaveri Yuen Tak täysin eksploitatiivisista syistä. Juoni potkaistaan käyntiin mainiolla taistelukohtauksella, kun Chen Kuan Tain esittämä ikääntynyt kungfu-mestari päättää hankkiutua eroon martial art -maailman parasiiteista (johtajana Wang Lung Wei), sillä haluaa omien sanojensa mukaan pelata jalkopalloa heidän päillään. Epärehellisesti päättyvän yhteenoton jälkeen haavoittunut mestari pakenee, päätyen typerän kungfu-oppilaan (Yuen Tak) suojiin. Mestari ottaa kiusatun idiootin suojatikseen ja kouluttaa tästä tappavan aseen kostaakseen pahoille miehille.

The Master [1]
The Master [2]

Yuen Tak on ilmiömäisenä akrobaattina Peking-ooppera-aikaisten luokkatovereidensa Yuen Biaon ja Yuen Wahin tasoa, mutta näytteleminen ei luonnistu alkuunkaan. Säälittävät yritykset komiikan suuntaan saavat kylmän hien nousemaan katsojan kainaloihin. Yuen yrittää pilata jopa mainiot kungfu-yhteenotot virnistelemällä raivostuttavasti aina tilaisuuden tullen. Yuen Takin kyvyttömyys pääroolissa havaittiin jo aikanaan, eikä hänelle luojan kiitos enää koskaan annettu yhtä laajamittaista sankarin roolia. Hän siirtyi epäonnistumisensa jälkeen pienempiin sivurooleihin ja loi onnistuneen uran toimintakoreografina. Yuenin suunnittelemia taistelukohtauksia voi nähdä mm. elokuvissa Fong Sai Yuk (1993) ja 2000 A.D. (2000), Sammo Hungin Martial Law -TV-sarjassa, sekä Jet Lin Hollywood-noloilussa The One (2001).

Ja aivan kuin Yuenin ilveilyssä ei olisi riittävästi sietämistä, mukana huojuu myös elokuvahistorian paskinta huumoria edustavat, hullunhauskat kungfu-koulukiusaajat, jotka ovat kuin Dean Shekin rumempia, aivovammaisia äpäräveljiä. Onneksi hahmogallerian pelastavat kestosuosikkini Chen Kuan Tai sekä luottopahis Wang Lung Wei, jotka molemmat yltyvät erittäin vakuuttaviin suorituksiin sekä näyttelytyössä että etenkin fyysisesti. Wangin jykevä karisma saa lopputaistelussa jopa toivomaan, että hän lävistäisi Yuen-pellen miekkaansa, eikä toisin päin. Myös Wangin ilkeät parasiittiseuralaiset Chui Fat ja Yuen Fai suoriutuvat kungfu-painotteisista rooleistaan moitteetta.

The Master [3]
The Master [4]

Edellä mainittujen argumenttien perusteella The Masteriin ei olettaisi olevan syytä koskea pitkällä tikullakaan, mutta tilanne ei ole yhtä synkkä miltä kuulostaa. Elokuvan pelastaa laadukas kungfu-mäiske, jota annostellaan kiitettävän säännöllisesti. Päähenkilöt pelaavat taistelukohtauksissa yhteen kuin unelma ja ajoitus on täydellistä. Nopeatempoinen toiminta kuvataan sopivan välimatkan päästä, jotta kaikki liikkeet näkyvät kauniisti, ja asiaankuuluvat hidastukset säestävät turpasaunoja. Erinomaisesta koreografiasta vastaa Hsu Hsia, joka muistetaan näyttelijänä parhaiten "King of Sticks" -roolistaan elokuvassa Drunken Master, jossa hän toimi niinikään myös koreografina. Mätkeestä on Yuen Takin naamanvenyttelyä lukuun ottamatta hankala löytää mitään pahaa sanottavaa, vaikkei se aivan saman aikakauden mullistavimmille Sammo Hung ja Yuen Woo-ping -sessioille pärjääkään. Koko henkilökaarti pistää parastaan, ja taidokkaiden akrobaattisten liikesarjojen todistamisesta aiheutuva mielihyvän tunne muistuttaa miksi näitä elokuvia ylipäätään katsoo.

Kuolettavalla tavalla epäonnistuneen komedian korvaaminen mielenkiintoisemmalla juonella olisi voinut nostaa The Masterin jopa klassikon asemaan, mutta tällaisenaan elokuvaa on pakko pitää keskinkertaisena rip-offina. Tony Liu Jun-guk on Shaw Brothersin myöhäiskauden ohjaajakatraan ehdotonta eliittiä, josta todisteena lähes mestarilliset wuxia-pätkät Bastard Swordsman (1983) ja Secret Service of the Imperial Court (1984). Liu poimittiin SB-talliin vuonna 1979 ja seuraavana vuonna valmistunut The Master oli hänen ensimmäinen ohjauksensa yhtiölle. Toimintakohtaukset on ohjattu ja kuvattu esimerkillisesti, mutta komediaosuuksista ei olisi saanut yhtään hauskempia, vaikka niiden puikoissa olisi ollut Jacques Tati.

The Master [5]
The Master [6]

Tällaista elokuvaa on hankala arvottaa, sillä kungfu-toiminnan ystäville The Master on ehdottoman suositeltava, mutta lapsellinen komedia säikyttänee tiehensä muut potentiaaliset katsojat. Vastaaviin independent-sähellyksiin verrattuna The Master omaa kuitenkin ylivertaiset tuotantoarvot, eikä Chen Kuan Tain ja Wang Lung Wein kiitettäviä performansseja voi väheksyä.

The Master toimii täydellisesti äijäporukan saunaillan alkupalana, jossa nolostuttavien komediakohtauksien ajan voi nauttia kylmästä oluesta, keskustella väkivallasta sekä heitellä makkarankuoria ympäri huonetta, aina ällistyttävien mättökohtauksien ilmestyessä ruutuun itse elokuvaan keskittyen. Perinteisemmät katseluyritykset saavat sormen kouristumaan vaivaantuneena pikakelauspainikkeelle, ja sopiva omakätinen leikkaaminen onkin tehokkain tapa nauttia elokuvasta.

**½--
© Tatu Piispanen, julkaistu: 26.11.2003
keskiarvo
toimitus
2.50/5.00 (1)
 
keskiarvo
lukijat i
3.25/5.00 (2)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!