Tanskalaisen Vidal Raskin kulttimainetta nauttiva kääpiöeksploitaatio The Sinful Dwarf on elokuva, josta monet ovat varmasti kuulleet, mutta jonka vain harvat ovat nähneet. Kaikessa hämäryydessään The Sinful Dwarf täyttää eritoten niiden sadetakkimiesten toiveet, jotka ovat jääneet Joel M. Reedin Blood Sucking Freaksin (1976) katsomisen jäljiltä kaipaamaan lisää alastomia naisia ruoskivia kääpiöitä.

Elokuvan tarina alkaa kun päähenkilön virkaa toimittava henkisesti jälkeenjäänyt kääpiö Olaf (Torben Bille, joka on jonkin sortin kuuluisuus kotimaassaan) houkuttelee reilusti yli 20-vuotiaan "teinitytön" mekaanisen lelukoiran avulla äitinsä omistamaan hotelliin ja iskee tytön kävelykepillään tainnoksiin.

Prologin jälkeen seuraa Ole Ørstedin säveltämän kokeellisen musiikin säestämä riemastuttava alkutekstikavalkadi ruudussa vilistävine lelueläimineen. Tarinan edetessä katsojalle selviää pian kuinka Olaf ja hänen äitinsä (Anne Sheldon Williams) telkeävät kaappaamansa tytöt hotellin ullakolle, piikittävät nämä täyteen heroiinia ja voivat näin tarjota edullisia seksipalveluja irstaille kadunmiehille. Tyttöjen tainnoksissa pitämiseen tarvittavat heroiiniannokset saadaan helposti salakuljetettua lähellä sijaitsevasta huumepuodista söpöjen teddykarhujen sisällä. Pikku porttola uhkaa kuitenkin saada lapun luukulleen, kun hotelliin kirjautunut nuoripari (Anthony Eades ja Anne Sparrow) alkaa saada vihiä hotellin todellisesta luonteesta. Vaikka elokuva onkin paikoittain turhan hidastempoinen ja mielenkiinnoton, sen lopun "nerokkuus" palkinnee katsojan.

Äidin ja pojan kierot bisnekset -teema ja halvat tuotantoarvot tuovat mieleen lähinnä Herschell Gordon Lewisin The Gruesome Twosomen (1967), joka on kuitenkin kokonaisuudessaan jonkin verran heikompi esitys kuin The Sinful Dwarf. Näitä molempia elokuvia on kuitenkin helppo arvostaa hyvä-huono-elokuva -akselilla.

Odotuksia täynnä olevalle katsojalle The Sinful Dwarf voi kyllä osoittautua pienoiseksi pettymykseksi, joten kannattaa muistaa että elokuva sisältää reilusti typerää dialogia, epäloogisia tapahtumia ja paljon tasapaksua näyttelemistä. Itse tarina pysyy kyllä koko ajan hyvin kasassa, ja toisaalta jos se ei jaksa kiinnostaa niin tarjolla on aina sopivin väliajoin sekä tissejä että tuheroa. Lisäksi elokuvan alussa nähdään myös ylipitkä ja ylitylsä softcore-rakastelusessio. Näyttelijöiden tasosta kertoo varmasti jotain se että kääpiö Olaf on koko elokuvan uskottavin hahmo.

Dværgen sijoittuu Elitistin kaikki parhaat -listan sijalle #3502

Tuomas Henell kommentoi (9.10.2009 14:27:44)

Tästä on tullut Kuopion kovin ja puhutuin kulttielokuva, kiitos allekirjoittaneen.

vastaa »

theremin kommentoi (10.10.2009 12:51:51)

Oli kyllä hämmentävä elokuva. Kääppäri-Jack Black oli kyllä kuumottava pääosassa ja vanhat rouvat toivat mieleen Last House on the Leftin kyttäkaksikon. Jotain jäi kuitenkin puuttumaan vaikka tuntuukin että toisella katselulla saattaisi vähän paremmalta vaikuttaa.

vastaa »

OlenIhminen kommentoi (18.9.2011 14:04:31)

Eihän se kääpiö tässä ketään piiskannut?

vastaa »

Meller kommentoi (16.12.2011 12:49:53)

Tämähän on leffa jota pitää muistaa suositella kaikille - ihan kaikille. Mitä pahaa-aavistamattomampi tuleva katsoja on, ja mitä uskottavammin pystyy pokalla kertomaan tämän olevan skandinaavisen elokuvan kiistelty kadotettu helmi , sitä parempi. Eikä tarvitse edes ihan kauheasti valehdella. Päräyttävä ja suositeltava tapaus.

vastaa »

siivousmoppi kommentoi (27.2.2017 10:30:31)

Syntinen kääpiö on täyttymys kaikille sairaille pervoille jotka vahtaavat senkaltaista törkyä kalu kädessään. Selvästi halvalla tehty ö-luokan tuherrus on kieroutunutta saastaa joka tuo mieleen osittain suomalaisen Jammu Siltavuoren tarinan.

vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa