Monessa mukana olleen Jörn Donnerin vaihtelevan elokuvatuotannon kovinta ydintä ovat hänen 70-luvun alun elokuvansa. Naisenkuvia (1970) kamppailee kahden epäsovinnaisen trilogian osana, sen voi nähdä joko pehmopornahtavien Mustaa valkoisella (1968) ja 69 - Sixtynine (1969) jatkumona tai pelin avaajana ennen yhteiskunnallisempia elokuvia Anna (1970) ja Perkele! Kuvia Suomesta (1971). Joka tapauksessa se oli tärkeä lenkki suomalaisen elokuvan ja yhteiskunnan tabujen murskaajana.

Naisenkuvia on kertomus suomalaisesta pornografiasta ja yleisemmin 30-ja-risat ihmisten elämästä. Ohjaaja-käsikirjoittaja Donner näyttelee pääroolissa ironisesti alter egoaan pornotuottaja Perttiä, joka kourii ja köyrii kaikkea mikä liikkuu ja siinä sivussa yrittää tehdä omien sanojensa mukaisesti laadukkaita elokuvia rakkaudesta. Viranomaiset eivät ymmärrä Pertsan tuotosten taiteellista merkitystä ja sensorit ovat kimpussa, Naisenkuville kävi samoin ja sitä leikattiin jotta ikärajaksi saatiin K-16 ja vältyttiin rangaistusverolta. Naisenkuvia julistaakin sananvapauden puolesta sensuuria vastaan.

Niin Donnerin kuin Pertsankin kuvasto on onnistunutta: alastomat, hikiset vartalot kietoutuvat toisiinsa, tissejä ja tussuja esitellään ja Jörkan 45-asteen kulmakin taitaa vilahtaa. Kekkossuomessa moraali on kuitenkin korkealla ja pornotuotannoissa pula näyttelijöistä, exhibitionistinen pariskunta Ulla (erittäin kaunis Marianne Holmström, joka ei ilmeisesti ole tehnyt muita elokuvia) ja Sven vastaavat käytännössä kaikista kohtauksista. Elokuvan filmausten välillä syödään rapuja, bylsitään, esitellään stadia, setvitään suhteita, dokataan ja bylsitään lisää. Taustalla svengaa 70-luvun ns. uuden aallon kotimaisista elokuvista tuttu tiukka jazz.

Se, onko Naisenkuvia parodia Jörkan omasta elämästä vai ei, jää katsojan päätettäväksi. Ainakin se on helvetin hauska ja kiinnostava kuvaus (porno)elokuvanteosta ja boheemeista ihmisistä muutosten Suomessa, sekä luultavasti ainoa kotimainen elokuva jossa nussitaan ratikassa vanhuksen kauhistellessa vieressä.

Naisenkuvia sijoittuu Elitistin kaikki parhaat -listan sijalle #2252

Liian nuori kommentoi (29.12.2020 21:00:42)

Onhan tällä elokuvalla nostalgia-arvonsa kuten kaikilla vanhoilla elokuvilla, mutta lähempänä tämä on kahta tähteä kuin neljää. Elokuvan näyttely on tavattoman kankeaa, dialogi todella epäuskottavaa ja juoni erittäin aukollista. Yllätyin miten harrastelijatasoisesti koko raina on laitettu kasaan. Ja vaikka paljasta pintaa nähdään ja pornoillaankin, niin vaikea ymmärtää millä perusteilla tämä muka olisi klassikko tai edes hyvä elokuva.

vastaa »

Donnerwetter kommentoi (14.1.2021 15:58:01)

lainaus:
Onhan tällä elokuvalla nostalgia-arvonsa kuten kaikilla vanhoilla elokuvilla, mutta lähempänä tämä on kahta tähteä kuin neljää. Elokuvan näyttely on tavattoman kankeaa, dialogi todella epäuskottavaa ja juoni erittäin aukollista. Yllätyin miten harrastelijatasoisesti koko raina on laitettu kasaan. Ja vaikka paljasta pintaa nähdään ja pornoillaankin, niin vaikea ymmärtää millä perusteilla tämä muka olisi klassikko tai edes hyvä elokuva.

Onkohan Naisenkuvista nähtävillä leikkaamatonta edittiä?

vastaa »

anonyymi kommentoi (21.1.2021 10:07:40)

lainaus:
Onkohan Naisenkuvista nähtävillä leikkaamatonta edittiä?

Jos nyt tarkoitat sitä kikkelikohtaa, niin YLE Areenasta löytyy nykyisin suurin osa Donnereista.

vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa