Caroline Munro

Black Magic (1975)

aka Gong tau; Tame Head; Xiang tou

Black Magic #1 Black Magic #2
IMDb

70-luvun honkkarikauhu on suhteellisen harvinaista herkkua. Aikaisempina vuosikymmeninä Honkongin kauhuelokuvat olivat perinteisen leppoisia kummitustarinoita ja 80-luvulla komedian ja kungfu-toiminnan sekoittuminen genreen tappoi vakavammin otettavat kauhuilut Encounters of the Spooky Kindin (1981) ja etenkin Mr. Vampire -superhitin (1985) myötä.

Kultaisen 70-luvun turhan harvat kauhuherkut ovat kuitenkin useimmiten vielä tiukkoja ja tehokkaita terroriryöpytyksiä ilman komediallisia kevennyksiä. Yksi vuosikymmenen lyhen kukoistuskauden käyntiinpotkaisijoista oli Shaw Brothersin vuonna 1975 tuottama Black Magic. Vaikka elokuva onkin suupielet vuoron perään ihastuneeseen hymyyn ja inhoksuvaan irvistykseen kääntävä viihdyttävä yliluonnollinen tehostesatu, on se kuitenkin siinä mielessä sataprosenttista kauhua, että toiminta ja (tahallinen) komedia on viisaasti jätetty täysin pois.

Black Magic [1]
Black Magic [2]

Edeltävänä vuonna olivat ilmestyneet niinikään Shaw Brothersin tuottama ja I Kuangin kirjoittama The Killer Snakes, jonkin verran mustaa magiaa sisältävä kolmen kertomuksen kauhuantologia Blood Reincarnation sekä Shaw/Hammer-yhteisprojekti The Legend of the 7 Golden Vampires, mutta vasta selkeästä innoittajastaan Manaajasta (1973) ja aasialaisesta mystiikasta ammentava ammentava Black Magic oli se definitiivinen 70-luvun HK-kauhuhitti.

Black Magic keskittyy nimensä mukaisesti esittelemään mielikuvituksellisia kiroamisrituaaleja. Heti aloituskohtauksessa pirullinen taikuri (Ku Feng) leikkaa irti ruumilta sekä pään että vatsalihat grillatakseen ne nuotiolla. Elokuva ei sisällä juurikaan verta tai gorea, mutta sitäkin enemmän erikoistehosteita ja ällötyksiä. Loitsut vaativat toimiakseen mm. tuhatjalkaisten syömistä, naisten rintamaidon lypsämistä ja kielenviiltelyä. Ihon alla vipeltävät toukat poistetaan lyömällä kirouksen uhrin selkään teroitettu bambutanko, jonka läpi toukat valuvat ulos.

Kaikki varsinaiset erikoistehosteet ovat epäuskottavia ja suorastaan kömpelöitä, mutta istuvat hyvin todellisuuden rajoja taivuttavaan tarinaan. Iljetysten lisäksi myös paljas pinta ja seksi ovat reippaasti esillä ja monen ratkaisun motiiveina. Rakastelukohtauksia, tissejä (Tanny Tien Nin tapauksessa valitettavasti stunt-tissit) ja takamuksia piisaa.

Black Magic [3]
Black Magic [4]

Toisin kuin esikuvansa Manaaja, Black Magic ei edes yritä olla pelottava, korkeintaan jännittävä. Tunnelma on kaukana esimerkiksi The Killer Snakesin ahdistavasta synkkyydestä, ja on enemmänkin villiä fantasiaa. Suurin osa elokuvasta tapahtuu kirkkaassa päivänvalossa, myös rakennustyömaalla käytävä kahden taikurin välinen lopputaistelu. Shaw-tuotannoksi harvinaislaatuisen monimuotoinen ja runsas musiikinkäyttö auttaa jännityksen luomisessa ja muuttaa osan kohtauksista hilpeäksi campiksi.

Black Magic kuvattiin lähes kokonaan Kuala Lumpurissa oikeilla tapahtumapaikoilla ja onkin sanoinkuvaamattoman virkistävää katsella aikakauden kungfu-tähtien heiluvan klaustrofobisten muinais-Kiina-lavasteiden sijasta vaihteeksi tuoreemmissa maisemissa. Olin lähes hihkua innostuksesta kuvauspaikkojen monipuolisuutta ihastellessani, tässä asioidaan jumalauta jopa huoltoasemalla! On suorastavaan häiritsevän nautittavaa nähdä Ti Lung nuoruuden kunnossaan tupakoimassa ja ajamassa urheiluautoa. Muutenkin Tin hahmo on todellinen vastakohta hänen tyypillisesti edustamilleen kungfu-sankarihahmoille: mies on koko elokuvan ajan täysin naisten sekä noituuden vietävissä, ja ratkaisevat toimijat tulevat toisaalta.

Black Magic [5]
Black Magic [6]

Pahisveteraani Ku Feng on oiva näyttelijä ja uskottava pahana maagina niin kauan kun hänen onnistuu pitää huivinsa päässään - rätin alta paljastuu nimittäin sen verran naurettava ja typerän näköinen peruukki, ettei siitä pääse yli koko elokuvan keston aikana. Tökkivät still-kuvista feidatut erikoistehosteet vielä sulattaa, muttei näin huonoa tupeeta!

Toista selkeää ilkeyttä edustaa Tanny Tien Nin (Cleopatra Jones and the Casino of Gold) häikäilemätön ja seksikäs ruova Chow. Chow käyttää kiitettävän niukasta vaatetusta ja omistaa leppoisan ja mukavan oloisen koiran, jota kaikki ovat kuoliaaksi pelkäävinään. Ti Lungin painiessa hauvan kanssa katsojan sympatiat ovat ehdottomasti poloisen eläimen puolella.

Elokuvan ilmestymisvuonna Tannyn alttarille taluttanut Yueh Hua käy kääntymässä pienessä sivuosassa. Myös monipuolinen Lo Lieh on harmittavan pienessä roolissa, mutta onnistuu silti luomaan hahmostaan mainion typerän ja nilkkimäisen luuserin, jota olisi suonut katselevan pitempäänkin.

Koko elokuva perustuu olettamukselle, että mustaa magiaa on olemassa modernissa 70-luvun Malesiassa. Viidakossa majaansa pitävä ahne velho (Ku Feng) kiroaa rahasta ja pystyy loitsuillaan jopa tappamaan ihmisiä. Jokaisen asiakkaan motiivina on rakkaus tai mustasukkaisuus. Varakas ruova Chow on ihastunut Ti Lungin esittämään salskeaan rakennusinsinööriin, joka on kuitenkin onnellisesti menossa naimisiin kihlattunsa (Lily Li) kanssa. Kun Chow'n mittavaa omaisuutta havitteleva epäonnistunut playboy Romeo (Lo Lieh) jää kiinni rakkausloitsun käytöstä, näkee Chow tien Ti Lungin kainaloon. Pahalla velholla itsellään sen sijaan on taka-ajatuksena päästä bylsimään ruova Chow'ta.

Katsojalle on alusta asti selvää, että paha ja sivuosaan jäävä hyvä maagi tulevat lopuksi käymään spektakulaarisen taikataiston. Yhteenotto ei katsojan pettymykseksi kuitenkaan kiihdy sellaiseksi efekti-ilotulitukseksi mitä annetaan odottaa. Ku Feng olisi totisesti ansainnut perusteellisemman käristymisen.

Black Magic [7]
Black Magic [8]

Seuraavana vuonna valmistunut Black Magic, Part 2 (tunnetaan länsimaissa paremmin nimellä Revenge of the Zombies) yhdisti jälleen ohjaaja Ho Meng-huan ja enemmistön ensimmäisen osan näyttelijöistä. Jatko-osa on itsenäinen elokuvansa, joka ei jatka edeltäjänsä tarinaa. Musta magia -genren äärimmäisyksiin vievää Seeding of a Ghostia (1983) suunniteltiin sarjan kolmanneksi episodiksi, mutta julkaistiin kuitenkin ilman nimellistä yhteyttä. Ho Meng-huan toistaiseksi viimeiseksi jäänyt ohjaustyö, surkeaksi haukuttu Evil Black Magic (1992) on nimetty jatko-osamaisesti puhtaasti rahastusmielessä. Myöskään vuoden 1993 CAT III -tylsyydellä Black Magic ei ole alkuperäisen kanssa muuta tekemistä kuin nimi ja aihe.

Ansioituneempaa pahaa taikuutta Honkong-tyyliin edustavat mm. The Witch with Flying Head (1977), Centipede Horror (1982), Red Spell Spells Red (1983), Lo Liehin ohjaama Black Magic with Buddha (1983), Shaw Brothersin myöhäiskauden klassikko The Boxer's Omen (1983) sekä näistä tällä hetkellä ainoana helposti saatavilla oleva, toiminnalisempi ja huumoripitoisempi The Seventh Curse (1986).

Versioinfo (17.1.2004):

Black Magic on saatavissa tällä hetkellä leikkaamattomana ainakin IVL:n R3- ja Image Entertainmentin R1-dvd:inä. Ensimmäinen on suositeltavampi versio ollen tuttua IVL-laatua, jenkkijulkaisun taas sössiessä PAL-NTSC-siirron kanssa noloin seurauksin: väärä kuvaruutunopeus ja feikattu progressiivisuus aiheuttavat kuvan suttuisuutta ja nykimistä.

***½-
© Tatu Piispanen, julkaistu: 17.1.2004
keskiarvo
toimitus
3.00/5.00 (4)
 JSTPJM*MEMK*
  3.0 3.5 3.0 3.5 2.0
keskiarvo
lukijat i
3.10/5.00 (5)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  1 (4)
25%
Black Magic (1975)  Black Magic (1975)  

kommentit

odota...
Meller kommentoi (18.4.2011 20:59:48)
user avatar Kun sattumalta eksyin tähän arvosteluun valokeilassa -linkin kautta, iski lukiessa melkoinen déjà vu: ellen ihan väärin muista, tämä oli ensimmäinen ikinä lukemani Elitistin arvostelu! Ja sisältönsä puolesta edelleen silkkaa asiaa: sanoo kaiken olennaisen kyseisestä teoksesta. Varsin tutustumisen arvoinen pätkä, muuten.
vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa