Caroline Munro

Broken Blossoms (1919)

Katkenneita kukkasia; Murskattuja kukkia

aka Broken Blossoms or The Yellow Man and the Girl; Scarlet Blossoms; The Chink and the Child; Eine blüte gebrochen; Gebrochene Blüten; La culpa ajena

Broken Blossoms #1 Broken Blossoms #2
IMDb

Vuonna 1919 nikkaroitiin elokuvan historiaa, kun D.W. Griffith valmisteli apureineen seuraavan elokuvansa kuvauspaikkoja. Studiotiloihin rakennettiin nyt ensimmäisiä kertoja tekniikkaa, jonka avulla optimoitiin mahdollisuudet vaikuttaa elokuvan valmistumiseen kuva kuvalta, kohtaus kohtaukselta, aina lavasteita ja valaistusta myöten. Griffithin mukaan näin erityinen tarina tarvitsi aivan uudenlaisen tavan kertoa ja hän halusi siksi hallita jokaista kuvaa niin hyvin kuin mahdollista. Uuden lähestymistapansa ansiosta elokuvasta tulikin erityisen kaunis värjättyine filmeineen ja kadun varsia peittävine sumuineen. Mutta kun Griffith lähti esittelemään sitä tuottajalleen Adolph Zukorille, näytti tämä hänelle ovea, koska kyseessä oli aivan liian surullinen tarina jota kukaan ei tulisi katsomaan. Lopulta Griffithin täytyi ostaa negatiivit itselleen ja koettaa onneaan. Se kuitenkin kannatti, sillä muutamaa viikkoa myöhemmin sekä katsojat että kriitikot ylistivät näkemäänsä. Broken Blossomsista tuli menestys, "Hollywoodin ensimmäinen tragedia", joka kertoo nyrkkeilijä-isänsä pahoinpitelemästä Lucysta ja häneen rakastuvasta kiinalaisesta miehestä, mutta myös rasismista, perheväkivallasta ja unelmien särkymisestä.

Broken Blossoms [1]
Broken Blossoms [2]

D.W. Griffithin vaikutus elokuvan syntymiseen ja muodostumiseen sellaiseksi millainen se on, on kiistatonta. Griffithin ura alkoi jo 1800-luvun lopulla ja ohjattuaan yli 400 lyhytelokuvaa, ohjasi hän ensimmäisen todellisen menestyselokuvansa The Birth of a Nationin (1915), 12-kelaisen spektaakkelin, joka on ihastuttanut ja vihastuttanut ihmisiä jo liki yhdeksänkymmentä vuotta. Tätä rasismista syytettyä elokuvataiteen merkkipaalua seurasi Griffithin toinen suurelokuva Intolerance (1916), jonka ennen näkemättömän megalomaaniset lavasteet saivat toimia kulisseina moniulotteiselle tarinan kerronnalle. Kuitenkin vasta 20-luvun pienimuotoisemmissa elokuvissa nousi parhaiten esille Griffithin kyky käyttää elokuvakameraa inhimillisten tunteiden välittämiseen. Griffithän oli yksi ensimmäisistä, jotka siirsivät kameran näyttämön edestä lähemmäksi näyttelijöitä sekä järjesti filminpätkiä tietyn tunnetilan saavuttamiseksi. Myöhemmin venäläiset elokuvan pioneerit Kuleshov, Eisenstein ja Pudovkin tekivät tästä montaasiksi kutsutusta tekniikasta lähes tiedettä. Yhtenä inspiraationa heillekin toimi varmasti Lontoon sumuiseen satamakortteli-miljööseen sijoittuva Broken Blossoms, jossa ohjaaja pitää katsojia tiukasti vallassaan hyvin pienimuotoisin eväin. Toinen todellinen taidonnäyte on elokuvassa Lucyä esittävän 26-vuotiaan Lillian Gishin tulkinta isänsä väkivallan kohteeksi joutuneesta tytöstä.

Johtuuko sitten kuumesairaudesta vai Gishin tai Griffithin nerokkuudesta, mutta kuvausten ajan sairastanut Gish onnistuu luomaan poikkeuksellisen vähäeleisen, "elokuvamaisen", roolisuorituksen, mistä johtuen Broken Blossoms mainitaan usein hänen hienoimpana työnään, elokuvana, joka sinetöi hänen asemansa mykän ajan taitavimpana näyttelijättärenä. Tähän ajatukseen on helppo yhtyä, sillä Gishin vähäeleiset, mutta ilmeikkäät kasvot ovat koko elokuvan suola. Ne tuovat herkkyydessään mieleen Giulietta Masinan surun sävyttämät kasvot Federico Fellinin ohjaamassa klassikossa La Strada. Vertauskohta tuntuu ilmeiseltä ainakin kohtauksessa, jossa Gishin esittämä kyynelehtivä Lucy pakottaa hymyn huulilleen nyrkkiään heiluttavan isänsä edessä. Näiden kahden naisen, kahden loistavan roolisuorituksen lisäksi näyttää Fellinin ja Griffithin klassikoilla olevan muutakin yhteistä, sillä molemmissa elokuvissa väkivalta pursuaa miehen turhautumisesta ja kohdistuu naiseen, jonka mies katsoo omistavansa, lähes yhtä traagisin seurauksin. Fellinillä maskuliinisuutta korostaa Zampanòn (Anthony Quinn) ammatti voimamiehenä, kun taas Lucyn isä (Donald Crisp) on nyrkkeilijä, jonka agressiivisuus kulkee nyrkkeilykehästä kotiin. Voimakkaimmallaan tämä tukahdutettu raivo tulee esille, kun hän hakkaa kirveellä tiensä läpi komeroon, jonne Lucy on hädissään kätkeytynyt. Legenda kertoo, että Gish mykisti kohtauksen aikana koko kuvausryhmän piiskaamalla itsensä todella paniikinomaiseen kauhuun. Sittemmin Stanley Kubrick toisinsi kohtauksen mieleen painuvaan kauhuelokuvaansa: The Shining.

Broken Blossoms [3]
Broken Blossoms [4]

Broken Blossoms on elokuva myös jatkuvasta muutoksesta. Ihmiset eivät sinällään muutu, mutta he muuttavat ympäristöään. Lucyyn ihastunut idealistisia unelmia elättänyt ja niiden perässä Englantiin matkustanut Cheng pukee rakkautensa kohteen silkkiin ja hellii tätä kuin kukkaa. Lucyn isä puolestaan repii vaatteet tyttärensä yltä ja hajottaa Chengin omaisuuden. Griffith ottaa kuitenkin vielä yhden askeleen syvemmälle väkivallan julman maailmaan, sillä lopulta myös Lucysta itsestään tulee osa isänsä reviiriä, yksi esine muiden joukossa. Viimein myös hänen kasvonsa ovat rikki hakatut, mutta kuin nauraakseen elämälleen, pakottaa hän vielä kerran hymyn huulilleen. Ehkä parhaiten tämän kauniin tragedian olemuksen tiiviistääkin lainaus sen pohjana toimineesta Thomas Burken vuonna 1917 ilmestyneestä insestiä käsittelevästä novellista The Chink and the Child: "He only whipped the child when he was drunk; and he was only drunk for eight months of the year." Ihme kyllä Broken Blossomsista tuli surullisuudesta huolimatta kaupallinen menestys, itse asiassa yksi samana vuonna perustetun United Artistsin ensimmäisistä sellaisista. Elokuva oli kuvattu vajaassa kolmessa viikossa, viileässä säässä, armottoman tiukalla aikataululla. Uurtaminen kuitenkin palkittiin, sillä se teki yli kymmenkertaisen tuoton. Broken Blossoms oli maksanut vajaat 90 000 dollaria ja tuotti miljoonan.

Mikä on sitten tämän päivän näkökulma "Katkenneisiin kukkasiin"? Ensinnäkin se on yllättävän eheä elokuva. Se lyö joissain kohdin yli ja on toisinaan turhankin melodramaattinen, mutta siitä paistaa läpi elokuvallinen osaaminen, suoranainen monialainen lahjakkuus. Kokonaisuus on tiivis paketti ja henkilöhahmot todella onnistuneita. Nykykatsojaa saattaa häiritä, että kamera pysyy visusti paikoillaan hyvin pienimuotoista panerointia lukuun ottamatta. Kamerakulmat ja kuva-alojen vaihtelu on kuitenkin todella elävää. Oikeastaan kameran liikettä ei edes jää kaipaamaan, sillä kaukokuvat vaihtuvat puolikuviin ja lopulta lähikuviin todella sulavasti ja perustellusti - on kyse sitten nykyhetkestä tai takaumasta. Jos vielä ajatellaan, että monissa yhteyksissä elokuvan todelliseksi muodoksi ja kulta-ajaksi nimitetään nimen omaan mykkäelokuvan aikakausi, liikkuva kuva ilman ääntä, puhdas kuvilla tapahtuva visuaalinen kerronta, on Broken Blossoms jo hyvin lähellä 20-luvun puolessa välissä ilmestyneitä loppuun asti hiottuja kertomuksia, joissa jokainen kuva on merkittävä. Se onnistuu myös välittämään erinomaisesti tunteita, mistä kiitokset elokuvan loisteliaalle näyttelijäkaartille. Elokuva saattaa tuntua pintapuolisesti yhdeltä mykkäelokuvalta muiden joukossa, ajalta jona elokuva haki vasta muotoaan, mutta mitä enemmän tämän Griffithin ja Gishin luoman klassikon sisältöön jaksaa paneutua sitä suuremman merkityksen se saa.

*****
© Jari Mustonen, julkaistu: 18.1.2004
keskiarvo
toimitus
4.25/5.00 (6)
 JSSMTPJMTM
  4.5 4.0 3.5 5.0 4.0
keskiarvo
lukijat i
4.50/5.00 (8)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  16 (20)
80%
Broken Blossoms or The Yellow Man and the Girl (1919)  Broken Blossoms or The Yellow Man and the Girl (1919)Katkenneita kukkasia