Caroline Munro

Der müde Tod (1921) :: Destiny

Väsynyt kuolema

aka Between Two Worlds; Beyond the Wall; The Three Lights; The Weary Death

Der müde Tod #1 Der müde Tod #2
IMDb

Kuolema on mystinen olento. Kun Luis Buñuel näki Fritz Langin luoman mustaan asuun puetun väsyneen herran ilmestyvän valkokankaalle, oli vaikutus niin voimakas että hänen koko elämänsä muuttui. Hän jätti ammattinsa maatalousinsinöörinä ja päätti ryhtyä elokuvaohjaajaksi. Itse hahmo on muisto Langin omasta lapsuudesta, painajaisesta jonka hän näki taistellessaan hänen ruumistaan koettelevaa kuumetta vastaan. Lang kertoo sillä hetkellä ymmärtäneensä kuoleman mukanaan tuoman ekstaasin, joka saa marttyyrit ja pyhimykset syleilemään tuota tummaa hahmoa. Kului kuitenkin vielä monta vuotta ennen kuin hän pääsi pukemaan visionsa kuviksi. Se ei kuitenkaan koskaan unohtunut, sillä se oli voimakas visio; väsynyt ja raihnainen olento, jonka sisällään kantama suru on inhimillistä, mutta kylmää. Kun kuolema riistää Der Müde Todissa nuoren tytön sulhasen itselleen, ei hän voi antaa rakkaansa puolesta rukoilevalle morsiammelle mitään muuta kuin myötätuntoa. Hän näyttää tytölle kuinka kynttilän hento liekki muuttuu kuolleeksi ihmislapseksi ja edelleen äidin kyyneliksi. "Believe me, my task is a hard one", hän tietää vielä kertoa ennen kuin antaa tytölle kolme mahdollisuutta.

Der müde Tod [1]
Der müde Tod [2]
Der müde Tod [3]

Onko kuolema sitten ironinen, vai voiko ihminen todella muuttaa kohtaloa? Nämä tuntuvat olevan Langin kysymyksiä, joiden pohjalta katsoja viedään halki kolmen eri aikakauden. Rakastaan kuoleman ja elämän porteilta etsinyt tyttö (Lil Dagover) on saanut haasteen. Hän saa miehensä takaisin, jos kykenee pelastamaan yhdenkin niistä kolmesta miehestä joiden on määrä kuolla. Ensimmäisen tilaisuus koittaa keskiaikaisessa Bagdadissa, josta matka jatkuu edelleen renessanssin Venetsiaan, kunnes kaikki päättyy muinaisessa, magiassa kylpevässä Kiinassa. Kaikki miehet ovat kuolleet, mutta kuolema (Bernhard Goetzke) antaa vielä yhden mahdollisuuden. Nainen saa rakkaansa takaisin, jos löytää jonkun joka on valmis kuolemaan tämän puolesta. Palaamme siis jälleen Langin näkemään uneen. Hänelle kuolema on samaan aikaan pelottava ja vapauttava, se kätkee sisälleen sekä tuomion että lohdun. Samasta syystä elokuvan viimeiset kuvat ovat koskettavia. Mutta jos palaamme miettimään kuoleman aikaisempia sanoja, huomaamme niiden muuttuvan nyt irvokkaiksi. Elämä on kuin peli shakkia: sen häviää, mutta vasta kun aika koittaa.

Bergman syventyi kuoleman teemaan seuraavin sanoin: "Aikaisemmin niin pelottavaksi ja arvoitukselliseksi kokemaani tuonpuoleisuutta ei ole olemassa. Kaikki on tässä maailmassa. Kaikki on meissä, tapahtuu meissä, ja me liu'umme toisiimme ja toisistamme: ja niin on hyvä." Elokuvassaan Seitsemäs sinetti hän puki kuoleman omien sanojensa mukaan "valkoiseksi klovniksi, hahmoksi, joka keskusteli, pelasi shakkia ja jolla ei oikeastaan ollut salaisuuksia." Toisinsanoen kuolema on meissä itsessämme ja ainoastaan me voimme tuntea sen. Tehdessämme siitä vieraan, puemme sen mustaan viittaan, kun taas jos myönnämme sen inhimillisyyden, lakkaamme pelkäämästä. Myös Langille kuolema on valinta. Sen olemassaolon voi joko kieltää, tai hyväksyä. Hän korostaa kuitenkin myös rakkauden teemaa. Bergmanille kuolemaakin pahempana näyttäytyy yksinäisyys, kun taas Langin suru syntyy menettämisestä. Ero on siinä, että yksinäinen ihminen on jo menettänyt kaiken, hän on kuollut, itseensä hautautunut ruumis, kun taas ihminen joka menettää rakkaansa itkee siksi että tietää itse yhä elävänsä.

Der müde Tod [4]
Der müde Tod [5]
Der müde Tod [6]

Kuolema ei ole pelkästään mystinen. Se on myös kiinnostava. Der Müde Tod ei saanut kovin hyvää vastaanottoa kotimaassaan Saksassa, mutta kun se lähetettiin Englantiin ja Ranskaan, alkoi tulvia ylistyksen sanoja. Sitä pidettiin yhtenä kaikkien aikojen parhaana elokuvana. Ja kun se sai uusintakierroksen Saksassa, yltyivät Langin maanmiehetkin tällä kertaa kilvan kehumaan. Innokkaimmat nimesivät häntä jo maailman kyvykkäimmäksi ohjaajaksi. Elokuvasta tulikin hänen ensimmäinen suuri menestyksensä, mutta ei suinkaan viimeinen. Se myös inspiroi lukuisia muita elokuvantekijöitä, tai kuten jo alussa totesimme, loi heitä. Buñuel sanoo sen selkeyttäneen hänen näkemyksensä maailmasta, Douglas Fairbanks inspiroitui elokuvan tehosteista niin paljon, että halusi jäljentää ne vuoden 1924 menestykseensä, The Thief of Bagdad, ja kun yli 60-vuotiaalta Hitchcockilta kysyttiin osaako hän nimetä yhden vaikuttavan elokuvan nuoruudestaan, hän vastasi Der Müde Tod. Täysin originaalista elokuvasta ei silti ole kyse, sillä vaikka Lang ei pitänyt itseään ekspressionistina voidaan Der Müde Todin pinnan alta löytää kyseisen tyylisuuntauksen vaikutus. Griffith puolestaan jakoi suurelokuvansa Intolerance sijoittumaan historian eri vaiheisiin, mikä on inspiroinut myös Langin kuoleman vision jaksotuksen.

Entä miten elokuva on kestänyt aikaa? Hyvin. Omana aikanaan vaikuttavilta näyttäneet elokuvan keskivaiheen kolme episodia eri maailmakolkissa eivät enää pahemmin säväytä. Ne ovat hyvin tehtyjä, mutta ne eivät tarjoa mitään uutta. Trikit ovat vanhoja ja teemat puhki kulutettuja. Mutta jaksoissa, joissa Langin kuviksi pukema hattupäinen ikuinen miehen hahmon ottanut olento kulkee ihmisten keskuudessa, on yhä voimaa. Ne ovat kohtauksia, joista elokuvan teemat syntyvät, samaiset joista Buñuel niin kovin innostui ja joihin Carl Theodor Dreyer palasi niin ikään klassikoksi muodostuneessa elokuvassaan Vampyr - Der Traum des Allan Grey (1932). Niiden aikana kuvaruudella tuntuu olevan jotain peruuttamatonta ja ajatonta. Kun kuolema esim. saapuu pieneen kaupunkiin nuorten rakastavaisten perässä ja nostaa maljan tulevalle uhrilleen, tai kun hän istuu vasten valtavaa kivimuuria, pienenä hahmona kaukaisuudessa, on kuin Lang pukisi itsensä kuoleman lihaksi. Silti tämä Langin luoma ja Bernhard Goetzkein tulkisema hahmo on pelkkä karikatyyri, mielen luomus, jonka tarkoitus on ainoastaan helpottaa sinällään abstraktin, mutta yksinkertaisen asian käsittäminen.

Der müde Tod [7]
Der müde Tod [8]
Der müde Tod [9]

Ajatus, että olemisesta siirrytään olemattomuuteen, on vaikea miellettäväksi... ...Ensin ihminen on, ja sitten häntä ei ole. Se on erinomaisen tyydyttävää (Bergman). Siis kun ihminen kuolee, ei ole enää mitään. Kuoleman paikka on pelkästään elämässä. Tähän ajatukseen päästään, pohditaan sitten Bergmanin yksinäisyyttä, jota hän vavahduttavasti analysoi elokuvassaan Mansikkapaikka, tai Langin väsynyttä kuolemaa, joka elää muiden surusta. Sanalla sanoen kuolema on aina ollut yksin, mikä tekee siitä - kuten jo tiedämme - inhimillisen, mutta kylmän. Ehkä samasta syystä Der Müde Todin ja Seitsemännen sinetin lopussa peilataan elämää lapsen kasvojen kautta: Vanhuuden säilyttäminen ei ole enää arvokasta, koska silloin olemme jo sinut edessä häämöttävän yksinäisyyden kanssa, tai ainakin olemme tietoisia siitä. Sen sijaan lapselle kuolema on vielä tuntematon. Langin luomassa lopetuksessa tämä ristiriita entisestään korostuu. Ihmisen on kasvettava ymmärtämään kuoleman luonne, ennen kuin hän voi todella kuolla. Vastaavasti lapsi on viaton, koska on kaikista kauimpana kuoleman tiedostamisesta. Itse asiassa, kun lapsi on tarpeeksi nuori, ei kuolemaa edes ole. Samasta syystä aikuinen kokee lapsen menehtymisen kaikista epäoikeudenmukaisimmaksi, sillä ainoastaan aikuinen voi tehdä valinnan. Ainoastaan kun ymmärtää kuoleman olemuksen saattaa lakata pelkäämästä, tai hieman Bergmania mukaillen: ainoastaan kun hyväksyy joskus katoavansa, saattaa vihdoin tuntea eläneensä.

****½
© Jari Mustonen, julkaistu: 26.1.2004
keskiarvo
toimitus
4.17/5.00 (3)
 JSJMTM
  4.0 4.5 4.0
keskiarvo
lukijat i
4.25/5.00 (2)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  4 (6)
67%
Der Müde Tod (1921)  Der Müde Tod (1921)Väsynyt kuolema