Caroline Munro

Das Blaue Licht (1932) :: The Blue Light

aka La bella maledetta; Det blå ljuset; La lumière bleue; La luz azul

Das Blaue Licht #1 Das Blaue Licht #2
IMDb

Saksan kiistellyimpiin elokuvantekijöihin lukeutunut Leni Riefenstahl debytoi ohjaajana 30-luvun alussa saatuaan tuotantoon ensimmäisen pitkän produktionsa, Das Blaue Licht, jonka hän myös käsikirjoitti ja jossa hän näytteli pääosaa. Elokuvasta tuli suorasukaista eroottisuutta ja parhainta kukoistustaan elänyttä saksalaista kansallisromantiikkaa hyödyntävä satu, joka on miljööltään suoraa jatketta suosituille Arnold Fanckin vuoristoelokuville, samaisille jotka olivat nostaneet nuoren Riefenstahlin pinnalle näyttelijänä 20-luvun loppupuolella. Näille oli keskeistä mahtavien vuoristomaisemien kuvaaminen, jonkinmoinen luonnonvoimien suoranainen palvonta, jossa jylhät alpit, lumi ja aurinko saavat kaikki oman tärkeän roolinsa. Riefenstahlille tämä ei riittänyt. Hän lisäsi elokuvaansa voimakkaita fantasianomaisia elementtejä, kuvaajanaan kokenut Hans Schneeberger. Eriväriset suodattimet, ja niiden estoton kokeileminen yhdessä elokuvaa varten kehitetyn erityisen filmin kanssa muodosti pienoisen - mutta kannattaneen - riskin, sillä uusi tekniikka loi aivan uudenlaiset yökuvat sekä utuiset unenomaiset kuvapinnat. Lopputuloksesta tuli esteettisesti vakuuttava. Jopa niin vakuuttava että Riefenstahl päätyi osaksi kolmannen valtakunnan propagandakoneistoa. Hitlerin kerrotaan ihastuneen Das Blaue Lichtin myyttisiin kuviin, jollaisiksi hän halusi itsekin päätyä osana uutta suurta tulevaisuuden Saksaa.

Tarina kertoo neitseellisestä Juntasta (Riefenstahl), kotikylänsä vainoamasta luonnonlapsesta, joka asuu Dolomiittien katveessa, Alpeilla. Hänen lohdukseen nousee aina täyden kuun aikaan taivaalle salaperäinen sininen valo, tuoden mukanaan kuoleman niille monille nuorille kylän miehille, jotka ovat lähteneet hänen sulojensa perään. Kaikki muuttuu, kun noidaksi syytetty Junta joutuu kyläläisten raivon kohteeksi ja hänet pelastaa realismia edustava Vigo (Mathias Wieman). Rakkaus astuu näin kuvaan ja sen mukana luottamus ja viimein petturuus. Vigo pääsee selville Juntan salaisuudesta. Pian siitä tulee koko kylän yhteinen ahneuden kohde; lukuisten käsien riisuma ja likaisten mielien raiskaama pala kuollutta unelmaa. Näistä asetelmista elokuvan komeista kuvista ja runollisista sanoista huokuva kansallisromantiikka saa aivan erityisen sävyn. Luonto on kuin jotakin katoavaa, jotakin joka seisoo paikallaan suurten vuorien muodossa, mutta jonka herkkyys ja viattomuus katoaa ihmiskäsien töiden ja heidän tekemisen valintojen seurauksena. Samasta syystä Juntan kaunis hahmo on muuttunut uhkaksi. Hän edustaa sitä vierautta, joka jää seinien ja muurien ulkopuolelle. Eikä hän halvassa vaatteessaan ja jylhässä luonnonkauneudessaan enää sovi modernin maailman ahtaisiin raameihin.

Seuraavan seitsemän vuoden aikana Riefenstahl pääsikin todistamaan aitiopaikalta ennakkoluulojen suurta paraatia, kunnes nähtyään kolmenkymmenen puolalaisen joukkoteurastuksen Konskiessa, lopetti elokuvien teon liki kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Sitä ennen hän koki ja tallensi kamerallaan koko kolmannen valtakunnan nousun, ja oli luomassa myyttiä arjalaisesta rodusta suoraan historiaan vaikuttaneine elokuvineen Triumph des Willens (1934), Tag der Freiheit - Unsere Wehrmacht (1935), Olympia 1. Teil - Fest der Völker (1938) ja Olympia 2. Teil - Fest der Schönheit (1938). Jo elokuvien nimet esittelevät ne tragedian siemenet, joiden varaan ihmiskunnan toistaiseksi suurin murhenäytelmä tulisi rakentumaan. Tahto, vapaus ja voitto. Kaikki jaloja aatteita, joiden vaatiman hinnan voi lukea vuonna 1955 valmistuneen Nuit et brouillardin surullisista kuvista. Kontrastin Das Blaue Lichtiin tulisi olla nyt ilmeinen. Riefenstahlinkin filmille vangitsema kansalliromantiikka muuntui muutamassa vuodessa mahtipontiseksi nationalismiksi, joka tunkeutui lopulta yli rajojensa. Samalla oli vaarassa muuttua koko elokuvan ideologia. Juntaa vainoavat kyläläiset saattaisi nähdä Saksan kauneutta himoitsevina vierasmaalaisina ja kun he ryöstävät Juntan salaisuuden he ryöstävätkin kolmannen valtakunnan aarteet mikä avaa vertauskuvan ensimmäisen maailmansodan jälkeisiin raskaisiin sotakorvauksiin. Tietenkin tälläisen tulkinnan voi hyvin nopeasti kyseenalaistaa, mutta sen perimmäinen tarkoitus onkin osoittaa elokuvan haavoittuvaisuus mediana.

Das Blaue Licht [1]
Das Blaue Licht [2]

Yhteistyö Hitlerin - ja sittemmin riitaiseksi osoittautuneen propagandaministeri Goebbelsin - kanssa sai joka tapauksessa alkunsa jo samana vuonna jona Das Blaue Licht valmistui. Riefenstahl oli aina ihaillut merkityksellisiä ihmisiä ja kun Hitlerin kohosi nopeaa tahtia kaikkien saksalaisten huulille, Saksan poliittiseksi ykköshahmoksi, ei hän voinut enää vastustaa kiusausta, vaan pyysi audienssia. Hitler suostui. Tätä ensitapaamista Riefenstahl kuvailee lämpimäksi. He kävelivät rannalla ja Hitler kertoi hänelle musiikista, arkitehtuurista ja elokuvista, sekä unelmistaan. Ilmeisesti Riefenstahl ei kuitenkaan vielä tiennyt, että Saksan tuleva Führer oli jo kiinnostunut hänestä, jopa ihastunut hänen notkeaan vartaloonsa nähtyään hänen Beethovenin viidennen sinfonian mukaan mitoitetun tanssinsa Arnold Fanckin klassikossa The Holy Mountain (Der Heilige Berg/1926), kunnes Das Blaue Lichtin jälkeen halusi hänet visualisoimaan kuviksi natsisaksan nousun. Propagandalla tulisi olemaan suuri merkitys arjalaisen myytin luomisessa. Ensitapaaminen päättyi kuitenkin kylmiin ja virallisiin tunnelmiin, ainakin Riefenstahlin omien sanojen mukaan, sillä hän tunsi pettäneensä Hitlerin ilmoittaessaan tälle ettei koskaan voisi olla hänen puolueensa jäsen. Riefenstahlin uran suunta oli silti päätetty. Hitler ei kelpuuttanut ohjaajakseen enää ketään muuta kuin hänet. Toisaalta Riefenstahlia on turha luulla kovin vastahakoiseksi, sillä Triumph des Willensin kaltaista monumenttia ei luoda ilman jonkinlaista paloa siinä esitettävien ideoiden puolesta.

Näin jälkikäteen on vaikeaa samaistua siihen voimaan, jolla Hitlerin kansallissosialistinen ideologia pyyhki yli maan, mutta yhtä vaikeaa on käsittää sitä pettymystä joka valtasi kansakunnan, kun hänen unelmiensa todellinen luonne paljastui hävityn sodan raunioista. Das Blaue Licht on elokuva ajalta jona ajatus uudesta suuresta Saksasta vasta iti. Se on edelleen fantasianomainen vuoristomaisemiin sijoittuva esteettisesti vaikuttava kertomus, mutta se sisältää myös ajatuksia kuviensa takaa. Tietämättään se kertoo tulevasta, mikä tekee siitä erityisen traagisen elokuvan. Mutta se on myös hyvin kaunis elokuva. Muutamat liian pitkät itseään toistavat jaksot ja tarinan yksinkertaisuus syövät sen terävimmän terän pois, mikä johtuu yksin ja ainoastaan Riefenstahlin kokemattomuudesta ohjaajana. Silti kaikkialta pursuava syvä kunnioitus luontoa ja ihmisyyttä kohtaan pukee sen ylle kauniin hohteen, eikä unohtaa sovi myöskään Riefenstahlin koskematonta kehoa joka on symboliikassaan loistava. Se on vertauskuva joka sitoo himoittavuudessaan niin katsojat kuin kyläläiset samaksi lihaksi. Joten kun lopussa riisutaan luontoa paljaaksi niistä salaisuuksista, joiden vuoksi hän on elänyt ja jotka häneltä riistetään, on asiayhteys ilmeinen. Tällöin vuoret ovat ihmiskäsien tahraamat, kynsien alta löytyy raiskattua ihoa ja niittyjen syvänteessä lepää karvasta kuollutta siementä.

Parhaimman kuvan Riefenstahlista saa kun vertaa Das Blaue Lichtiä hänen myöhempiin töihinsä. Samalla saa kuvan kahdesta erilaisesta Saksasta; siitä joka pursuaa luonnon jaloa kauneutta ja siitä joka edustaa modernia maailmaa. Kuvatessaan itseään luonnonkauniina jylhän putouksen edessä, raihnaisessa mekossaan, Riefenstahl tuntuu olevan viattomimmillaan. Silloin hän on vielä se nuori nainen, jota maailma ei ole haavoittanut raadollisuudellaan. Hänen loihtimaansa taivaalle kohoavaa sinistä valoa onkin ollut tapana verrata niihin unelmiin, joita nuoret kantavat sielussaan, kunnes realismi kuivettaa ne. Riefenstahlin ja marxilaisuudestaan tunnetun Béla Balázsin yhdessä ideoimassa dialogissa tämä nousee hyvin esille, sillä Juntan Vigolta saamat rakkauden osoitukset tuntuvat tänäpäivänä hyvin kylmiltä ja itseriittoisilta. Entä millaista sanomaa kertoo, että kaikki ne nuoret jotka ovat lähteneet valon perään, ovat kuolleet yksi toisensa jälkeen. Das Blaue Licht jää kaikin tavoin kahden kokonaan erilaisen ajatusmaailman väliin. Sen kuvat ovat voimakkaita, se suorastaan pursuaa luonnon romantiikkaa ja kauneutta, ja se suorastaan kutsuu palvomaan Riefenstahlin itsensä viattomuutta, mutta se kertoo maailmasta joka on jo kadonnut ja vetää enää viimeiset hengenvetonsa ennen kuin syntyy jotakin uutta.

***½-
© Jari Mustonen, julkaistu: 8.1.2004
keskiarvo
toimitus
3.75/5.00 (2)
 JMTM
  3.5 4.0
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  1 (1)
100%
Das blaue Licht (1932)  Das blaue Licht (1932)The Blue Light