Caroline Munro

The Holy Mountain (1973)

aka La montaña sagrada; The Sacred Mountain; La montagna sacra; La montagne sacrée; Montana Sacra - Der heilige Berg

The Holy Mountain #1 The Holy Mountain #2
IMDb

Alexandro Jodorowsky teki elokuvansa El Topo (Meksiko, 1970) jälkeen seuraavan elokuvansa vuonna 1973, edellistä huomattavasti suuremmalla budjetilla ja osittain Yhdysvalloista tulleella rahoituksella, koska El Topo oli saavuttanut välittömästi kulttimaineen ja suuren menestyksen ns. "keskiyön näytöksissä", jotka kukoistivat Amerikassa 1970-luvulla. The Holy Mountain on nimestään alkaen - jos mahdollista - vieläkin häikäisevämpi ja kattavampi matka surrealistiseen ja ennennäkemättömään maailmaan, jota asuttavat samat ihmiset kuin tosielämässäkin ja jotka kohtelevat lajinsa edustajia samalla tavalla, samoin heikkouksin ja viettelevin tarkoitusperin. The Holy Mountain kuitenkin viimeistään loppujaksossaan ja -ratkaisussaan rikkoo kaikki mahdolliset tavanomaiset kerronnalliset ja rakenteelliset valinnat, mutta nimenomaan ohjaajan järkkymättömän varmalla otteella ja tietoisuudella siitä mitä jokin näinkin radikaali ratkaisu elokuvassa tarkoittaa ja mahdollistaa. Myöskin muilta osin elokuva porautuu entistäkin säälimättömämmin sen ytimeen, mikä maailmassa on vialla ja miksi.

The Holy Mountain [1]
The Holy Mountain [2]

Ohjaajan itsensä myös käsikirjoittama elokuva alkaa jälleen kiehtovassa ja kirkkaassa ulkoilmamiljöössä, jossa näemme mieshahmon makaamassa maassa, hänen kasvonsa ollessa täynnä hyönteisiä jotka pitävät äänimaailmassa korostettua ja piinaavaa ääntää. Hahmo havahtuu ja aloittaa matkansa, eikä kulu pitkääkään aikaa, kun yhtäläisyydet Kristus-hahmoon käyvät selviksi niin oletetussa fyysisessä ulkonäössään kuin reaktioissaankin näkemäänsä etenkin kaiken "opetetun" ja Uudessa Testamantissa esitetyn ideaalin jälkeen. Käy selväksi että ihmiset toimivat tavalla, joka kauhistuttaa päähenkilöä, ja elokuvan ensimmäisen puolituntisen - joka on käytännössä täysin ilman dialogia - jälkeen hahmo päätyy itseäänkin salaperäisemmän Alkemisti-hahmon luokse, jota näyttelee jälleen itse ohjaaja Jodorowsky, ja jonka jälkeen alkaa perusteellinen asioiden puiminen ja halu parantua ja muuttua. Tämä elokuva ei tyydykään vähempään kuin kattaa käytännössä kaikki se, mikä mädättää maailmaa ja siis ihmisluontoa ihan luonnostaan, ja kuinka se kaikki olisi myös vastaantaisteltavissa jokaisen omassa mielessä ja sielussa, jotka eivät ole koko ihmiskunnan historian aikana pystyneet sietämään muita yhtä hyvin kuin itseään, isäntäänsä.

The Holy Mountain [3]
The Holy Mountain [4]

The Holy Mountain sisältää vielä aiempaakin enemmän symboleja, joiden tosielämän merkitykset yhtä lailla kuin (samat) merkitykset elokuvan maailmassa ja siis vaikutukset sen hahmoihin edustavat kaikkein pohjimmaisimpia ja ajattomimpia epäkohtia oli kyseessä sitten epäinhimillistä ja epäuskottavaa pahuutta ja alistamista merkitsevä hakaristi tai jotain toista uskomusta ajava ihmisen itselleen kehittämä merkki - vaikutukset ovat yhtäläiset tosielämässä kuin Jodorowskyn elokuvissakin. Hienointa Jodorowskyn tapauksessa on myös se, että hän ei koskaan mässäile niillä itsetarkoituksellisesti tai viljele niitä alleviivaavasti, vaan ne ovat läsnä siinä missä hahmotkin, oleellisena osana elämää ja elämistä, turvallisuudentunnetta, toiveita ja illuusiota. Jodorowsky ei suinkaan esitä uskonnon teemaansa yksipuolisesti ja vain soikaisevana pahana, vaan onhan elokuvan hiljainen päähenkilö maailmaan pettyvä ja siitä aluksi suorastaan shokkitilaan joutuva ilmeinen vertauskuva Kristukselle, jonka opit ovat kaikkea sitä mihin ihmisolento harvoin tarpeeksi suuressa mittakaavassa yltää, ja jo kyky erottaa ne jostain tietystä "uskomisesta" osoittaa ihmisestä ymmärrystä liittyen siihen mikä on ihmisten kanssakäymisessä pohjimmiltaan "hyvää ja oikein", mikä "pahaa ja väärin." Ei ole väliä uskooko esimerkiksi kristinuskon Jumalaan vai ei, ihminen on joka tapauksessa tehnyt näennäisesti harmittomasta, henkisestä ja ehkä moraalisesti oikeamielisestäkin asiasta maailmanlaajuista ahdasmielisyyttä, itsekkyyttä ja väkivaltaa vain koska halu voimistaa omaa heikkoa itseään on vaatinut abstraktin jumalan ja illuusion luomisen, jolloin muille ihmisille ja heidän eroaville uskomuksilleen ei ole enää sijaa. Kukaan ei enää muistakaan, että Kirjassa mahdollisesti mainittiin tasa-arvosta ihmisten keskuudessa.

The Holy Mountain [5]
The Holy Mountain [6]

Ehkä kaikkein järisyttävin jakso koko Jodorowskyn tuotannossa, ja myös elokuvahistorian hienoimpiin kuuluva, on keskivaiheen "retki" eri planeetoille, joiden asukkaat ja korkeimmat, varakkaimmat ja vaikutusvaltaisimmat tahot esittelevät ympäristöjään, työpaikkojaan ja valtajärjestelmiään. Kuinka tutuilta tapahtumat, hallitukset ja arvot siellä näyttävätkään, kyse ei siis olekaan jostain vieraasta "planeetasta" tai "vain" elokuvasta, jossa on epätavallisia, omituisia ja ajoittain hauskojakin kuvia, hahmoja ja tapahtumia. Tämä jakso sisältää hätkähdyttävää leikkausta ja Jodorowskylle etenkin tässä elokuvassa ominaisia surrealistisen korkeita ja pystysuoria kuvakulmia sekä symmetrioita, joista ihmisen silmä jälleen usein ilmaantuu esiin. Päähenkilö näkee todellisuuden todellisena, raadollisen väkivaltaisena ja ahneena, juuri sellaisena kuin minkä esimerkiksi kirjoitettu Kristus pyrki tuhoamaan. Ihmiset ovat puolestaan enemmän kiinnostuneita siitä mistä saa rahaa ja mitä voi myydä, minkä voi ottaa itselleen. Nämäkään esitetyt hahmot eivät ole vain pelkästään mustavalkoisen pahoja ja ilkeitä, ainoastaan ihmisiä joiden on aina mahdollista muuttua jompaankumpaan suuntaan. Alkemisti toimiikin elokuvassa eräänlaisena inhimillisenä omanatuntona, tunteena, jota ei enää tarvita fyysisenä, kun sisäinen herääminen ja kyky nähdä kauemmaksi ovat tapahtuneet - siinä vaiheessa Alkemisti on siirtynyt ihmisen sisälle näkymättömiin, vastapainoiksi aiemmin vallassa olleille primitiivisille vieteille ja riistolle.

The Holy Mountain [7]
The Holy Mountain [8]

Elokuva esittää henkilöidensä ensisijaiseksi tavoitteeksi yksinkertaisesti kuolemattomuuden saavuttamisen, tuon mahdottoman unelman jonka saavuttaminen tekisi valtaosan uskonnoista takuulla mitättömiksi ja unohdetuiksi. Illuusio jota voi verrata rukoiltuun jumalaan tai yleensäkin voimakkaaseen kuvitelmaan, mutta näin helppoon ja sadunomaiseen ratkaisuun Jodorowsky ei kuitenkaan onneksi elokuvassaan luota, vaan tavoitteeksi syntyykin pettymyksistä huolimatta se kaikista vaativin ja vaikein, muuttuminen, omien heikkouksiensa hyväksyminen ja myöntäminen ja elämäänsä tarkoituksen löytäminen jostain todellisesta ja riistämättömästä asiasta, esimerkiksi rakkaudesta, joka esiintyy myös uskomattomana, kuuliaisena ja hiljaisena hahmona elokuvan unohtumattomassa lopussa heräämistä ja muuttumista symboloivalla "pyhällä vuorella". Jodorowskyn mainittu loppuratkaisu on vain harvoin elokuvan historiassa käytetty keino, joka tuo myös mieleen sen ainutlaatuisuuden, joka leimaa itävaltalaisen väkivaltaa käsittelevän Michael Haneken voimakkaita töitä ja etenkin Ranskan Jean-Luc Godardia. Ratkaisu saattaa tuntua julmalta, jota se ei tietenkään ole - pikemminkin se laajentaa yhä entisestään Jodorowskyn valtaamaa aluetta elokuvahistoriassa ja välineen käyttäjänä, ja se myös tietyllä tavalla takoo entistäkin selvemmin sanoman katsojalle.

The Holy Mountain [9]
The Holy Mountain [10]

Elokuvan äänimaailma on voimakkaimmillaan juuri tuossa keskivaiheessa, jossa myös surrealistinen, vedentäyteinen ja "värikkään alkemistinen" sisätilakuvasto on myyttisimmillään. Äänimaailma muistuttaa myös hieman englantilaisen Nicholas Roegin mestarillisen elokuvan Walkabout (1971) omituista, "kuplivaa" ja matalalta aaltoilevaa äänimaailmaa ja musiikkia, jonka luojana toimi John Barry. Elokuvaa El Topo enemmän The Holy Mountain luottaa myös pitkiin sanattomiin jaksoihin, jotka saavuttavat myös astetta vahvemman kiehtovuuden, koska edes tuttu ihmisääni ei ole niissä läsnä. Jokaista näkemääni Jodorowskyn elokuvaa leimaa myös kiitettävä rytmitys ja kerronta niiltä osin, että ajoittain hyvinkin vaikeata ja vertauskuvallista kuvastoa ei leikata liian nopeasti pois (tai dialogi ei keskeytä ajattelua ja prosessointia), vaan Jodorowsky antaa kuvilleen tarpeeksi aikaa olla nähtävillä ilman illuusion rikkovaa kiirettä, ja hidas tempo myös omalta osaltaan lisää elokuvien kattamaa eeppistä suuruuden tuntua, kokonaista maailmaa joka elää ja jossa eletään. Jodorowskyn käsitys kameranliikkeistä, kuvakulmista ja kuvakokojen vaihteluista on myös ilmiömäistä enkä juurikaan pysty mainitsemaan hänen elokuvissaan teknisiä tai ilmeisiä virheitä. Muutamat elokuvan El Topo äkilliset ja leikkausvirheitä muistuttavat siirtymätkin "raamatullisiin" lauseisiin tuntuvat loppujen lopuksi loogisilta ja sulavilta suhteessa kokonaisuuteen tai edelliseen kohtaukseen. Jodorowsky on auteur, jonka lahjat maailmalle ovat yhtä tunnustettavia kuin hänen yhdeksi esikuvakseen usein mainitun suuren taiteilijan, espanjalaisen Luis Buñuelin (1900-1983), ja yhtäläisyyksiä näiden kahden elokuvantekijän töissä onkin mahdollista löytää niinkin yksinkertaisista asioista kuin esimerkiksi eläimien esiintymisenä surrealistisissa visioissa.

The Holy Mountain [11]
The Holy Mountain [12]

Jodorowskyn elokuva The Holy Mountain osoittaa kuinka paska voi muuttua kullaksi, ihminen enemmän entisensä vastakohdaksi, maailma paremmaksi. Tosielämän tapahtumat ja symbolit eivät ole elokuvassa muusta syystä, ja elokuvaa ei ole tehty eikä luotu taka-ajatuksin tai valtavirran tuottajia kuunnellen. Alexandro Jodorowsky on vuonna 2004 tiettävästi valmistelemassa pitkän tauon jälkeen seuraavaa elokuvaansa Los Hijos del Topo, mutta ilman sitäkin hän on saavuttanut jo enemmän ja välittänyt suurempia aarteita kuin moni muu tekijä umpiahneessa (elokuva)maailmassa. Vaikka hänen elokuvansa aiheet sen mahdollistaisivat, hän ei sorru naiiveihin ratkaisuihin eikä hän luota liikaa ihmisen halukkuuteen muuttua paremmaksi. Päinvastaisesti hän ei myöskään vajoa epätoivoon elokuviensa ratkaisuillaan, mikä onkin aina liian yksipuolinen ja helppo ratkaisu ongelmaan, joka harvoin itsestään paranee.

*****
© Juho Malanin, julkaistu: 17.2.2004
keskiarvo
toimitus
4.72/5.00 (9)
 JSSMTPJMKKJM*MMMK*PI
  5.0 4.5 5.0 4.5 5.0 5.0 4.5 4.0 5.0
keskiarvo
lukijat i
4.72/5.00 (38)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  75 (84)
89%
The Holy Mountain (1973)  The Holy Mountain (1973)The Sacred Mountain  

kommentit

odota...
anonyymi kommentoi (20.4.2012 23:58:19)
user avatar Koko elokuvan ajan ohjaaja maalaa itseään nurkkaan, kun ei pysty antamaan lopussa mitään ja "selviää" tilanteesta typerällä kikkailulla. Sinänsä itse matka kohti loppua oli ihan mielenkiintoinen.
vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa