Caroline Munro

Disciples of the 36th Chamber (1985)

aka Pi li shi jie; Disciples of the Master Killer; Master Killer III; Les disciples de la 36ème chambre

Disciples of the 36th Chamber #1 Disciples of the 36th Chamber #2
IMDb

Liu Chia-liangin The 36th Chamber -trilogian päätösosa Disciples of the 36th Chamber on viimeisiä rehellisiä old skool- kung fu -elokuvia. Se unohtaa Return to the 36th Chamberin (1980) olemassaolon ja jatkaa kronologisesti The 36th Chamber of Shaolinin (1978) tarinaa legendaarisesta San Te -munkista ja tämän perustamasta shaolin-temppelin kolmannestakymmenennestäkuudennesta kammiosta, jossa munkkivalaa vannomattomatkin saavat opetusta taistelutaidoissa.

Return to the 36th Chamberin tapaan Disciples of the 36th Chamber jättää San Ten sivuhenkilöksi, mutta tällä kertaa häntä palaa esittämään edellisessä osassa täysin toista hahmoa näytellyt Gordon Liu. Nyt shaolinin treeniputkeen pakenee vastentahtoinen kansallissankari Fong Sai Yuk (Hsiao Ho), jota uhkaa kuolemantuomio kaupungin röyhkeän mantsurialaishallinnon kanssa vehkeilemisestä.

Disciples of the 36th Chamber [1]
Disciples of the 36th Chamber [2]

Disciples of the 36th Chamber pitäytyy edellisen jatko-osan asettamalla komediavaihteella. Se on viihteellinen, värikäs ja kepeä, mutta kärsii vertailussa etenkin Liun edellisen ohjaustyön, synkän ja mahtipontisen The Eight Diagram Pole Fighterin (1984) kanssa, jonka jälkeen Disciples of the 36th Chamberia voi pitää parhaimmillaankin vain pikkukivana välityönä.

Elokuvan kokonaisvaltaisen onnistumisen pahimmaksi jarruksi nousee pääosan Fong Sai Yuk ja tätä esittävä Hsiao Ho. Peking-oopperakoulutettu sekä myöhemmin Liu Chia-liangilta Hung Gar -oppia saanut Hsiao on ikäluokkansa vakuuttavimpia elokuvataistelijoita ja ilmiömäinen akrobaatti, mutta näyttelemispuolella hän lyö jälleen yli ja pahasti. Roolin ärsyttävyydestä suurin syytös lankeaa kuitenkin Liun itsensä laatimalle käsikirjoitukselle, joka kuvaa nuoren Fongin suorastaan luotaantyöntävän ärsyttävänä ja väkivaltaisena typeryksenä. Jet Lin onnistui vuoden 1993 Fong Sai Yukissa ja Alexander Fu Shengin Chang Chehin shaolin-sarjassa tuomaan hahmoon sopivassa suhteessa huoletonta leikkimielisyyttä ja naiiviutta sekä vaarallista kung fu -uskottavuutta, mutta Hsiaon Fong on onnistuttu vankkumatonta oikeustajua lukuun ottamatta karsimaan lähes kaikista miellyttävistä ominaisuuksista. Keskittymishäiriöinen Fong yrittää jatkuvasti pahoinpidellä opettajansa sekä muut häntä ärsyttävät ihmiset ja järjestää itsensä lisäksi myös lähimmäisensä hankaluuksiin harkitsemattomalla äkkipikaisuudellaan.

Disciples of the 36th Chamber [3]
Disciples of the 36th Chamber [4]

Kahdessa ensimmäisessä 36th Chamberissa katsoja tunsi vahvaa sympatiaa Gordon Liun hahmoja kohtaan, kun nämä epäoikeudenmukaisesti kohdellut tavikset koulivat hurjalla sisulla ja omistautumisella itsestään teräksisiä kung fu -sotureita. Fong Sai Yuk on jo shaolin-luostariin mennessään kung fu -expertti ja keskittyy koulutuksessa lähinnä pöyhkeilemään taidoillaan. Disciples of the 36th Chamber onkin huomattavasti esiosiaan vähemmän treenauspainotteinen, mikä on päähenkilön koulutuksen motivaatiopuutteen huomioon ottaen oikea ratkaisu. Seinällä juoksu- ja tukilla tasapainotteluharjoitukset ovat joka tapauksessa varsin viihdyttävä seurattavaa.

Disciples of the 36th Chamber [5]
Disciples of the 36th Chamber [6]

Disciples of the 36th Chamber jää edeltäjistään jälkeen myös laimean pahisgalleriansa suhteen. Jason Pai Piaosta ei ole millään muotoa haastajaksi Shaw-studioiden kiistattomille konnakuninkaille Lo Liehille (The 36th Chamber of Shaolin) ja Wang Lung Weille (Return to the 36th Chamber). Ohjaaja Liun rooli mantsurialaispäällikkönä jää myös harmillisen vaisuksi. Aina luotettavat Gordon Liu ja Lily Li vastaavatkin elokuvan parhaimmista näyttelijäsuorituksista, vaikka molemmat hoitavat tutut roolinsa ilman sen kummempaa intohimoa. Lily Lin työ Fong Sai Yukin kung fu -opettajaäitinä heijastelee hänen suoritustaan Executioners of Shaolinissa (1977) ja eräs hänen kohtauksistaan onkin suora toisinto Executionersin kuulusta haarojenlevittämishaasteesta.

Taistelukohtauksissa Hsiao Hon ajoitusta ja atleettisuutta ei kuitenkaan voi tarpeeksi ylistää. Elokuva aloitetaan fantasiaympäristöissä tapahtuvalla koosteella Fong Sai Yukin aikaisemmista urotöistä ja toiminta on heti ensimmäisestä liikkeestä lähtien ensiluokkaista. Alun nerokkaan kekseliäästi koreografioidut yhteenotot ovat valitettavasti koko elokuvan parasta antia. Kaikki seuraavatkin kung fu -mäiskeet ovat nekin ehdotonta laatutyötä, mutta loistava intro asettaa odotukset liian korkealle, eikä lievältä pettymyksentunteelta voi välttyä. Etenkin massiiviseksi joukkomelskeeksi sekoontuvan lopputaistelun olisi toivonut sisältävän kovempaa mies miestä vastaan -toimintaa.

Disciples of the 36th Chamber [7]
Disciples of the 36th Chamber [8]

Disciples of the 36th Chamber täydentää San Te -trilogian ja päättää Liu Chia-liangin Shaw Brothers -uran tyydyttävästi, mutta suuren ohjaajan viimeiseksi merkkiteokseksi jäi kuitenkin edellinen The Eight Diagram Pole Fighter. Viihdyttävänä kung fu -välipalana täydellisesti toimivan elokuvan sulavasti etenevä kerronta, nätit setit ja laatutoiminta päihittävät lopulta sen päähenkilön rasittavuuden ja vähäpätöisen käsikirjoituksen. Se on perinteisen taistelulajielokuvan viimeisiä tuulahduksia ennen kuin genre lopullisesti kuoli samana vuonna valmistuneiden Police Storyn ja Yes, Madam!:in edustamien modernin honkkaritoiminnan tieltä.

***--
© Tatu Piispanen, julkaistu: 17.3.2004
keskiarvo
toimitus
3.33/5.00 (3)
 JSTPJM*MK*
  4.0 3.0 3.0 3.0
keskiarvo
lukijat i
3.25/5.00 (6)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  3 (5)
60%
Disciples of the 36th Chamber (1985)  Disciples of the 36th Chamber (1985)Pi li shi jie