Caroline Munro

La croce dalle sette pietre (1987) :: The Cross of Seven Jewels

aka Cross of the Seven Jewels; Talisman

La croce dalle sette pietre #1 La croce dalle sette pietre #2
IMDb

Espanjalaisen Paul Naschyn miehekkäistä ihmissusielokuvista - mm. Werewolf Shadow (La noche de Walpurgis, 1971) ja The Werewolf and the Yeti (La maldición de la bestia, 1975) - selkeästi vaikutteensa ammentaneen italokalkkunan The Cross of Seven Jewelsin on ohjannut, käsikirjoittanut ja editoinut henkilö nimeltä Marco Antonio Andolfi, joka esikuvansa tavoin esiintyy myös itse elokuvan pääosassa Eddy Endolf -salanimen takana.

La croce dalle sette pietre [1]
La croce dalle sette pietre [2]

Andolfin/Endolfin egotrippi on kertomus paita avonaisena kulkevasta Marcosta, joka saapuu Roomaan tapaamaan serkkuaan. Perhevisiitti jää toisarvoiseksi sekä katsojan että elokuvan tekijöiden mielessä, kun mopoilevat kriminaalit anastavat Marcon kaulassa roikkuvan seitsemän jalokiven ristin, jota sitten yritetään saada takaisin koko loppuelokuvan ajan. Kyseisellä korulla ei nimittäin ole pelkästään tunnearvoa: se estää Marcoa muuttumasta keskiöisin verenhimoiseksi hirviöksi!

Tämä kamala kohtalo juontaa juurensa Marcon lapsuuteen, jolloin karvainen olento Aborin tuli kylään ja sulatti hänen äitinsä kasvot pelkällä läsnäolollaan. Myös Marcolla on näin erikoinen vaikutus uhreihinsa. Pisteet omaperäisyydestä. Aborin jää serkun tavoin elokuvassa pahasti taka-alalle, mutta hänen fanikuntaansa tutustutaan sentään hieman irrallisen oloisissa kohtauksissa, joissa Gordon Mitchellin johtama lahko on kerääntynyt ruoskimaan alastomia naisia ja manaamaan Aborinia esille.

La croce dalle sette pietre [3]
La croce dalle sette pietre [4]

Pöyristyttävää maskeerausta ja hysteerisen surkeita erikoisefektejä (by Eddy Endolf) sisältävät hirviökohtaukset ovat odotetusti elokuvan parasta antia. Muodonmuutos hoidetaan old school -trikkikuvauksella: Endolf irvistelee lähikuvassa ja hänen kasvoihinsa ilmestyy vähitellen karvapeitettä. Tai no, karvoitus näyttää lähinnä kampaamon lattialta lakaistuilta hiustupoilta, joita isketään naamalle vähän minne sattuu... Ja Endolf irvistää kuin viimeistä päivää. Ilme muistuttaa kovasti Clint Eastwoodin vihaista Dirty Harry -irvistystä mutta on suorastaan ressukkamaisen pateettinen - ja rutkasti hauskempi. Varsinkin kun tätä saadaan ihastella yhtä soittoa noin kahden minuutin ajan. Kaiken kruunaa ääniraidalla raikaava harvinaisen keinotekoiselta kuulostava suden ulvonta, jota toistetaan mielenterveyden vahingoittamiseen asti eri nopeuksilla soitettuna uudelleen ja uudelleen ja uudelleen.

Itse hirviökostyymi on aivan oma lukunsa, sillä Endolf on turvautunut varsin hilpeään säästöratkaisuun. Ainoastaan hänen päänsä ja kätensä saavat karvapeitteen, joten efekti on saatu nopeasti kuvauskuntoon karvaisilla käsineillä ja takkuisella heviletillä varustetulla naamarilla. Muuttaessaan muotoaan Endolf menettää myös mystisesti kaikki vaatteensa (jotka tulevat automaattisesti takaisin hänen palatessaan ihmiseksi). Munat paljaana hortoileva hirvitys on sen verran mykistävä näky ettei olisi ihme vaikka naamat alkaisivat sulaa kotikatsomoissakin. Ei vaan hetkonen... Tarkemmin katsottuna voi kuitenkin huomata Endolfin perhekalleuksien olevan kääritty jonkinlaiseen peitteeseen. Toisaalta näin hurjaan muodonmuutokseen saattaa hyvinkin kuulua olennaisena osana pallien muuttuminen rapakiven näköiseksi... elleivät sitten olleet sellaiset jo ennestään.

La croce dalle sette pietre [5]
La croce dalle sette pietre [6]

Mitäs muuta? Kaiken maailman gangstereiden kanssa amulettinsa omistajuudesta taisteleva Endolf rakastuu tulisesti apuaan tarjoavaan naiseen, jonka roolissa esiintyy Ruggero Deodaton House on the Edge of the Parkissa (La casa sperduta nel parco, 1980) itsensä kaikkien elitistien sydämeen rietastellut Annie Belle. Onkin ällistyttävää, miten epäviehättävältä bruneteksi muuttunut Belle on saatu näyttämään tässä elokuvassa. Tämä "muodonmuutos" selittänee sen ettei hänen tissejään näytetä kertaakaan.

Rakkaudentunnustuksista huolimatta Endolf päätyy sänkyyn myös ennustaja Madam Amnesian kanssa etsiessään tältä vastauksia. Hassulla hissimusiikilla säestetyssä rujossa seksikohtauksessa Madam Amnesia hieroo alastonta vartaloaan Endolfiin, joka makaa hänen allaan kuin pelosta kangistunut lahna. Nihkeä parittelu keskeytyy (onneksi) Naschy-henkiseen yllätyskäänteeseen, kun sankari muuttaa muotoaan kesken rakastelun tarjoten emännälle koko rahalla eläimellistä bylsintää - ja vielä lisää irvistelyä kaupan päälle. Kuvaan toistuvasti seisoskelemaan ilmestyvä Gordon Mitchell intoutuu myös hurjiin irvistyksiin, kunnes lopulta hänenkin naamansa sulaa. Elokuva päättyy surkean antikliimaksinsa jälkeen vilahdukseen Jeesuksen kasvoista.

La croce dalle sette pietre [7]
La croce dalle sette pietre [8]

Mehevään kalkkunaan on aina mukava törmätä, oli kyse sitten uunissa paistuvasta lintueläimestä tai elitistisestä elokuvanautinnosta. Kaikesta hehkutuksesta huolimatta The Cross of Seven Jewels ei ole erityisen mehevä. Elokuvan 82 minuutin kestosta vain noin varttitunti on yllä luetellun kaltaista viiden tähden kalkkunaekstaasia. Loput ajasta on tajuttoman velttoa haahuilua, ylimääräistä rasvaa, jonka jättää mieluummin lautasen reunalle kuin laittaa suuhunsa. Kokonaisuus on siis hyvin rikkonainen, minkä vuoksi elokuvan katselu voi tuntua uuvuttavalta ristiriitaisten tunteiden vuoristoradalta. Rohkeasti pikakelausta käyttämällä on kalkkunan alttarille uhrautuville luvassa kuitenkin tavalla tai toisella unohtumaton elokuvaelämys.

Versioinfo (20.3.2004):

The Cross of Seven Jewels on julkaistu englanninkielisenä vhs-kasettina saksalaisen Incredibly Strange Visionsin toimesta vuonna 1998. Ainakin takakannen mukaan versio on leikkaamaton ja sumentamaton, toisin kuin japanilainen laserdisc.

**---
© Henri Willberg, julkaistu: 20.3.2004
keskiarvo
toimitus
2.00/5.00 (2)
 JSHW
  2.0 2.0
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!