Caroline Munro

The Defiance of Good (1975) :: Defiance!

aka Cure Me; Défiance

The Defiance of Good #1 The Defiance of Good #2
IMDb

Armand Westonin The Defiance of Good johdattaa katsojan pornon ja kauhun maailmaan. Se valmistui vuotta aiemmin kuin Jim Sotosin Forced Entry (1975) ja neljä vuotta aiemmin kuin Meir Zarchin I Spit on Your Grave (1978). Teemoiltaan se sivuaa molempia näitä pahamaineisia seksploitaatiota, mutta on erotiikkansa osalta puhdasta hardcorea. Kyseessä onkin yksi 70-luvun raadollisimmista nimikkeistä. Hyvin kirjoitettu ja ohjattu sadistinen kuvaelma nuoren tytön matkasta ihoa repivän kivun ja mieltä kahlitsevan hyväksikäytön sadistiseen liittoon.

The Defiance of Good [1]
The Defiance of Good [2]

Kaikki alkaa, kun Jean Jenningsin näyttelemä Cathy erehtyy kokeilemaan huumeita yhdessä ystävättärensä kanssa ja jää kiinni. Tiukasti uskonnon nimeen vannovien vanhempien suvaitsevuus ei ole liberaalimmasta päästä, joten tytär passitetaan huumeparantolaan. Todellinen painajainen alkaa, kun kolme mielenterveytensä menettänyttä potilasta joukkoraiskaa hänet, jonka jälkeen Cathya alkavat hyväksikäyttää myös laitoksen hoitajat. Lääkitystä lisätään ja Cathy alkaa sulkeutua itseensä yhä enemmän ja enemmän. Lopulta Cathyn ottaa hoiviinsa tohtori Gabriel (Fred J. Lincoln), joka tuo hänet syrjäiseen kartanoonsa. Kahleet ja ruoskat kaivetaan esille. Cathyn on aika avautua ja unohtaa seksuaaliset pelkonsa. Hänen on jälleen luotettava ihmisiin ja tutustuttava omaan kehoonsa kivun ja mielihyvän kautta. Seksuaaliset riitit ovat lähes saatanallisia. Ne tekevät silti tehtävänsä. Ja kun vihdoin kaikki näyttää kääntyvän taas hyväksi, saa Cathy alistajan roolin.

The Defiance of Goodin tunnelma on alusta loppuun painostava. Hardcorea ei ole mukana ylettömästi, mutta se vähä on sitäkin eksplisiittisempää. Etenkin loppupuolella seksuaaliset orgiat saavat ylleen oudon saatanallisen väreen kynttilöiden valaistessa kahlittuja kehoja, jotka kiemurtelevat nautinnosta. Alkupuolella sen sijaan nähdään tyly raiskaus. Lisäksi koko elokuvaa säestää ahdistava ääniraita, jossa Cathyn tajuntaa repivät huudot sekoittuvat pahimmillaan elokuvan tunnelmalliseen soundtrackiin - joka asettuu pahantekijöiden puolelle. Näin aukeaa tie seksuaalisesti avautuvan nuoren tytön pään sisälle. Cathy on pelkkä hyväksikäytettävä esine, kunnes hän oppii hyväksymään oman eroottisuutensa ja käyttämään sitä itse hyväksi. Kun esimerkiksi I Spit on Your Grave kuvasi lähes pelkästään päähenkilö Jenniferin fyysistä hyväksikäyttöä, pakottaa Weston katsojat tuntemaan sielussaan myös Cathyn henkisen kärsimyksen.

The Defiance of Good [3]
The Defiance of Good [4]

Parhaiten elokuvan monipuolisuus tulee esiin kohtauksessa, jossa tohtori Gabriel antaa Cathylle äärimmäisen sadistisen piiskaamisen jälkeen tilaisuuden hyväillä omaa kehoa. Kahlitun Cathyn päästessä vihdoin orgasmiin, kehoittaa Gabriel häntä tarkastelemaan itseään peilin kautta. Kohtaus on hyvin ambivalentti: onko Cathy sillä hetkellä omaa kehoaan ihaileva nainen, vaiko pelkkä seksuaalinen objekti, joka paljastetaan peilin kautta katsojille. Hänen eroottisuutensa, kuten myös katsojien todistamisen taakka, aukeaa mielihyväksi vasta tämän kaltaisten kontrastien kautta. Onko edes alkupuolen erittäin vastenmielisesti kuvattu raiskaus tytön oma kokemus vaiko katsojien seksuaalisia haluja tyydyttävä fantasia? Tuskan kirvoittamat kyyneleet Cathyn kasvoilla todistaisivat ensimmäisen - intiimimmän - vaihtoehdon puolesta, kun taas muutamat eksploitatiiviset kuvakulmat väittävät jotain ihan muuta. Weston ei tunnu tarjoavan ratkaisua kumpaakaan suuntaan. Molemmat elementit ovat läsnä, kuten myös Cathyn hysteeriset huudot. Koko elokuva on lopulta kuin yksi iso ristiriitojen kirjo. Kipu vaihtuu hetkessä hellyyteen, hellyys irstauteen.

The Defiance of Good [5]
The Defiance of Good [6]

Westonin elokuvan voi nähdä joko rankkana seksploitaationa, bondage-elokuvien uranuurtajana, voimakkaita seksuaalisia teemoja sisältävänä kauhuelokuvana tai rajoja rikkovana pornoelokuvana. Puhtaimmillaan se on näitä kaikkia. Useimmiten se muistetaan yhtenä ensimmäisistä sadomasokismia kuvaavista hardcore-elokuvista. Tämä kategoria ei kuitenkaan tee mitenkään oikeutta Westonin ja Spinellin kirjoittamalle runsaalle sisällölle. Ulkoasultaan elokuvan voi sijoittaa The Last House on the Leftin (1972) karulle tasolle, joskin leikkaus- ja jopa ohjaustyö on huomattavasti huolitellumpaa. Miljööt ovat kauttaaltaan onnistuneita, ainakin jos ottaa huomioon elokuvan mitättömän budjetin. Näyttelijät toki aloittavat pääosassa nähtävää Jean Jenningsiä myöten kehnohkosti, mutta petraavat minuutti minuutilta. The Last House on the Leftin Weaselinä nähty Fred J. Lincoln antaa lopulta Charles Manson -tyylisellä karismallaan elokuvalle sen ambivalentin sielun.

The Defiance of Good [7]
The Defiance of Good [8]

The Defiance of Good on yksi niistä elokuvista, jollaista tuskin nykyään tehtäisiin. Pornoelokuvan ohella sitä voisi kutsua äärimmäiseksi eksploitaatioksi, jonka yksinkertainen mutta sisältörikas tarina pysyy kasassa lopputeksteihin saakka. Jonkinmoisen ajatuksen elokuvan parhaimmasta ilmaisuvoimasta saa, jos yhdistää Marilyn Burnsin hysterian Tobe Hooperin The Texas Chain Saw Massacressa (1974), poimii mukaan yhden I Spit on your Graven raiskauksista ja kysyy samoja kriittisiä kysymyksiä kuin Ruggero Deodato sadistisella elokuvallaan The House on the Edge of the Park (1980). Elokuvaa on usein verrattu myös perversioita ja köysiä sisältävään softcore-klassikkoon The Story of O (1975/Just Jaeckin). Näistä säikeistä muodostuu erityisen haastava puolitoistatuntinen, jossa katsoja pakotetaan altavastaajaksi. Kipu on muutamassa kohdin liian voimakkaasti läsnä, jotta näkemästään voisi pitää. Musiikki puolestaan kutsuu nauttimaan. Näin määritellään hyvyyden "uhma" ja lasketetaan moraalille hinta.

Versioinfo (27.3.2004):

Pornoelokuvien klassikkoja maailmalle työntänyt VCX on oikeuttanut jälleen uuden sulan hattuunsa. Dvd-version kuvanlaatu on hädin tuskin tyydyttävä, eikä ekstroja ole. Tyylikäs kansi, hyvin tallentunut ääniraita ja elokuvan harvinaisuus nostavat kokonaisuuden kuitenkin rankasti plussan puolelle. Bonukseksi voi laskea myös firman oman logon, joka tuo mieleen 80-luvun nuhruiset videojulkaisut.

***½-
© Jari Mustonen, julkaistu: 27.3.2004
keskiarvo
toimitus
3.50/5.00 (2)
 JSJM
  3.5 3.5
keskiarvo
lukijat i
3.50/5.00 (2)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  3 (4)
75%
The Defiance of Good (1975)  The Defiance of Good (1975)Defiance!