Caroline Munro

The Brain from Planet Arous (1957)

aka Die Augen des Satans; El cerebro del planeta Arous; Le cerveau de la planète Arous; Den farliga hjärnan från planeten Auros

The Brain from Planet Arous #1 The Brain from Planet Arous #2
IMDb

50-luku Amerikan Yhdysvalloissa oli mielenkiintoista aikaa. Toinen Maailmansota oli päätetty hieman aiemmin käyttämällä suurinta ihmiskunnan tuntemaa voimaa, atomipommia. Tämä oli nostanut USA:n maailman suurimmaksi mahdiksi, mikä teki siitä kansakuntana sen mittatikun, jota vasten sosialistinen Neuvostoliitto itsensä ja tavoitteensa määritteli. Tämän kilpailun ilmeisin indikaattori, kylmä sota, oli matkalla kohti jäätävää kauhun tasapainoaan ja piti kansan hermot viritettynä äärimmilleen.

Viisikymmenluku oli viimeinen ajanjakso Yhdysvalloissa jolloin maassa vallitsi ns. yhtenäiskulttuuri. Se oli valkoisen menestyvän miehen aikaa. Koko maailmansodan ajan kansakunta puhalsi yhteen hiileen natsismia vastaan, mukana olivat siis myös naiset, homot ja mustat. Puhaltamassa olivat myös kaikki ne etnisten vähemmistöjen edustajat, jotka aikanaan olivat tulleet Euroopasta köyhyyttä pakoon suureen länteen. Hekin halusivat pääsääntöisesti "tulla amerikkalaisiksi" ja olivat valmiit siirtämään omat etniset taustansa taka-alalle. Naisilla ja muilla demografisilla ryhmillä oli vielä omat tehtävänsä ja paikkansa yhteiskunnassa, vasta seuraavalla vuosikymmenellä nähtiin yhteiskunnan pirstaloituminen pieniin ryhmiin jotka määrittelivät olemassaolonsa ja tavoitteensa sekä toisiaan, että yhtenäiskulttuuria vastaan.

The Brain from Planet Arous [1]
The Brain from Planet Arous [2]

Mitä elokuviin tulee, 50-luku oli klassisen Hollywoodin joutsenlaulu, suuri kukoistus ennen romahdusta. Yhtenäiskulttuuri merkitsi tietysti suurta yhtenäistä yleisöä. 50-luvun suuret hollywood-elokuvat ovatkin suuria eepoksia juuri tälle valkoisen menestyvän miehen johtamalle kansakunnalle. Niitä katsoessa pitää voida samaistua John Wayneen tai James Stewartiin, muuten nämä elokuvat eivät toimi.

Kuten yhteiskunta ylipäänsä, myös amerikkalainen elokuva pirstaloitui vasta 60-luvulla yrittäessään tavoittaa näitä uusia, pienempiä katsojaryhmiä, kuten hipit, naiset, homot ja mustat. 50-luvun independent-elokuva liikkuu siis pääasiassa samoilla temaattisilla raiteilla kuin valtavirran elokuva, koska tavoitteena on sama suuri yleisö kuin Hollywoodin megatuotteillakin. Ainoana selkeänä erona onkin useimmiten elokuvaan panostettu rahamäärä.
Koska kansa vielä kävi elokuvissa 50-luvulla, oli taloudellisesti kannattavaa valmistaa myös hieman pienemmän mittakaavan viihdettä. Erityisen selkeästi edellä hahmoteltu malli pätee tieteiselokuvaan; siinä pieni budjetti näkyy joskus kipeällä tavalla. Tieteiselokuvaa kannatti kuitenkin tehdä, koska kansakunta eli 50-luvulla vahvan teknologiaoptimismin aikaa. Monet meille elintärkeät keksinnöt yleistyivät kansakunnan vaurastuessa juuri 50-luvulla, ilmeisimpinä esimerkkeinä mainittakoon vaikkapa auto ja televisio.

The Brain from Planet Arous [3]
The Brain from Planet Arous [4]

Toistuva teema ajan tieteiselokuvassa on ydinvoima ja siihen liittyvät valta ja vastuu. Näin on myös elokuvassa The Brain from Planet Arous. Elokuva alkaa, kun pikkukaupungissa työskentelevän alan johtavan ydinprofessorin laboratorion geigermittarit rekisteröivät läheisessä autiomaassa olevalta vuorelta tulevaa suuresti vaihtelevaa säteilyä. No, sitähän on mentävä reippaasti tutkimaan. Professorin tyttöystävä pakkaa eväät mukaan ja sitten huristellaankin jeepillä avustajan kanssa poikaporukassa autiomaahan ihmettelemään. Vuoren sisälle onkin pesiytynyt hilpeä, leijuva avaruusaivo, joka tappaa urhean apurin ja imeytyy professorin tomumajaan halliten tämän liikkeitä.
Kotona reipas tyttöystävä alkaa kuitenkin kiinnittää huomiota professorin erikoiseen käyttäytymiseen, tämän suutelemistekniikka kun on muuttunut huomattavan suorasukaiseksi sitten viime pusuttelun. Tilanne näyttää jo vakavalta. Ennen pitkää avaruudesta saapuu kuitenkin toinen aivo, joka on tullut ensimmäisen perässä tuhotakseen tämän moraalittoman paskiaisen. Hän ottaa käyttöönsä professorin koiran yllättääkseen pahan aivon puolustuskyvyttömänä. Pahan aivon ilkeä suunnitelma on käyttää luottamusta nauttivaa professorin hahmoa päästäkseen mukaan USA:n ydinkokeeseen ja sitä kautta (luonnollisesti) maailman valtiaaksi.

The Brain from Planet Arous ei ota millään tasolla kantaa ydinaseisiin tai ydinkokeisiin. Se korostaa sitä, että ne eivät vain saa joutua vieraisiin käsiin. Kuulostaako tutulta? Kylmän sodan hilpeitä kaikuja elokuvaan tuo myös pahan aivon julistus siitä, miten hän kansallistaa koko maailman kaiken teollisuuden tuottamaan itselleen tarvikkeita koko universumin valloitukseen. Tämähän on tietenkin aina ollut se menestyvän ameikkalaisen miehen pahin painajainen. Sydänverellä tienatut kulutushyödykkeet viedään pois ja niiden tuotanto lopetetaan.

The Brain from Planet Arous [5]
The Brain from Planet Arous [6]

Kuten jo nokkelimmat teistä ehkä arvasivatkin, The Brain from Planet Arous sopii varsin luontevasti siihen elokuvien kategoriaan jota kalkkunoiden karsinaksikin kutsutaan. Dialogi on hassua, näyttelijät puisia, efektit "loistavia" ja sanoma riittävän alleviivaava. Onneksi vielä elokuvan tempo on sen verran pirteä, että sen 71:n minuutin keston jaksaa nautinnolla katsoa.

Lopuksi: monia 50-luvun kalkkunoita yhdistävä piirre, tietynlainen naiivi kirkasotsaisuus, tulee erityisen hyvin esille juuri The Brain from Planet Arousissa: elokuvan käsikirjoitus antaisi kaikki mahdollisuudet jopa pienimuotoiseen yhteiskuntakritiikkiin, joka taas on 60-luvun independent-elokuvalle niin tyypillistä, mutta sen kaikenlaisen toteutumisen estää juuri tekijöiden selkeä sitoutuminen tietyntyyppisen maailmankatsomuksen levittämiseen. The Brain from Planet Arous onkin eräänlainen arkeologinen artefakti, joka antaa mahdollisuuden kurkistaa mahtavan kansakunnan kehitykseen. Se ei ole hyvä elokuva eikä suuren tekijän tekemä, mutta varmasti juuri tämä tietynlaisen "älyllisen filtterin" puute korostaa sen rehellisyyttä todistuskappaleena erään kansakunnan tilasta erääseen maailman aikaan.

***½-
© Markus Sorsa, julkaistu: 28.3.2004
keskiarvo
toimitus
3.13/5.00 (4)
 JSTPMS
  3.0 3.0 3.5
keskiarvo
lukijat i
3.00/5.00 (2)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!