Caroline Munro

Le boucher (1970) :: The Butcher

Teurastaja

aka Il tagliagole; El carnicero; Der Schlachter; Slaktaren

Le boucher #1 Le boucher #2
IMDb

Auteur-teorian eläessä siirtymävaihetta Ranskasta Hollywoodiin, syntyi yhden teorian takaa löytyvän kriitikko-ohjaajan, Claude Chabrolin käsistä Le boucher, elokuva tappamisesta. Se sijoittuu pieneen perinteiseen ranskalaiskylään, jonka lähellä olevassa luolastossa lepää ihmishistorian pitkä perintö. Jo kaikista varhaisimmat luolamaalaukset kertovat intuitiivisesta tappamisen himosta, joka modernissa maailmassa on häivytetty sivistyksen nimellä kulkeviin lavasteisiin. Chabrol lähestyy aihettaan Hitchcockin tyyliin pienillä vihjeillä, jotka paljastavat vain osia ihmismielen synkästä perinnöstä. Elokuvan nimi, teurastaja, tiivistää näistä tärkeimmän: veren läpitunkevan läsnäolon.

Le boucher [1]
Le boucher [2]

Helene (Stéphane Audran) ja Popaul (Jean Yanne) ovat molemmat ihmisiä, jotka ovat menettäneet kykynsä rakastaa. He elävät sisäänpäin kääntyneessä yhteisössä, joka jättää paljon aikaa sille tyhjyydelle, joka jää kaikkien sanojen ja tekojen taakse. Hurmaavat katseet, eleet ja liikkeet, jotka he antavat toisilleen, ovat kuin myötäjäisiä muistoille ja tulevaisuuden unelmille. Muistaminen on yhtä tärkeä osa Chabrolin tematiikkaa kuin unohtaminen. Popaul muistaa yhä sodan kauhut kuin eilisen päivän. Ne ovat kylmättäneet hänet. Helen taasen on päästänyt irti menneisyydestään. Hänen oma turvallinen arkensa on tärkeämpi kuin toivo uudesta rakkaudesta, tai ajatus lähiseuduilta löytyneistä teurastetuista ihmisistä.

Le boucherin muoto ja teemojen esillepano selittyy osittain Cahiers du cinéma nimisen julkaisun esittämän ohjaajakeskeisen filosofian ja sen pohjalta syntyneen "La nouvelle vaguen", ranskalaisen elokuvan uuden aallon kautta. Chabrol kuului Jacques Rivetten, François Truffautin ja Jean-Luc Godardin tavoin liikkeen aloittajiin. Uutta oli mm. amerikkalaisten maestrojen, Alfred Hitchcock, Nicholas Ray ja Orson Welles, avoin ihailu. Hitchcockin tyyli välittyykin erinomaisesti Chabrolin tiiviiksi rytmitetyn kerronnan kautta. Hän ei silti esikuvansa tavoin rakenna perinteistä amerikkalaista jännäriä. Teot eivät vaikuta niinkään paljoa kuin niiden tiedostaminen. Chabrol ei keskity juurikaan varsinaisiin murhiin. Häntä kiinnostavat tekojen sosiaaliset vaikutukset.

Le boucher [3]
Le boucher [4]

Parhaiten tämä tulee esille Stéphane Audran, Chabrolin toisen vaimon, näyttelemässä hahmossa. Helene tuo karismassaan mieleen Hitchcockin itsenäiset naiset, joista on syytä mainita Psychon (1960) omia polkujaan kulkeva Marion Crane (Janet Leigh) ja The Birdsissä (1963) nähty tuntematon muukalainen Melanie Daniels (Tippi Hedren), joka tuo pahuuden mukanaan pieneen kylään. Heidän tapaansa näyttäytyy Helene voimakkaana hahmona. Elämän ääriviivat ovat selkeät. Helene tuntee viehätysvoimansa. Hän tietää myös rakkauden ideaalin tyhjyyden. Mistä sitten syntyy se primitiivinen halu, joka saa hänet vaikeuttamaan murhatutkimuksia? Helenin kohtalo on jotakuinkin identtinen Melanie Danielsin kanssa. He molemmat kulkevat pitkän tien ulkoisen maailman kautta mielensä sisälle ja löytävät kaltereista kyhätyn kehikon.

Yhteistä on myös lasten rooli. Hitchcockin Linnuissa yksi intensiivisimmistä jaksoista osuu hetkeen, jona Melanie huomaa koulurakennuksen ympärille kerääntyneet mustat hiljaiset varjot. Le boucherin idylli järkkyy poliisivoimien myötä. Heidän läsnäolonsa pienen koulun liepeillä luo kylmän kontrastin lasten viattomiin leikkeihin, jotka jatkuvat kylän tapahtumista huolimatta. Maailma ei silti säästä kaikista heikoimpiakaan. Kesäinen retki, viattomat kysymykset ja korkealla taivaalla helottava aurinko paljastavat kylmän sateen, joka putoaa, kuten Hitchcockin lintujen terrori, kaikista pienimpien päälle. Lapset ovat aikuisten maailmassa kuitenkin pelkästään sivustakatsojia.

Le boucher [5]
Le boucher [6]

Le boucherin viimeinen etappi on hyvin painostava. Chabrol on näyttänyt katsojille kaksi rakastavaista, joiden intohimot saavat muotonsa menneisyyden traumojen ja heidän asuinmiljöönsä ajattomuuden kautta. Ensimmäiset kuvat häistä, parista, jonka luulisi seurustelleen jo pitkään, ovat vaihtuneet kulisseiksi, jotka ovat edelleen paljastuneet tyhjiksi. Ilmeinen fyysinen kontakti on kääntynyt hypnoottiseksi linkiksi kahden kaavoihinsa unohtuneen mielen välillä. Veri on lopulta se side joka avaa paketin, käärii auki padotut tunteet, kieltää tulevaisuuden ja nostaa esille todellisuuden. Yön hiljaisuudessa auton valot saavat viimeisen yhteisen tien punertamaan kuin ikuinen verinen virta, joka vie eteenpäin kunnes ehtyy.

Chabrolin suurin vahvuus ohjaajana on kertoa todellinen tarina varsinaisen dialogin ulkopuolella. Käsikirjoittajana hän puolestaan kertoo muutamilla lauseilla henkilöhahmojensa koko historian. Tästä seuraa hieno illuusio maailmasta, joka elää henkilöhahmojensa ylitse. Historia on jatkuvasti läsnä, mikä tekee miljööstä poikkeuksellisen uskottavan. Mielessä ehtiikin käydä Peter Weirin unenomainen ja runollinen elokuva Picnic at Hanging Rock (1975), jossa kauhu syntyy kuvien ulkopuolelle jäävien - kuvia voimakkaampien - myyttien varaan. Kokonaan toista ääripäätä edustaa tapa, jolla Chabrol kuvaa tupakoimista. Savukkeiden hehkuvat päät, käden asennot, sytyttäminen ja hidas palaminen muistuttavat 40-luvun film noirien seksuaalisia viittauksia.

Le boucher [7]
Le boucher [8]

Chabrolin lähestymistapa on silti pessimistisempi. Lopulta koko sielu mahtuu kahden sormen väliin. Huulet maistavat hetkittäin elämää ja ihmisen sielu kytee yhtä hitaasti kuin se punainen liekki, joka polttaa kaiken loppuun.

****½
© Jari Mustonen, julkaistu: 8.4.2004
keskiarvo
toimitus
4.25/5.00 (2)
 JSJM
  4.0 4.5
keskiarvo
lukijat i
3.92/5.00 (6)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  9 (11)
82%
Le boucher (1970)  Le boucher (1970)Teurastaja