Caroline Munro

Ruusujen aika (1969) :: A Time of Roses

aka Rosornas tid; Le temp des roses; Die Zeit der Rosen

Ruusujen aika #1  

Genre

IMDb

Risto Jarvan ohjaama Ruusujen aika on suomalaisen elokuvan historian outoja lintuja, se on nimittäin tieteiselokuva. Ja vaikkei se sellaisena ainutlaatuinen olekaan, lienee se kuitenkin sisällön kunnianhimoisuudessa omaa luokkaansa kotimaisessa tuotannossa. Ruusujen aika on itse asiassa enemmän sukua Jaakko Pakkasvirran mestarilliselle Kesäkapinalle (1970) kuin vaikkapa Jari Halosen Lipton Cocktonille (1995).

Ruusujen aika [1]
Ruusujen aika [2]

Siinä missä Kesäkapina taitaa olla ainoa suomalainen "godardlainen" elokuva, liittyy Ruusujen aikakin aikansa kansainväliseen trendiin. Muutaman vuoden ajan kuusikymmenluvulla tieteiselokuva lajityyppinä kiinnosti aikansa parhaita tekijöitä: Godard itse ohjasi Alphavillen, Truffaut Fahrenheit 451:en ja Kubrick 2001: A Space Odysseyn muutamia mainitakseni. Muutos viisikymmenluvun hirviöscifiin oli melkoinen: enää eivät kankaalla lennelleet siiman päähän viritetyt pölykapselit vaan tekijöiden kiinnostuksen suunta oli useimmiten käyttää tulevaisuuden kuvitelmia eräänlaisina etäännyttävinä filttereinä, joiden avulla peilattiin elokuvan tekoajan yhteiskuntaa. Vanha totuushan on, että historiallinen elokuva kertoo aina jotain kahdesta aikakaudesta: siitä, jota se kuvaa sekä etenkin siitä, jolloin se on tehty. Sama koskee luonnollisesti myös scifiä sen tekoajan osalta.

Ja sama koskee myös Ruusujen aikaa: elokuva tapahtuu vuonna 2011 ja sen pääosassa on dokumenttielokuvia televisiolle tekevä Raimo Lappalainen. Ruusujen ajassa Raimo työstää parhaillaan dokumenttia, joka käsittelee 60-luvun Suomea kertomalla "aivan tavallisen" ihmisen tarinan. Keskushenkilöksi hän on valinnut onnettoman ja lyhyen elämän eläneen alastonmalli/prostituoitu Saara Turusen.

Ruusujen aika [3]
Ruusujen aika [4]

Saaran elämänvaiheiden kautta Raimo tutustuu aikaan ennen syntymäänsä. Vuoden 2011 yhteiskunnan rationaalinen porvarillinen turvallisuus saa viidenkymmenen vuoden takaisen ajan näyttämään sekavalta lakkoineen ja poliittisine liikehdintöineen. Kuitenkin samat aatteet ja tilaus niille on olemassa myös vuonna 2011, ne vain elävät tukahdutettuina pinnan alla odottamassa leimahdustaan.

Ruusujen ajan profetia vuodesta 2011 ei itse asiassa ole kovin kaukana siitä, missä me nyt elämme. Sen pessimistisen käsityksen 60-luvun idealismin katoamisesta on historia osoittanut oikeaksi. Epäilemättä vuonna 1969 Suomessa elettiin aikaa, jolloin "Euroopan hullun vuoden" 1967 tapahtumiin alettiin saada jo sen verran etäisyyttä, että Jarvan kaltaiset yhteiskunnallisesti ajattelevat taiteilijat saattoivat taiteessaan pohtia mahdollista tulevaisuutta. Ehkäpä Jarvan tarkoitus oli tarjota yleisölle varoittava esimerkki siitä, mihin asioita ei saa päästää menemään. Jos näin oli, joko kukaan ei kuunnellut tai kukaan ei välittänyt. Ruusujen ajan lopussa elää kuitenkin toivo muutoksesta. Vaikka kaiken kaikkiaan Jarvan näkemys tulevaisuudesta on dystooppinen, meidän aikanamme toteutunutta yhteiskunnallista nihilismiä Jarvakaan ei pystynyt ennakoimaan. Hänen dystopiastaan tulikin meille utopiaa...

Ruusujen aika [5]
Ruusujen aika [6]

Kun on kyse menneiden päivien scifistä, etenkin budjettirajoitteisista elokuvista, tulee usein puhe siitä, miltä elokuva näyttää tänä päivänä. Ruusujen aika on kuitenkin todellä hyvällä maulla tehty. Suurin apu on tietysti mustavalkoisuudesta, joka peittää 60-luvun tunnistettavan värimaailman. Myös ulkokohtaukset on toteutettu todella hyvällä maulla, joten kalkkunaherkkuna lavastuksen puolesta Ruusujen aikaa ei voida pitää. Sen verran kuitenkin hupaisia efektejä löytyy, että hieman dramaattisesti tasapaksun ja ylipitkän elokuvan parissa ei pääse pahasti ikävystymään.

Ikävystymistä aiheuttavat lähinnä elokuvan hieman liian pitkä kesto, sekä ajoittainen yliteatraalinen näyttelemistyyli. Arto Tuominen etenkin pääosassa on välillä rasittavan korrekti täydellisen kirjakielensä kanssa. Myös käsikirjoituksen dialogipainotteisuus näkyy hieman tasapaksuna rytmityksenä, elokuvasta puuttuvat pienet välikliimaksit, jotka pitävät katsojan mielenkiintoa yllä.

Ruusujen aika [7]
Ruusujen aika [8]

Puutteistaankin huolimatta Ruusujen aika on enemmän kuin pelkkä kuriositeetti, se edustaa sen tyyppistä kantaaottavaa elokuvaa, jota tänä päivänä ei meillä kukaan tee. Sen hienovarainen sanoma ei tule katsojan eteen julistuksen muodossa, vaan sen saa jokainen katsoja itse ymmärtää omalla tavallaan vertailemalla elokuvan kahta aikakautta. Ja sitä, mitä kulloinenkin katsoja itse elää. Ja se on jo aika kansainvälisen tason juttu se.

***½-
© Markus Sorsa, julkaistu: 8.4.2004
keskiarvo
toimitus
3.63/5.00 (4)
 JSMSMMPI
  4.5 3.5 2.5 4.0
keskiarvo
lukijat i
3.07/5.00 (7)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  4 (13)
31%
Ruusujen aika (1969)  Ruusujen aika (1969)A Time of Roses