Caroline Munro

Hong Kil Dong (1986)

Samuraininja

Hong Kil Dong #1 Hong Kil Dong #2
IMDb

"Hän on vaarallisin kaikista ja häntä on ärsytetty...

Gil Dong oppii jo nuorena uskomattomia ninjataitoja ja on nyt pelätty mestari. Julma tyranni hallitsee maata ja Gil Dong päättää lopettaa hänen hirmuvaltansa. Hän tietää saavansa vastaan hyvinkoulutetun tappaja-armeijan, mutta se vain lisää hänen taisteluhalujaan..."

Taas on penikan pakko kaivella muististaan vanhoja, nostalgisia tapahtumia teoreettisen kultaiselta 1980-luvulta ja palata elokuvaan, joka Mad Mission (aka Aces Go Places) -sarjan ohessa sytytti rakkauden aasialaisia elokuvia kohtaan. Tuo elokuva oli varsinainen outolintu Suomessa, sillä korealaista elokuvaa ei suuremmin vielä tuohon aikaan levitetty ulkomaille. Tuo elokuva oli Samuraininja (Hong Kil-dong), tarina 1400-luvulla eläneestä korealaisesta taistelulajien ekspertistä ja sankarista.

Soulilainen aristokraatti ja hänen jalkavaimonsa saavat pojan, jota aristokraatin vaimo ei hyväksy. Äiti lapsineen ajetaan kodistaan kohti varmaa kuolemaa: elleivät maantiellä kulkevat rosvojoukkiot pistä äidille melaa mekkoon ja lihaa kylmäksi, hoitavat kylmyys ja taudit maan tasalle ennemmin tai myöhemmin. Ja tottahan paikallinen rosvojoukkio hyökkää heidän kimppuunsa, mutta paikalle lentää taistelutaitojen herra ja hidalgo, itämaisten taikojen Iiro Seppänen, itse Suuri Mestari ja huikealla tekniikallaan hyydyttää viholliset paikoilleen. Lapsi saa ennenaikaisen siemensyöksyn Mestarin taidonnäytteestä ja rasittavalla käytöksellään pitää huolen, ettei Mestarilla ole muuta vaihtoehtoa kuin opettaa hänellekin taistelutaitoja. Tai kuten vanhan FIx-kasetin tekstityksen mukaan ilmaistaan: "ninjataitoja". Alkaa vuosia jatkuva treenisessio, jonka aikana poika oppii yleishyödyllisesti hyppimään toistakymmentä metriä korkeiden kuusien yli ja myöskin lentämään - miten, se onkin mielenkiintoisempi kysymys, ehkäpä Suuri Mestari on taikojensa ohella oppinut valmistamaan myös LSD:tä.

Anyway, poika saavuttaa täysi-ikäisyyden ja kiertelee maita ja mantuja pienen turpiinvetosession merkeissä. Eipä aikaakaan kun kohdalle osuu kidnappausdraama, jonka johdosta sankarimme Hong Kil-dong pieksee pahikset ja pokaa itselleen söpön aristokraattisen pimatsun. Seuraa suuri rakkaustarina, ad nauseum, mutta rakastunut parimme ei koskaan saa toisiaan luokkaerojen vuoksi. Murtunut Hong Kil-dong pakenee maaseudulle ja ryhtyy paikalliseksi Robin Hoodiksi. Aikaa kuluu, ja pian idästä saapuu kamalan pelottava merirosvoarmeija aikomuksenaan kaapata paikalliset naiset kaikenlaisiin mukaviin puuhiin. Kuningas pyytää Kil-dongia pelastamaan naiset, joukossa myös jälleen kerran kidnapattu aristokraattinen tyttölapsi, ja sen hän myös tekee. Seuraa jälleen turpaanvetoa, hienoja lentoesityksiä, kauniita verisuihkuja, vähäpukeisia kirkuvia naisia ja herkkä loppukliimaksi, jossa sankarimme seilaa nuorikkonsa kanssa kohti Parempaa Huomista(™) johonkin kaukaiseen maahan, missä luokkaerottelua ei tunneta.



Kuten aiemmin sanottu, Samuraininja oli niitä harvinaisia elokuvia, joita Pohjois-Koreasta syydettiin ulkomaailmaan 80-luvulla. Kovin laajaa levitys tuskin oli, vaikka teknisesti elokuva on miltei Hongkong-elokuvan tasolla ja nauttii kotimaassaan suurta suosiota. Itse asiassa se oli vielä muutama vuosi sitten edelleen Pohjois-Korean katsotuimpia elokuvia, kunnes uuden aallon räväkkä toimintaviihde syrjäytti sen. Edelleen sillä on kohtalainen fanikanta, eikä varmasti vähiten sen kuvaaman ajan mukaisen puvustuksen, ajattoman propagandistisen tarinan ja hyvin koreografioitujen taisteluiden tähden. Propagandalta ei tuon ajan elokuvissa voinut välttyä, sillä niiden piti kulkea käsi kädessä Työnväenpuolueen ideologian kanssa eikä simuloitu väkivalta omaa väkeä kohtaan ollut kovinkaan sallittua. Tämän vuoksi myös Samuraininjassa äärimmäisen pahat ihmiset ovat japanilaisia, jotka esitetään brutaalina kansana joka haluaa vain korjata muiden työn hedelmät.

Myönnettäköön että Samuraininja kärsii kohtalaisen karismattomista näyttelijöistä ja ylenpalttisesta vaijereidenkäytöstä, mutta sen kulttuuriarvoa ei käy kiistäminen. Samuraininja on suositeltavaa katsottavaa itämaisen taisteluviihteen ystäville, jos sen vain jostain sattuu saamaan käsiinsä. Suomesta löytyy kyllä vanha FIx-kasetti, joka on valitettavasti kärsinyt pienistä leikkauksista jotka eivät kuitenkaan katselunautintoa häiritse ollessaan vain muutaman sekunnin mittaisia.

***½-
© Toni Lilja, julkaistu: 18.5.2004
keskiarvo
toimitus
2.67/5.00 (3)
 TPTL
  1.5 3.5
keskiarvo
lukijat i
1.75/5.00 (2)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!