Caroline Munro

Et mourir de plaisir (1960) :: Blood and Roses

Verinen ruusu

aka Il sangue e la rosa; To Die with Pleasure; Blod och rosor; Und vor Lust zu sterben

Et mourir de plaisir #1 Et mourir de plaisir #2

Genre

IMDb

Roger Vadimin ura alkoi komealla debyytillä, Et Dieu... créa la femme (...And God Created a Woman, 1956), jossa hän esitteli seksiä tihkuvan vaimonsa, Brigitte Bardotin. Reilut kymmenen vuotta myöhemmin hän loi toisen sensaationsa, useiden scifin ystävien kulttielokuvan, Barbarella (1968), jonka alkutekstien aikana paljastuu hopeanvärisen avaruuspuvun sisutuksista alaston ja sensuelli Jane Fonda, Vadimin kolmas vaimo. Samaa silmää naiskauneudelle hän osoittaa myös vuoden 1960 filmatisoinnissaan Sheridan Le Fanun novellista Carmilla. Vadimin kokeellisesta vampyyritarinasta, Et mourir de plaisir, joka julkaistiin anglosaksisissa maissa paremmin tunnetulla nimellä Blood and Roses, muodostui lyyrinen balladi naisten huulista, punaisista ruusuista, verestä ja pehmeästä suudelmasta, jonka suovat toisilleen elokuvan kaksi kaunotarta: Elsa Martinelli ja Vadimin nuorikko, Annette Vadim.

Et mourir de plaisir [1]
Et mourir de plaisir [2]
Et mourir de plaisir [3]

Et mourir de plaisir on erityisen kaunis elokuva. Vadim osoittaa siinä oivaltavaa visuaalisuuttaan, joka saa voimakkaimman muotonsa Georgia Monteverdin (Martinelli) mustavalkoisen unen aikana. Hellät värit kadottavat tällöin kaiken elinvoimansa, eikä katsoja voi kuin ihailla kuvauksesta vastanneen Claude Renoirin ja itsensä ohjaajan nerokkuutta, kun he antavat veren peittää värit syöneen harmaan. Edessä on kenties näyttävimmät 60-luvun abstraktiot, jotka saavat Jean Rollininkin kuvalliset metaforat kalpenemaan sitä mukaa, kun Vadimin kuvakieli kehittyy komeaan lopetukseensa ja uni päättyy. Ennen juonta on vielä pakko kehua Carmillan (Annette Vadim) ja Georgian pehmeitä huulia, jotka sensuellisti kohtaavat ruusun piikistä jääneen veripisaran kutsumina. Heidän kasvoissaan ja koko elokuvan yllä leijuvassa unenomaisuudessa on ainutlaatuista hentoutta.

70-luvulla vampyyreista tuli lihallisia, naiset rakastuivat naisiin, lesbot heräsivät haudoistaan ja rinnat paljastuivat, mutta Vadimin luomaa kauneutta ei enää tavoitettu, sillä juuri lihallisuuden puuttuminen tekee tästä elokuvasta ja sen kohutusta suudelmasta niin ainutlaatuisen herkän. Se on se ensimmäinen suudelma, niin viaton ja niin kaunis ja silti voimakas ja sitä on kuvattu yhdeksi elokuvahistorian vaikuttavimmista hetkistä. Et mourir de plaisir olisi helppoa nimetä 60-luvun esteettisimmäksi vampyyrielokuvaksi, jos se vain käsittelisi verenimijöitä. Vampyyrit ovat tässä elokuvassa kuitenkin pelkkiä esineitä, varsinainen tarina kertoo ajattomuudesta, loputtomasta tyhjyydestä, sielusta joka leijuu pilvien päällä, kävelee sisälle ovista, tunkeutuu ihmisten mieliin, rakastaa ja unohtaa. Et mourir de plaisir on elokuva muistoista. Tai jos elokuvalle pitää nimetä joku lihallinen muoto, on Et mourir de plaisir tarina lesboista.

Et mourir de plaisir [4]
Et mourir de plaisir [5]
Et mourir de plaisir [6]

Tarinan kuvaileminen tuntuu kohtalaisen turhalta, sillä se ainoastaan brutalisoi Vadimin luoman maailman, joka ei elä tarinasta vaan kuvista. Järjestyksessään toinen filmatisointi Le Fanun Carmillasta - ensimmäinen oli Carl Theodor Dreyerin Vampyr (1932) - kertoo joka tapauksessa kahdesta naisesta, jotka rakastuvat samaan mieheen. Toinen naisista elää, toinen on kuollut. Kovin paljoa elokuvan aikana ei ehdi tapahtua, ainakaan jos miettii miten juoni kehittyy. Kuvapintojen elämä ja kameran liike luovat paljon juonta tärkeämmän maailman, johon joko uppoaa, tai jonka sivuuttaa. Carmillan katsoessa ilotulitusta, joka lyö hänen kasvoilleen punaisia välähdyksiä, paljastaa elokuva koko sisältönsä, tai kun hän kuvailee kuolleen Mircallan hengen liikkeitä, ei hän jätä arvailuille enää sijaa. Tarina koostuu pienistä kerrostumista, joista puhuttu dialogi muodostaa kaikista epätyydyttävimmän ja hauraimman.

Et mourir de plaisir [7]
Et mourir de plaisir [8]
Et mourir de plaisir [9]

Elokuvan loistokkuuden tuhoaa ainoastaan se tosiasia, ettei Vadim hallitse mediaansa täysin. Dialogi jättää toivomisen varaan, mutta myös kohtausten rakenne on rosoinen. Tarina tuntuu lähinnä ylimääräiseltä sen jälkeen kun se kehittyy lineaariseen loppuunsa, eikä leikkauksen rytmityskään ole aina niin sulavaa kuin toivoisi. En siltikään voinut olla pitämättä tästä unesta, jonka kuvat ja niiden sisällä leijuva henki loivat. Vadimin runoelma kahden naisen keskinäisestä suudelmasta ja Carmillan huokaava ääni tuovat mukanaan valkokankaalle juuri sellaisen ajattomuuden, johon on helppo uskoa sielun katoavan. Yhtä vakuuttavasti kirkuvan punainen veri saa harmaan värit taas elämään, ja kun ruusun piikki puhkaisee pehmeän alahuulen ja nostaa veren pintaan, voi vain huokaista elokuvataiteen kauneutta.

Versioinfo (25.5.2004):

Valitettavasti jenkkimarkkinoilla myytävä englanninkielinen ntsc-julkaisu on täysin kelvoton, eli pahasti lyhennetty ja täyskuvallinen versio kankealla dubbauksella, eikä dvd-julkaisua ole vielä tullut vastaan.

***½-
© Jari Mustonen, julkaistu: 25.5.2004
keskiarvo
toimitus
3.50/5.00 (2)
 JSJM
  3.5 3.5
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  1 (1)
100%
Et mourir de plaisir (1960)  Et mourir de plaisir (1960)Verinen ruusu  

kommentit

odota...
Meller kommentoi (8.1.2013 13:23:42)
user avatar Missä hemmetissä viipyy asiallinen digitaalinen restauraatio puutettaan huutaville kotivideomarkkinoille?! Kuka istuu oikeuksien päällä, vai eikö ketään muka kiinnosta ottaa tätä työn alle? Luulisi sentään jostain löytyvän järkevän printin, mistä lähteä työstämään. Odottavan aika osaa tosissaan olla pitkä, kun odotusta on jatkunut jostain 90-luvun alkupuolelta asti, että tämänkin pääsisi joskus näkemään...
vastaa »
Jari Mustonen kommentoi (8.1.2013 21:09:29)
lainaus:
Missä hemmetissä viipyy asiallinen digitaalinen restauraatio puutettaan huutaville kotivideomarkkinoille?! Kuka istuu oikeuksien päällä, vai eikö ketään muka kiinnosta ottaa tätä työn alle? Luulisi sentään jostain löytyvän järkevän printin, mistä lähteä työstämään. Odottavan aika osaa tosissaan olla pitkä, kun odotusta on jatkunut jostain 90-luvun alkupuolelta asti, että tämänkin pääsisi joskus näkemään...
user avatar Netflixin laajennetussa versiossa on nähtävillä tuo enkkuversio. Tosin tämä vähän unohdettukin teos tosiaan vaatisi arvoisensa restauroidun julkaisun.
vastaa »
Artemisa Absinthium kommentoi (5.3.2013 22:29:33)
lainaus:
Netflixin laajennetussa versiossa on nähtävillä tuo enkkuversio. Tosin tämä vähän unohdettukin teos tosiaan vaatisi arvoisensa restauroidun julkaisun.
user avatar Tämä enkkuversio oli tosiaan aivan kelvoton. Tunnelmallisimmat kohtaukset vissiin jääneet leikkaamon lattialle. Täytyy toivoa, että elokuvan näkee kokonaisena joskus.
vastaa »
L. Korppi kommentoi (12.12.2014 11:47:27)
user avatar Pientä parannusta on tapahtunut kun tästä kauniista elokuvasta ilmestyi alkuvuodesta 2014 melko hyvälaatuinen saksalainen dvd elokuvan eurooppalaisesta versiosta laajakangaskuvalla. Olisikohan ollut 1200 kpl rajoitettu painos. Ehkä jonakin päivänä Paramountkin herää.
vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa