Caroline Munro

Red River (1948)

Punainen virta

aka Panik am roten Fluß; Fiume rosso; Río rojo; La rivière rouge

Red River #1 Red River #2
IMDb

Yhdysvaltalainen lännenelokuva on amerikkalaisille genreistä merkittävin, kerrataanhan sen tarinoissa aina uudelleen sitä myyttiä miten suurvalloista voimakkain on syntynyt. Klassisissa westerneissä urheat ja ripeävetoiset rehdit lehmipojat tappoivat intiaanit ja naivat kyläkoulun opettajat siittäen näin mahtavan kansakunnan. On kuitenkin syytä pitää mielessä, että historiallinen elokuva genrestä riippumatta kertoo kuitenkin aina sekä siitä ajasta mihin se sijoittuu, että siitä milloin se on tehty. On siis syytä olettaa, että 60- ja 70-lukujen westernit maalaavat uudisraivausfreskonsa aivan eri väreillä kuin klassisemmat edeltäjänsä studioiden kultakaudelta.

Red River on tietysti westerneistä juuri niitä klassisia - itse asiassa niitä aivan klassisimpia - ja se jos mikä osallistuu myytinrakentamiseen kaksin käsin ja yksin stetsonein. Elokuvan alussa itsepäinen uudisraivaaja Thomas Dunson (John Wayne) irrottaa omat, uskollisen sidekickin Groot Nadinen (Walter Brennan) ajamat vankkurinsa Kalifornian karavaanista ja lähtee etelään kohti Teksasia. Tulevan puolisonsa hän jättää, uudisraivauksen vaaroihin vedoten, karavaanin matkaan luvaten saattaa tämän luokseen mitä pikimmiten olojen hieman rauhoituttua. Pian erkaantumisen jälkeen karavaani kuitenkin tuhotaan intiaanien toimesta ja verilöylyn ainoa eloonjäänyt, esiteini-ikäinen Matthew Garth, liittyy lehmineen pian äijien seuraan. Pian onkin jo farmi pystyssä ja karja lihomassa. Siirrytään ajassa joku vuosi eteenpäin. Sisällissota on sodittu, ja sodassa kunnostautunut ja pyssysankarina mainetta hankkinut Matthew (Montgomery Clift) palaa kotiranchille. Siellä onkin edessä ongelma: on tuhansia myyntikokoisia nutipäitä, mutta ei paikkaa missä myydä sodan tuhottua etelävaltioiden taloudellisen infrastrukstuurin. Nokkelana miehenä Dunson organisoi suuren karjanajon jonka kaukaisena määränpäänä siintää Missourin osavaltio, jonne rautatie varman tiedon mukaan jo ulottuu. Siellä olisi sitten tarkoitus myydä huippulihaa huippuhintaan vauraan pohjoisen markkinoille.

Karjanajo lähtee matkaan osoittautuen hurjaksi kuukausia kestäväksi taisteluksi olosuhteita, intiaaneja ja rosvoja vastaan. Matkan aikana itsepäinen Dunson muuttuu hurjaksi ja sydämettömäksi demoniksi joka vaatii itseltään ja miehiltään yli-inhimillisiä ponnistuksia päivä toisensa jälkeen. Lopulta kaiken väännön jälkeen vitsa katkeaa ja lehmipoikain kesken sikiää kapinahenki. Dunsonin päällikkyys riistetään ja tämä jää aseettomana vannomaan veristä kostoa ohjat käsiinsä ottaneen ottopoikansa Matthewin perään.

Red River on eeppinen ja melodramaattinen elokuva, perinteinen klassinen western. Mitä se ei kuitenkaan ole on perinteinen hyvän ja pahan kamppailu, sillä vastakkain on lähinnä kaksi eri näkemystä siitä, miten yhteiseen päämäärään, eli tässä tapauksessa Missouriin, päästään. Jos kuitenkin käsitetään yhteiseksi päämääräksi laajemmin hyvinvointi ja tulevaisuuden rakentaminen, voidaan asetelmaa tarkastella vaikka näin: Dunsonin edustama raaka linja lähtee siitä, että Dunson on retken johtaja ja primus motor. Hän on tehnyt koko retken mahdolliseksi työllään ja sijoittamallaan pääomalla. Muut mukanaolevat ihmiset ovat hänen palkoillaan. Dunson käsittää miesten väsymyksen ja valituksen eräänlaisena ongelmana tai esteenä karjanajon menestyksekkäälle toteuttamiselle. Hänen ratkaisunsa on asettua auktoriteetin asemaan ja kantaa vastuu yksin koko shown menestyksestä kovin ottein.

Tämä autoritaarinen malli ei kuitenkaan kelpaa työvoimalle, eli lehmipojille. Dunsonin ottopoika Matthew Garth nouseekin sangen oidipaalisesti vallankumousjohtajan asemaan ja haastaa paitsi isähahmonsa aseman koko projektin johtajana, myös hänen johtamistapansa ja siihen liittyvät asenteet. Kun Dunson on jätetty taakse, alkaa karavaanilla myös mennä paremmin. Ehkä matkanteko vähän hidastuu, mutta ilmapiiri paranee ja kaikkien hyvinvointi jo matkan aikana lisääntyy kun päätökset tehdään demokraattisemmin kimpassa.

Tämä kaikki petaa loppuyhteenottoa ajatellen melkoisen asetelman: selkeästi huonompaa ja vanhentunutta johtamistapaa edustava isähahmo ajaa eläimen raivolla kiinni karavaanin kosto mielessään. Tässä kohtaa se ei siis merkitse mitään, että siinä kohtaa karavaani on jo päätepisteessään ja naudat myyty hyvään hintaan. Matka on siis viety onnistuneesti päätökseen ilman Dunsoniakin. Se, mikä merkitsee on protokollan ja perinteisten arvojen loukkaaminen ja sen kostaminen. Myös ottopoika alistuu tähän ja kohtaa lopussa Abilenen pölyisellä kadulla syyllisyydentuntoisena katkerasti pettämänsä isähahmon.

Dunson edustaa tässä sitä periksiantamatonta tyyppiä, joka uudisraivasi Amerikan verta ja hikeä säästämättä. Matthew puolestaan on osa nuorempaa sukupolvea, jolla on uusia ajatuksia ja näkemyksiä samoista asioista. Näiden välille jäävä ristiriita on se asia mitä Red Riverin loppukohtauksessa todella ratkotaan. Jos vielä mennään pitemmälle, niin voidaan väittää, että Dunson edustaa republikaaneja ja Matthew demokraatteja, ja elokuvan loppuratkaisu elokuvan tekoaikaa, eli vuotta 1948, jolloin Toinen Maailmansota oli voitettu ja jälleenrakentamisen ja vaurastumisen kausi alkamassa. Silloin voidaan selvästi huomata, että paras keino on tunnustaa molemminpuolinen rakkaus, lopettaa vihanpito ja keskittää kaikki ponnistukset yhteisen, valoisamman tulevaisuuden rakentamiseen.

Kaiken tämän paskanjauhamisen lisäksi on kuitenkin pakko korostaa sitä, että Red River on ihan sairaan viihdyttävä elokuva. Sekä Wayne että Clift ovat loistavia rooleissaan puhumattakaan Walter Brennanista, joka monessa kohtaa varastaa koko shown. Dialogi on screwballmaisen konekiväärimäistä, juonenkäänteet vauhdikkaita ja muutenkin meno sangen toimintapainotteista, välillä hykerryttävääkin. Dimitri Tiomkinin musiikki tukee tapahtumia saumattomasti, kuten odottaa sopii, eikä siis nouse missään vaiheessa huomiota herättävästi esiin. Hawks teki urallaan yllättävän vähän westerneitä, eivätkä nekään olleet genren perusjuttuja. Rio Bravokin on oikeastaan enemmän komediallinen rikoselokuva, joka vain sattuu tapahtumaan villissä lännessä. Samalla tavalla Red Riverkin on oikeastaan "vain" historiallinen eepos suuren matkan muotoon dramatisoidusta pitemmän aikavälin Amerikan Yhdysvaltain poliittisesta kehityksestä ja siihen liittyvistä valtapoliittisista ja hallinnollisita kysymyksistä. Matkaksi Hawks on vain "sattumalta" valinnut karjanajon.

*****
© Markus Sorsa, julkaistu: 7.6.2004
keskiarvo
toimitus
4.17/5.00 (3)
 JM*MSME
  4.5 5.0 3.0
keskiarvo
lukijat i
3.79/5.00 (7)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  11 (17)
65%
Red River (1948)  Red River (1948)Punainen virta