Caroline Munro

Eternal Sunshine of the Spotless Mind (2004)

Tahraton mieli

Eternal Sunshine of the Spotless Mind #1 Eternal Sunshine of the Spotless Mind #2
IMDb

Charlie Kaufman on nero. Asiasta voisi kierrellä ja kaarrella, mutta tuossa se on yksinkertaisesti ilmaistuna. Kaufmanin aiemmat käsikirjoitukset ovat kaikki olleet harvinaisen omaperäisiä, hauskoja ja ajatuksia herättäviä, jopa hieman yhdentekevä ja (tietysti hieman tarkoituksellisen) keinotekoinen mutta viihdyttävä Human Nature. Myös Chuck Barrisin kirjasta sovitetun Confessions of a Dangerous Mindin (jolla ei samankaltaisesta nimestään huolimatta ole mitään yhteyksiä tähän elokuvaan) viihteellisen pinnan alta paistoi Kaufmanin kädenjälki. Identiteetin ympärillä pyörinyt Being John Malkovich ja luomista käsitellyt ja etenkin kirjoittamisen perustuksia kaivellut Adaptation ovat kumpikin mestarillisia elokuvia niin ideoiltaan kuin toteutukseltaankin. Molemmat ohjannut Spike Jonze tietysti auttoi asiaa omalla panoksellaan, mutta varsinaisiksi aivoiksi teosten takana on laskettava Kaufman. Kaufmanin hahmot ja juonet ovat tähän mennessä aina olleet nokkelasti ja kekseliäästi kirjoitettuja, mutta kuitenkin yhden tai kaksi askelta todellisuudesta siirrettyjä. Nyt Kaufman on pääosin jättänyt nokkeluudet (ja pelkästään koomiset sivuhahmot) sikseen ja luonut kaikessa järjettömyydessään riipaisevan sekä koskettavan ja uskomattomuudestaan huolimatta erittäin todellisen oloisen tarinan. Kun elokuvan jälkeen astui aurinkoiselle kadulle, piti vähän totuttautua todellisuuteen - elokuva oli nimittäin niin upeasti vetänyt sisäänsä.

Eternal Sunshine of the Spotless Mind [1]
Eternal Sunshine of the Spotless Mind [2]

Lähtökohta on kiehtova ja varmasti kaikille hyvin helposti samaistuttava: oletko koskaan halunnut pyyhkiä tuskalliset muistot mielestäsi? Rakkaussuhteen muistojen poistaminen vie myös tuskan sen loppumisesta mennessään, mutta mitä se merkitsisi toiselle osapuolelle? Joel Barishille (Jim Carrey) käy juuri näin, kun hän saa tietää että heidän suhteensa lopettanut Clementine Kruczynski (Kate Winslet) on Lacuna-yhtiön avulla poistanut hänet kokonaan aivoistaan. Joel päättää itse tehdä samoin, ja elokuva hyppelehtii hänen pyyhkiytyvien muistojensa ja todellisuuden välillä. Tämän enempää ei tarvitse tietää, eikä olisi mitään järkeä kertoa. Lopputulos on hyvä komedia, koskettava rakkausdraama, ideoiltaan kiehtovaa scifiä ja puhdasta elokuvakerronnan juhlaa.

Eternal Sunshine of the Spotless Mind [3]
Eternal Sunshine of the Spotless Mind [4]

Ideoiltaan ovelista ja visuaalisesti kekseliäistä musiikkivideoista (mm. Björkin) tunnettu Michel Gondry ohjasi myös aiemmin mainitun Human Naturen, joka oli hänen esikoispitkänsä. Käsikirjoitus ei ollut Kaufmanin parhaita, ja myös Gondryn ote pitemmän tarinan kerrontaan pelkän idean esittämisen sijaan oli huterahko. Taiteilija selvästi otti kokemuksesta opikseen, sillä Eternal Sunshine of the Spotless Mind on ohjauksellisestikin suorastaan uskomattoman itsevarma ja huikea teos. Todellisuudesta muistoihin ja muistoista toisiin jatkuvasti loikkiva elokuva ei ole missään vaiheessa sekava tai keinotekoisen tuntuinen, vaan siirtymät ovat luonnollisia ja välillä nerokkaitakin. Gondry ei missään vaiheessa kadota tarinan ydintä, kahden ihmisen suhdetta, vaikka aineksia riittää ainakin kolmeen tavalliseen elokuvaan. Tällaisessa scifistisessä vuoristoradassa olisi myös helppo heittäytyä visuaalisesti ylikierroksille ja sitä melkeinpä odottaisikin kun kyseessä on Gondry. Näin ei kuitenkaan tapahdu vaan kaikki näyttää täysin realistiselta ja pienieleiseltä eikä ihmeellisiin asioihin kiinnitetä mitään huomiota itsessään, ne ovat vain osa tarinaa, jota kaikki ratkaisut palvelevat. Kameran takana työskentelevä Ellen Kuras saa kaiken näyttämään vaivattomalta, kuin dokumenttia seuraisi vaikka epäilemättä monet otokset ovat olleet työn ja tuskan takana. Huojuvat käsivaraotokset ovat intiimejä ja näyttelijöiden nyanssit pääsevät täysin esille. Jon Brionin musiikki jää soimaan päähän pitkäksi aikaa.

Eternal Sunshine of the Spotless Mind [5]
Eternal Sunshine of the Spotless Mind [6]

Joel Barish on roolihahmo, jollaista Jim Carreyn ei ole tähän asti nähty esittävän. Joel on elokuvan "tylsä" hahmo, hiljainen nössö joka ei tiedä mitä tekisi tai missä mennään. Rooli vaatii läsnäoloa ja persoonallisuutta joka ei synny siitä mitä hän tekee vaan miten hän on. Carrey on täydellinen roolissaan, harmaa hahmo joka oikein huokuu surumielisyyttä ja epävarmuutta. Etenkin Carreyn ilmaisurikkaat silmät pääsevät täysiin oikeuksiinsa muun naaman pysyessä aisoissa. Tätä miestä on mahdotonta yhdistää Ace Venturaan. Carreyn ja Kate Winsletin välillä on myös sitä jotain maagista kemiaa, he vain ovat kaksi ihmistä jotka näyttävät automaattisesti kuuluvan yhteen. Clementinen täysin sisäistänyt Winslet ei ole ollut näin hyvä lähes ikinä. Kuten oikeastaan kaikki muukin elokuvassa, Clementinen rooli olisi voinut hujahtaa epätodellisen maaniseksi ja maneeriseksi, mutta niin ei pääse käymään. Ja jos loppukohtaus ei tuo kyyneleitä silmiin, kannattaa jo tarkistaa omankin päänsä sisältö. Sivurooleissa nähtävät Wood, Ruffalo, Wilkinson ja Dunst osaavat kaikki asiansa ja heidänkin ihmissuhdekuvioihinsa (jotka tavallaan myös peilaavat Joelin ja Clementinen kokemuksia) huomaa uppoavansa mukaan tahtomattaankin. Lisäksi on hauska nähdä kuinka vaivattomasti lahjakas Wood on päässyt eroon hobitin roolistaan.

Eternal Sunshine of the Spotless Mind [7]
Eternal Sunshine of the Spotless Mind [8]

Kaufmanin (Pierre Bismuthin ja Michel Gondryn idean pohjalta kirjoitettu) käsikirjoitus on pieni ihme; mitään tällaista näkee harvoin, jos koskaan. Vaikka elokuvan pääpaino on Joelin ja Clementinen suhteessa, on siinä kyse (kuten tavalla tai toisella jokaisessa Kaufmanin kirjoittamassa elokuvassa) myös identiteetistä. Mikä tekee minusta juuri minut, mistä persoonallisuus koostuu? Ihminen toimii elämänsä tilanteissa omalla tavallaan, kukin miten juuri hänen persoonallisuutensa asioihin reagoi. Näistä kokemuksista tulee muistoja, jotka ovat koko ajan läsnä ja vaikuttavat seuraaviin tilanteisiin ja valintoihin, vaikka usein vain alitajuisestikin. Tuskalliset muistot etenkin. Jos niistä "pääsisi" eroon, ei oikeastaan vapautuisi tai etenisi lainkaan, päinvastoin. Jos ihmiseltä viedään muistot, häneltä viedään pois oma itsensä sillä tahraton mieli on myös tyhjä mieli. Ja kun muisto toisesta ihmisestä katoaa, katoaa myös pala tätä persoonaa. Kaikki liittyy kaikkeen. Kaufman ja Gondry ovat rakentanut tarinansa niin epäkronologisesti kuin vain on mahdollista, mikä on hieno ratkaisu. Eiväthän kenenkään muistotkaan kulje kronologisesti, joten miksi niitä käsittelevän elokuvan pitäisi? Kaikenlaista kikkailua onnistutaan silti välttämään ja juttu on itse asiassa hyvin suoraviivainen, kunhan siihen pääsee sisälle.

Eternal Sunshine of the Spotless Mind [9]
Eternal Sunshine of the Spotless Mind [10]

Eternal Sunshine of the Spotless Mind on scifi-elementeistään ja synkkyydestään huolimatta loppujen lopuksi romanttinen komedia, sanojen parhaassa merkityksessä. Se on oikeasti romanttinen ja oikeasti hauska, mutta ei tarkoitettukaan jatkuvasti naurattavaksi tai välittömästi unohdettavaksi deittileffahattaraksi. Romanttisiksi tarkoitettujen elokuvien rakkaus on suurimmaksi osaksi liihottelua muovikuorrutteisissa pilvissä, höttöistä ja vaivatonta onnea kauniiden ja virheettömien ihmisten kiiltävän puhtoisessa maailmassa jossa ongelmia syntyy vain erinäisten kohellusten kautta. Eternal Sunshine of the Spotless Mindissa rakkaus on kaunista, ihanaa ja upeaa. Mutta tässä elokuvassa rakkaus on myös todellista, se on tuskaa, se raastaa kunnes toivoisi sielunsa syvimpiin sopukoihin asti, ettei koskaan olisi kokenut mitään niin hirveää - ja silti rakkaus on ainoa asia joka tekee elämästä elämisen arvoista. Elokuva näyttää miten suhde alkaa, miten ihanaa se on ja miten kammottavaksi kaikki voi käydä vain siksi että on toisen ihmisen kanssa, vain siksi että itse haluaa sitä. Muistot rakkaudesta ovat yhtä kallisarvoisia kuin rakkaus itse. Ja aivan kuin rakkautta, Eternal Sunshine of the Spotless Mindia on mahdotonta kuvailla sanoin; se vain aiheuttaa päässä napsautuksen jonka jälkeen asiat eivät ole enää samoin kuin hetki sitten. Tällaisen elokuvan jälkeen maailma on kaunis paikka.

*****
© Ilja Rautsi, julkaistu: 22.6.2004
keskiarvo
toimitus
4.00/5.00 (11)
 JSSMJLTPJM*IRMEMMMK*EMPI
  4.0 4.0 4.0 4.5 4.0 5.0 3.0 3.0 4.0 4.0 4.0
keskiarvo
lukijat i
4.00/5.00 (33)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  49 (104)
47%
Eternal Sunshine of the Spotless Mind (2004)  Eternal Sunshine of the Spotless Mind (2004)Tahraton mieli