Caroline Munro

Les cauchemars naissent la nuit (1970) :: Nightmares Come at Night

aka Sangre en la noche; Le labyrinthe du sexe; Les yeux de la nuit; Los ojos de la noche; Nachtmerries komen's nachts

Les cauchemars naissent la nuit #1 Les cauchemars naissent la nuit #2
IMDb

Nightmares Come at Night on dvd:llä ilmestyneistä Jess Francon elokuvista alun perin ensi-iltansa vain Belgiassa saaneena ja aikaisemmin videolla kokonaan ilman julkaisua jääneenä ylivoimaisesti harvinaisin. Se on ensimmäinen ohjaajan oman liechtensteiniläisen veroparatiisiyhtiön Prodif Filmsin tuottamista elokuvista ja siten vapaa sensuurista ja kaupallisista paineista, muttei ikävä kyllä taloudellisista realiteeteista, sillä budjetti oli Francon siihenastisen uran pienin. Rahan vähyydellä on varmasti selitettävissä osa elokuvan äärimmäisestä luonnostelmanomaisuudesta. Se on kokeellinen mutta primitiivinen hahmotelma tulevasta ja viittaa pitkälle 70-luvun ja jopa 80-luvun alun tuotantoon. Erotiikka on aiempaa riisutumpaa, suorasukaisempaa ja uskaliaampaa, draama raadollisempaa ja fantastiset ja juonelliset elementit enemmän taka-alalla.

Hutera ja osittain ilmeisen improvisoitu käsikirjoitus perustuu löyhästi Maurice Renardin romaaniin Les Mains d'Orlac (1921). Salaperäinen kaunotar Cynthia (Colette Giacobine) suostuttelee Annan (Diana Lorys), ikääntyvän mutta viehättävän stripparin muuttamaan luokseen rakastajattarekseen. Anna alkaa nähdä todentuntuisia painajaisia, joissa hän murhaa ihmisiä. Hän alkaa epäillä omaa henkistä tasapainoaan ja kertoo ongelmistaan Cynthian psykiatrituttavalle (Paul Muller), jolta kuulee varsin ympäripyöreitä arvioita mielenterveydestään. Soledad Mirandan ja Andrés Mojalesin esittämä pikkurikollispariskunta tarkkailee tilannetta kiikareilla vastapäisestä talosta.

Les cauchemars naissent la nuit [1]
Les cauchemars naissent la nuit [2]

Nightmares Come at Night kuuluu siihen Francon tuotannon kategoriaan, jossa kiinnostavia aineksia riittää. Kokonaisuus on vain niin epäkoherentti, että elokuva ei yksinkertaisesti toimi. Pulp-elementtien integroiminen armottomaan seksuaalipsykodraamaan on jäänyt pahasti puolitiehen ja Soledad Mirandan kohtaukset on kiusallisen ilmeisesti taltioitu alun perin jotain ihan muuta tarkoitusta varten. Kuvaus on hetkittäin raa'an askeettista mutta sulaa esimerkiksi pitkässä lesboilukohtauksessa - varsinkin tulevista elokuvista tuttuun tapaan - melkein abstraktille tasolle, lähes pelkiksi muodoiksi ja väreiksi. Kuvasuhde dvd:llä on 4:3 ja vaihtelee laadultaan erittäin skarpista ja väririkkaasta rakeiseen ja hailakkaan, mikä saattaisi viitata siihen, että osa materiaalista on rahan puutteessa kuvattu 16 mm filmille.

Jo The Awful Dr. Orloffissa (Gritos en la noche, 1962) nähty Diana Lorys näyttelee Annaa jopa yli-intensiivisen ahdistuneesti, mutta mm. Venus in Fursista (Paroxismus, 1969) ja Eugenie de Sadesta (Eugénie, 1974) tutun Paul Mullerin vahva presenssi tasoittaa monia kohtauksia. Colette Giacobine (alkuteksteissä Colette Jack) on kieltämättä varsin kaunis ilmestys mutta olisi sopinut paremmin Francon 60-luvun pop-elokuviin ollen melkein liian sädehtivä näin pienimuotoiseen tuotantoon. Jack Taylor vilahtaa vakuuttavasti kieriskelemässä sekä Lorysin että Giacobinen kanssa sängyssä. Aina yhtä kiehtovan Soledad Mirandan ja Andrés Mojalesin kohtaukset haiskahtavat uusiksi dubatulta Eugenie de Sade koekuvausmateriaalilta. Heidän sänkynsä yllä seinällä Francon elämänfilosofian julistava "Life is all shit" -graffitikin sopisi paremmin Eugenien rakastajana toimineen jazz-muusikon kuin rikastumisesta haaveilevan kriminaalipariskunnan rekvisiittaan.

Les cauchemars naissent la nuit [3]
Les cauchemars naissent la nuit [4]

Elokuvan tarkka ajoittaminen ohjaajansa filmografiaan osoittautuu taas kerran hankalaksi: kansainvälisesti tunnustetuin Franco-auktoriteetti Lucas Balbo kertoo dvd-vihkosen esittelyssä, että elokuva kuvattiin The Bloody Judgen (Il trono di fuoco, 1970) ja Verenhimoisen Draculan (Nachts, wenn Dracula erwacht, 1970) välissä 1970, siis elokuvien, jotka perinteisesti on sijoitettu vuoteen 1969. Jos vuosi kuitenkin on 1970, kuten kaikki lähteet sanovat, valmistui Francolta tuolloin yhdeksän elokuvaa, joista ainakin kolme hän tuotti ja myös valtaosin rahoitti itse.

Shriek Show'n julkaisulla oleva Francon haastattelu ei ikävä kyllä valaise elokuvan salaisuuksia, sillä se keskittyy Soledad Mirandaan yleisesti, eikä Nightmares Come at Nightia edes mainita. En ihmettelisi, vaikka tämä johtuisi siitä, että mies olisi ehtinyt jo unohtaa kaiken sen tekemisestä - ei sitä nyt kaikkia 150 elokuvaansa voi muistaa. Franco palasi samaan juonikuvioon pari vuotta myöhemmin selkeämmin kauhuhenkisessä The Sinister Eyes of Doctor Orloffissa (Los ojos siniestros del doctor Orloff, 1973) sekä vuoden 1983 Night of 1,000 Sexes'ssä (Mil sexos tiene la noche, 1984), jossa erotiikka ja eteerinen yöllinen haahuilu olivat jo varsin hyvässä tasapainossa - kaiken muun sisällön puuttuessa lähes täysin.

Les cauchemars naissent la nuit [5]
Les cauchemars naissent la nuit [6]

Nightmares Come at Night on kavalan koukuttava tekele. Se on ensisilmäyksellä jopa tylsä mutta upottaa pikkuhiljaa katsojan francofilian loputtomaan suohon, ja yhtäkkiä keskinkertaiselta tuntunut elokuva onkin pakko katsoa heti uudestaan. En kuitenkaan valita vaan kiitän ja ylistän jälleen kerran Jesusta.

***--
© Tomi Hautakangas, julkaistu: 30.6.2004
keskiarvo
toimitus
3.30/5.00 (5)
 JSSMTH*
  2.5 3.5 3.0
keskiarvo
lukijat i
2.80/5.00 (5)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  1 (3)
33%
Les cauchemars naissent la nuit (1970)  Les cauchemars naissent la nuit (1970)Nightmares Come at Night