Caroline Munro

American Splendor (2003)


American Splendor #1 American Splendor #2
IMDb

Elämänkertaelokuvan katselusta muodostuu usein jo pakosta lähes tuskallisen kaavamainen kokemus. Kertomuksen päähenkilönä on luonnostaan aina kuuluisuus jonka tietä seurataan lapsuudesta kuolemaan, ryysyistä rikkauksiin ja rakkaudesta tuskaan. Tietysti mukana on myös oltava ylpeys käy lankeemuksen edellä -syndrooma edes jossain muodossa ja lopussa odottavat lunastus sekä viisauden hetket. Sarjakuvasovitukset puolestaan ovat suurimmaksi osaksi trikoomiesten seikkailuihin pohjautuvia jättitoimintaspektaakkeleita, joissa tutustutaan yhteen tai useampaan supervoimaiseen rikoksentorjujaan ja heidän maanisiin vastustajiinsa keskellä efektivilinää. Onkin siis hienoa ettei Harvey Pekarin kirjoittamaan ja useiden muiden kuvittamaan omaelämänkerralliseen sarjakuvaan perustuva American Splendor ole näistä kumpaakaan, vaan kulkee omia nukkavieruja polkujaan.

Harvey Pekar (Paul Giamatti) on Clevelandissa koko ikänsä asunut antisosiaalinen arkistovirkailija, joka kerää lp-levyjä ja harrastaa sarjakuvia. Pieleen menevien ihmissuhteiden lisäksi Harveyn elämä koostuu hirvittävästä päivittäisestä rutiinista työpaikalla sekä epämääräisestä lampsimisesta ympäriinsä vapaa-ajalla. Tilanne muuttuu osittain kun Harvey törmää sattumalta kirpputorilla Robert Crumbiin (James Urbaniak), joka levykeräilyn ohella tekee sarjakuvia. Eikä edes supersankareista vaan omasta elämästään ja todellisista ihmisistä ylipäänsä. Aikansa Crumbin tunnettuaan Harvey tajuaa että hänelläkin on sanottavaa lähes kaikesta mihin elämässään törmää, nimenomaan sarjakuvan kautta ilmaistuna. Piirtokyvytön Harvey saa Crumbin ja vaihtelevan joukon muita taiteilijoita piirtämään käsikirjoituksiaan, jotka kertovat hänen arjestaan. Sarjakuva saa nimen American Splendor.

American Splendor [1]
American Splendor [2]

American Splendor on rakenteeltaan vähintäänkin poikkeuksellinen. Pekaria nimittäin esittää Giamattin lisäksi myös Pekar itse, välillä kommentoiden tapahtumia suoraan kameralle ja välillä toimien kertojanäänenä. Lisähämmennystä päähenkilön olomuodosta tuovat kohdat, joissa kuvaan popsahtaa animoituja versioita Pekarista, ja yhdessä kohtauksessa Giamatti ja Davis jopa istuvat katsomassa näytelmää joka perustuu sarjakuvaan johon koko elokuva perustuu. Näyttelijät katsovat toisia näyttelijöitä jotka esittävät hahmoja joita ensimmäisetkin esittävät, elokuvassa jossa myös henkilö johon kaikki perustuu on itse aktiivinen osa tarinaa. Hämmästyttävää on että kokonaisuus kulkee eteenpäin luontevan sulavasti eikä missään vaiheessa tunnu siltä, että rakenne itsessään korvaisi sisällön. Todellisuuden rajoja rikkova Pekarin kertojanhahmo kun ei ole vain tapahtumia selittävä taustaääni vaan koko elokuva kertoo nimenomaan hänestä itsestään kuin hänen elämästään. Näin kerronnalliset kikatkin on valjastettu palvelemaan aihetta, saaden aikaan intimiteetin jollaista ei muuten olisi päässyt syntymään. Ohjaaja-käsikirjoittajapari Robert Pulcini ja Shari Springer-Berman pitelevät moninaisia lankoja käsissään ihailtavan kontrolloidusti. Pulcini on myös itse leikannut elokuvan.

Harvey Pekarin arkiset puuhat eivät tietenkään itsessään muodosta kovin laajaa elämänkertaa (eikä kokoillan elokuva toimi samoilla ehdoilla kuin yksittäiset sarjakuvat), joten tarina on kaikesta arjen pieniin hetkiin kiinnittymisestään huolimatta vuosia kattava. Alun väläys lapsuudesta tekee erittäin selväksi millaisesta elokuvasta tässä ei ole kyse, mutta on hienoa nähdä ettei juttu koostu vain tutusta lapsuus-ensirakkaus-aikuistuminen-rikkaudet-lankeemus-viisaus -ketjusta. Pekarin lausunnon mukaan jokapäiväinen elämä on aika monimutkaista kamaa ja se on elokuvan, kuten sarjakuvankin ohjenuora. American Splendorilla on paljon yhteistä (eli muutakin kuin teatterilevityksen puute Suomessa) toisen sarjakuvafilmatisoinnin, Ghost Worldin kanssa. Molemmissa käsitellään älykkäiden ja kyynisten, yhteiskunnan valtavirran ulkopuolisten ihmisten elämää huumorin ja draaman keinoin. American Splendor on tosin muodoltaan kunnianhimoisempi elokuva eikä kerro teini-ikäisistä, joten näkökulma on väistämättä hieman laajempi. Kumpaakin elokuvaa kuitenkin vallitsee lakonisen toteava ja säälimätön huumori, joka pilkahtaa esiin koruttomien draamahetkien keskeltä odottamattomissakin kohdissa.

American Splendor [3]
American Splendor [4]

Varmaankin ikuisesti sivuosiin tyytymään joutuva Paul Giamatti loistaa Pekarin roolissa ja tekee siitä silkalla olemuksellaan omansa, vaikka aito malli seisoo välillä jopa vieressä. Jatkuvan vihamielinen, tukahtuneen kähisten mutiseva ja kompulsiivisesti kumartunutta niskaansa raapiva Giamatti ei niinkään kävele eteenpäin kuin raahautuu vaivalloisesti paikasta toiseen lievä inhon ilme naamallaan ja tuskaiset hikipisarat otsallaan kimaltaen. Todellisuuden sekä sarjakuvansa juro ja neuroottinen Pekar on saanut arvoisensa ruumiillistuman Giamattissa. Hope Davis vakuuttaa Pekarin vaimona, joka omine pakkomielteineen toimii lähinnä vastapainona miehen itseensäkäpertymiselle. James Urbaniak viihdyttää ja vakuuttaa underground-sarjakuvalegenda- Robert Crumbin roolissa, vaikka onkin vaarallisen lähellä karikatyyria.

American Splendor ei ole tylsä, hajuton ja mauton Pekarille kunniaa tekevä sirpaleinen elämänkerta. Se näyttää elämän hyvin pitkälti sellaisena kuin se voisi oikeasti olla tapahtunut, ollen kuitenkin jatkuvasti viihdyttävä ja älykäs. Pekarin luoma omakuva elää nyt kahdessa eri ilmaisumuodossa, omaperäisesti molempien totuttuja rajoja rikkoen.

****-
© Ilja Rautsi, julkaistu: 15.7.2004
keskiarvo
toimitus
3.88/5.00 (4)
 JSIRPI
  3.5 4.0 3.5
keskiarvo
lukijat i
4.07/5.00 (15)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  22 (31)
71%
American Splendor (2003)  American Splendor (2003)