Caroline Munro

Consigna: matar al comandante en jefe (1970) :: When Heroes Die

aka Commando di spie; Suicide Mission

Consigna: matar al comandante en jefe #1 Consigna: matar al comandante en jefe #2
IMDb

Mainoslause "Elokuva joka tarjoaa monta selkäpiitä karmivaa hetkeä" kuulostaa liioitellulta hehkutukselta espanjalais-italialaisen sotaelokuvan yhteydessä. Pahaa-aavistamattoman katsojan täydelliseksi yllätykseksi Harley Videon vanha vuokranauha pitää minkä lupaa ja ensimmäisen puolituntisen jälkeen alkaa takakannen myyntipuhe tuntua jopa vähättelevältä. Jo ensimmäiset kuvat tekevät selväksi, että kyseessä ei ole mikään hutaistu viiden pennin eurorahastus. Parhaaseen saksalaisen ekspressionismin tyyliin maalatussa kammiossa amerikkalainen sotilas alistetaan SS:n musertavalle noisepsykedeliakidutukselle. Alkutekstien loppuun mennessä mies on jo kypsää kauraa mutta onnistuu sopertamaan kuulustelijalle vain yhden sanan: Rommel.

Rommelin sieppaamista yrittänyt amerikkalainen kommandoryhmä on jäänyt kiinni ja saksalaiset valmistelevat vastaiskua Himmlerin ja Canarsiksen johdolla. Natsien vastavakoilun iskuryhmä muutetaan plastiikkakirurgialla ja hypnoosilla jenkkien täydellisiksi kopioiksi ja heidän annetaan kaapata Rommelin kaksoisolento, jonka on tarkoitus murhata Eisenhover. Suunnitelmasta tietää vain ylin natsieliitti joten kommandojen pitää taistella tiensä läpi saksalaisten miehittämän Ranskan.

Matkalle mahtuu monenlaista toimintaa, on takaa-ajoja viemäreissä ja kapeilla vuoristoteillä, on konepistooleilla natseja lahtaavia nunnia ja catfightingiä, on panssarirynnäkköä vastarintaliikkeen päämajaan ja aavikkosotaleffasta nolosti pöllittyjä tankki-inserttejä. Timmin ja monipuolisen toimintasaldon takaamiseksi tiimi joutuu lopulta taistelemaan sekä vastarintaliikettä että saksalaisia vastaan.

Kun sankarit kuolevat on hienosti tasapainotettu yhteistuotanto. José Luis Merinon (mm. Orgie de los muertos viventos, Kauhujen linna) ohjaus ja tarina tuovat siihen espanjalaisille genreleffoille tyypillistä mehevyyttä, kuvauksesta, valaistuksesta ja propeista vastaava italialainen tekninen osasto taas takaavat sen että leffa näyttää paikoitellen hämmästyttävän hyvältä. Elokuva rytmittää mainiosti juonenkäänteitä ja hyvää toimintaa paitsi loppupuolella, kun ainoana henkiin jäänyt saksalais-amerikkalainen hypnoosikommando pää ranskalaisen vastarintataistelijattaren tissien välissä alkaa suoltaa hippikliseitä kansojen välisestä ystävyydestä ja maailmanrauhasta. Miehekäs sotatoimintafiilis latistuu ikävästi mutta outo perusvire säilyy.

Aivopesukuvasto on tuttua 60-luvun alun leffoista ja tv-sarjoista mutta toteutettu houreisen tehokkaasti ja omaperäisestikin. Kylmän sodan vainoharha antaa harvinaisen bisarreja väristyksiä toisen maailmansodan puitteissa ja natsien hypnokirurgiset ihmisenmuokkausmetodit tosiaan kylmäävät selkäpiitä. Kyseessä on siis ihan metsästämisen arvoinen pikku FIx-ihme muillekin kuin sotaelokuvien ystäville.

***½-
© Tomi Hautakangas, julkaistu: 16.8.2004
keskiarvo
toimitus
3.50/5.00 (1)
 
keskiarvo
lukijat i
1.00/5.00 (1)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!