Caroline Munro

Exposé (1976) :: House on Straw Hill

aka Trauma; La casa sulla collina di paglia; La casa de la colina de paja

Exposé #1 Exposé #2
IMDb

"Nothing, but nothing, is left to the imagination..."

On hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta, kahlata läpi Iso-Britannian kauhu- ja eksploitaatioelokuvahistoriaa törmäämättä tuon tuosta yhteen 70-luvun hätkähdyttävimmistä kaunottarista, Linda Haydeniin. Elokuvauransa alkaessa Hayden oli vasta 15-vuotias, mutta ikä ei ollut este hänen ensimmäisille alastonkohtauksilleen Alastair Reidin Baby Lovessa (1968). Kulttimaine seurasi nopeasti, jos ei jo tämän elokuvan myötä, niin sitä seuranneiden kahden kauhuelokuvan jälkeen, joista etenkin jälkimmäisenä valmistunut Blood on Satan's Claw (1971) löysi nopeasti vannoutuneet faninsa.

Vuoden 1976 maaliskuussa tarjoiltiin valkokankaalla todellista herkkua, kun brittiläisen elokuvateollisuuden sleazyimpiin kuuluvassa eksploitaatiossa nähtiin Haydenin luonnollista kauneutta koko rahan edestä. Kyseisen elokuva Exposén - tai ehkä tutummin House on Straw Hillin - anti ei jäänyt tähän, sillä valkokankailla nähtiin lähes pornografisessa roolissa myös 70-luvun top-3 -rinnat omaava Fiona Richmond nymfomaanisena Suzanina.

Exposé [1]
Exposé [2]

Alastomuutta, seksiä, verta, lisää verta, vielä enemmän seksiä, raiskaus, rintoja, ja taas verta ja seksiä, tästä on kyse Exposéssa. Ohjaaja James Kenelm Clarke kirjoitti elokuvalle myös juonen, mutta ottaen huomioon että se lässähtää puolen tunnin jälkeen vain kaaosmaiseksi veritekojen sarjaksi, ei sille voi juuri arvoa antaa.

Itse tarina on harvinaisen yksinkertainen: Udo Kierin esittämä vainoharhainen kirjailija tajuaa tehneensä elämänsä virheen. Saadakseen julkaisunsa nopeammin valmiiksi, hän päättää palkata itselleen sihteerin (Hayden). Apulainen paljastuu sangen kauniiksi, eikä mene kovin kauaa kun kaksi raavasta miestä raiskaa tämän keskellä olkipeltoa ja kaikki muuttuu painajaiseksi. Sitten koko juttu pilataan älyttömällä juonenkäänteellä, josta ei kannata todeta sen enempää kuin siihen liittyvä nimi: Hindstatt.

Exposé [3]
Exposé [4]

Elokuvan alku on kaikessa verisyydessään lupaava. Katsojille aukeaa näkymä rakastelukohtaukseen, johon leikataan mukaan Paulin pään sisältä löytyviä verisiä ajatuksia, jotka ovat kenties muistoja, kenties mielihaluja. Clarken luomat kuvat ovat kauniin arvaamattomia ja selittämättömiä, ikään kuin luvassa olisi metafyysisiä rajoja kolkutteleva psykedeelinen ja verinen kauhuelokuva, jollaisen tuottajana toiminut Brian Smedley-Aston oli juuri vain muutamaa vuotta aiemmin tehnyt yhdessä espanjalaisen José Ramón Larrazin kanssa. Exposé hukkaa kuitenkin nopeasti loistavan alun, eikä siitä ole riistämään valtikkaa Larrazin Vampyresilta (1974) eksploitatiivisen brittikauhun saralla. Dialogi paljastuu sitä ontommaksi mitä vähempiin minuutit käyvät, ja henkilöhahmojen motiivit osoittautuvat täysin merkityksettömiksi, eikä niistä ole perustelemaan veritekoja.

Exposé [5]
Exposé [6]

Mutta haitanneeko tuo. Exposé lukeutuu lajissaan niiden elokuvien joukkoon, joilla ei ole muuta tarkoitusta, kuin tyydyttää puhtaasti mieskatsojien mitä erinäisimpiä haluja. Aikaa ei ole The Last House on the Leftin (1972) moraalisille kysymyksille, saati sitten Straw Dogsin (1971) hitaasti kasvaville vastakohdille tai Psychon (1960) intensiivisille montaaseille. Näistä kaikista kuitenkin lainataan, tosin sillä erotuksella ettei väkivalta sisällä varsinaista kliimaksia - väkivalta on itsetarkoitus.

Haydenin roolihahmo raiskataan, koska elokuvaan haluttiin raiskaus, hänen raiskaajaansa täräytetään haulikolla silmien väliin, koska mukaan haluttiin gorea, eikä Richmond pidä yllään vaatteita, koska ne peittäisivät hänen roolityönsä parhaat tehokeinot. Lopputuloksena nähdään yksi brittieksploitaation pahamaineisimmista nimikkeistä. Mielenkiintoisena triviana mainittakoon vielä, että Hayden kieltäytyi promotoimasta valmista lopputulosta millään tavalla ja muistelee elokuvaa vielä myöhemmällä iälläänkin yhdeksi elämänsä suurista virheistä. Tästä huolimatta hänet nähdään myös Kenelm Clarken seuraavassa Richmond-nakuilussa Let's Get Laid (1977).

Exposé [7]
Exposé [8]

Silvotun ensi-illan jälkeen Exposé päätyi 80-luvun alkupuolella noin viideksitoista vuodeksi brittien Video Nasty -listalle, jonka jälkeen se julkaistiin lisäleikkauksien siivittämänä videolle. Myös tuottajat olivat siistineet elokuvaa, ainakin Smedley-Astonin antaman vuoden 1992 haastattelun mukaan: "There was shot of Richmond's legs dripping with blood and then going down to plughole. For aesthetic reasons we cut that ourselves because it looked so ugly and would have only played well to perverts." Sittemmin elokuvasta on ollut tarjolla jos jonkinlaista leikattua versiota, mukaan lukien yksi dvd-julkaisu. Mihinkään näistä ei kannata koskea, sillä Barrel Entertainment on ilmoittanut julkaisevansa elokuvasta leikkaamattoman täyspitkän version vuoden 2005 alkupuolella: ekstramateriaalina ohjaajan kommenttiraita ja elokuvan tekemisestä kertova dokumentti.

Versioinfo (17.8.2004):

Severin päätti fanien pitkän odotuksen ja julkaisi syksyllä 2013 elokuvan leikkaamattoman version kattavilla extroilla blu-ray ja dvd -yhdistelmänä.

***½-
© Jari Mustonen, julkaistu: 17.8.2004
keskiarvo
toimitus
3.25/5.00 (4)
 JSTPJMPI
  4.0 2.5 3.5 3.0
keskiarvo
lukijat i
3.20/5.00 (5)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  4 (7)
57%
Exposé (1976)  Exposé (1976)Trauma