Caroline Munro

Naked Lunch (1991)

Alaston lounas

aka David Cronenberg's Naked Lunch; Le festin nu; El almuerzo desnudo; Il pasto nudo

Naked Lunch #1 Naked Lunch #2
IMDb

"Exterminate all rational thought"

William S. Burroughsin sirpaleisen hämärän Naked Lunchin kuvittelisi olevan viimeisiä mahdollisia kirjoja, jotka toimisivat elokuvamuodossa millään tasolla. Jo kirjan lukeminen, etenkin alkukielellä, on vaikeaa muuten kuin pienissä palasissa. Onneksi David Cronenberg on kuitenkin nähnyt materiaalissa piilevät elokuvalliset mahdollisuudet ja yhdistämällä hetkiä, henkilöitä ja lauseita romaanista Burroughsin omaan elämään on luonut siitä tyylikkäästi hortoilevan houreisen narratiivin.

Naked Lunch [1]
Naked Lunch [2]

Hyönteismyrkyttäjä William Leen (Peter Weller) vaimo Joan (Judy Davis) huomaa, että ötököitä tappava pulveri on myös erittäin tehokas hallusinogeeninen huume, ja saa miehensäkin kokeilemaan sitä. Ei aikaakaan kun William vahingossa ampuu Joanin ja joutuu pakenemaan Välitilaksi (The Interzone) kutsutulle alueelle. Häntä myös ahdistelevat kissan kokoiset kuoriaiset, joiden mukaan hänen tulisi kirjoittaa raportteja tekemisistään Välitila-yhtiölle. Oliko vaimon murha vahinko? Miksi hyönteismyrkyttäjä värvätään salaiseksi agentiksi? Ja miksi kirjoituskoneet muokkautuvat kuoriaisiksi?

Naked Lunchia näkee usein kutsuttavan huumekuvaukseksi, päämäärättömäksi sekoiluksi tai vain sekä homoseksuaalisuutta että naisia halventavaksi elokuvaksi. Se ei ole mitään näistä. Teoksen elementit eivät välttämättä ole teoksen teema, eikä asioiden esittäminen tietyllä tavalla henkilöä käsittelevässä fiktiossa välttämättä muodosta tekijän mielipidettä siitä. Naked Lunch kyllä käsittelee huumeita, homoseksuaalisuutta ja naisia - mutta ennen kaikkea se käsittelee itse William S. Burroughsia ja hänen luomisprosessiaan. Eikä ole juonipaljastus sanoa, että käytännössä koko elokuva tapahtuu hänen mielessään. Hahmon käyttämä huumekin on keksittyä "hyönteispulveria" sosiaalisen kommentoinnin välttämiseksi. Todellinen huume Naked Lunchissa on kirjoittaminen, ja ainoa oikea seksi tässä elokuvassa on fiktion luominen. Kirjoitusprosessin kuvaaminen on äärimmäisen vaikeaa dramatisoida elokuvaan, koska siinä ei ole mitään visuaalisesti kiinnostavaa (onkin mielenkiintoista, että Naked Lunchin naistähti Judy Davis nähdään myös vuotta myöhemmin ilmestyneessä, toisessa kirjoittamista käsittelevässä mestariteoksessa eli Coenin veljesten Barton Finkissa). Kirjoittajan pään sisäistä prosessia ei olekaan koskaan visualisoitu yhtä tehokkaasti kuin Naked Lunchissa, jossa kirjoituskoneet muovautuvat limaisiksi, eräänlaisista peräaukoista puhuviksi kuoriaisiksi, jotka hengittävät kuin palkeet ja voihkivat nautinnosta tuntiessaan sormien naputuksen vasten näppäimiään. Naisen ja miehen kirjoittaessa yhdessä koneella siitä kirjaimellisesti jopa syntyy uusi eliömuoto.

Naked Lunch [3]
Naked Lunch [4]

Cronenbergia ei ainakaan voi syyttää liian vähästä kunnianhimosta. Naked Lunch ei ole varsinainen elokuvasovitus vaan yhdistetty Burroughsin elämänkerta ja tulkinta hänen romaanistaan. Mukaan on otettu niin hänen vaimonsa kuolema kuin Naked Lunchin lähettäminen Afrikan Tangerista osissa beat-runoilija Allen Ginsbergille. Elokuvassa on jopa kohta jossa romaanin sivuja luetaan ääneen. Lee tietysti huomauttaa, ettei hän ole koskaan edes nähnyt sivuja, saati sitten kirjoittanut niitä. Housujen läpi tiensä syövää peräaukkoa ei sentään visualisoida, siitä vain kerrotaan. Leen homoseksuaalisuus elokuvassa on yksi perversio muiden joukossa, fiktio siinä missä hänen naissuhteensakin. Todellista on huumeiden otteessa pyristelevän ihmismielen kaoottinen luomisvimma, joka ei sensuroi häpeällisenä, loukkaavana tai siivottomana pidettyjä ajatuksiaan vaan purkaa ne paperille. Cronenberg yhdistää Burroughsin kuumeisen irstaan lihallisuuden omaan alati läsnä olevaan näkemykseensä mielen ja lihan muovattavuudesta, kutoen kaiken juoneltaan sekavaan mutta tarinaltaan selkeään luomisen tapahtumaan. Tutut yhteistyökumppanit eli kuvaaja Peter Suschitzky ja säveltäjä Howard Shore (Ornette Colemanin jazz-soundien avittamana) panevat myös parastaan.

Lähinnä kahdesta ensimmäisestä Robocopista muistettava Peter Weller ujuttautuu Leen/Burroughsin nahkoihin kiitettävällä antaumuksella. Matka hyönteismyrkyttäjästä houreiseksi kirjailijaksi halki elokuvan tapahtuu kuin huomaamatta, ja Weller esittää hahmoaan niin hiljaisen varmasti ja viimeistä lakonista muminaa myöten hienovaraisesti, ettei mielipuolisiin tapahtumiin voi olla uskomatta. Judy Davis ja Ian Holm asuttavat myös maailmaa luonnollisesti, tukien Wellerin kiintopistettä. Roy Scheider taas pääsee kirjaimellisesti kuoriutumaan nahastaan.

Naked Lunch [5]
Naked Lunch [6]

Elokuvana Naked Lunch elää yhtä lailla omassa todellisuudessaan kuin Burroughsin puhdasta tajunnanvirtaa oleva romaanikin. Sekä Burroughsilla että Cronenbergilla on tyystin omanlaisensa tapa nähdä ympäröivä todellisuus, tulkita sitä ja esittää lopputulos toisinaan vaikeaselkoisena mutta aina kiinnostavana fiktiona. Tässä näkemykset ovat kohdanneet ja elokuva on todellakin eräänlainen "raportti välitilasta". Sen rakenne on tavallaan hyvin tuttu "yksilö ajautuu mysteeriin joka vain syvenee ja syvenee" -variaatio, mutta Cronenberg välttää perinteisiä ratkaisuja, eikä Naked Lunchissa ole mitään sellaisia tukipilareita kuten kasvavia ja samaistuttavia henkilöhahmoja tai edes selkeää kliimaksia. Naked Lunchista on vaikea saada otetta, eikä siihen todellakaan ole helppo päästä sisään. Elokuva on omilla säännöillään pelaava trippi sisäavaruuteen, eikä se tee katsojalle myönnytyksiä. Heittäytymällä mukaan kokemus on kuitenkin melkoinen.

****-
© Ilja Rautsi, julkaistu: 19.8.2004
keskiarvo
toimitus
3.81/5.00 (8)
 JSSMJMJM*IRMHMMPI
  4.5 5.0 3.5 4.0 4.0 4.0 3.0 4.0
keskiarvo
lukijat i
3.66/5.00 (34)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  51 (80)
64%
Naked Lunch (1991)  Naked Lunch (1991)Alaston lounas