Caroline Munro

Vampyr - Der Traum des Allan Grey (1932)

aka L'étrange aventure de David Gray; Adventures of David Gray; Castle of Doom; Not Against the Flesh; The Strange Adventure of David Gray; The Vampire

Vampyr - Der Traum des Allan Grey #1 Vampyr - Der Traum des Allan Grey #2
IMDb

Tanskan suurimman elokuvantekijä Carl Th. Dreyerin (1889-1968) ura alkoi monen muun ohjaajan tavoin journalistina, josta parikymppinen Dreyer jatkoi käsikirjoittajaksi ja lopulta elokuvien ohjaajaksi. Mykän kautensa Dreyer päätti ajattoman upeasti Ranskassa kuvatulla teoksellaan La passion de Jeanne D'Arc (Jeanne D'Arcin kärsimys, 1928). Neljän vuoden päästä oli vuorossa seuraava projekti, irlantilaisen Sheridan Le Fanun kirjoituksiin perustuva Vampyr, jonka synty sekä lopullinen olemus kuuluvat elokuvahistorian ihmeellisimpiin saavutuksiin.

Dreyerin ensimmäinen äänielokuva ei kuitenkaan tullut tarkoittamaan kuvallisen ilmaisun ja puhutun dialogin välisen suhteen muuttumista, vaan dialogi oli edelleen lähes olematonta - ilmaisun keskittyessä outoihin tapahtumiin ja tiloihin joissa termit ja sanat ovat usein turhia ja voimattomia. Vampyrin tarina on yksinkertainen. Kuten monet unet, tarinan tunnelma - subjektiivisuudesta huolimatta ja juuri sen takia - voi olla uhkaavampi ja tuntemattomampi kuin mikään hereillä koettava. Ohjaajan koko tuotantoa leimannut kuolema ja sen läsnäolon tiedostaminen ovatkin nähtävän unen sisältö, jonka Dreyer on elokuvaksi luonut. Vampyr ei ole pelkkää tarua.

Vampyr - Der Traum des Allan Grey [1]
Vampyr - Der Traum des Allan Grey [2]

Yksinäinen ja myyteille elämänsä ja työnsä omistanut Allan Gray (Julian West) saapuu pieneen ja hiljaiseen kylään jossain Keski-Euroopassa. Ihmiset ovat vähäpuheisia, yöllä kuuluu omituisia ääniä ja huutoja, koko paikka on täynnä varjoja, mutta kukaan Allanin lisäksi ei tunnu pitävän näitä uhkaavina tai epätavallisina seikkoina.

Pian kahdesta siskosta toinen sairastuu omituiseen ja voimakkaaseen tautiin, joka saa tytön hourailemaan ja rukoilemaan kuolemaa. Allan saa viimeinkin tilaisuuden avata salaperäisen kuoren, jonka hän sai unestaan sekaisin keskellä yötä majatalon vanhalta mieheltä. Paksussa kirjeessä on miehen koko elämän aikana kasvattama kirjoitettu tietokokoelma pelätystä ja armottomasta epidemiasta. Epidemia on tarujen mukaan saanut kokonaisia perheitä ja kyliä kauhun valtaan ja kauas aiemmin vallinneesta rakkaudesta ja elämänhalusta. Kyse on kirjoitusten mukaan vampirismista ja tuonpuoleisesta, abstraktista pahasta, jonka valtaan yksikin vampyr voi ihmiset saattaa ja johdattaa. Yö ei tunnukaan enää päättyvän. Niin Allanille kuin hämmentyneelle katsojalle alkavat seinät, tilat, elollinen ja kuollut saada uusia ulottuvuuksia ja fyysisiltä tuntuvia muutoksia. Aivan kuin kaikki materiaali ja olevainen saisi fyysisen vastakohtansa samassa tilassa ja hetkessä.

Nykypäivän Hollywoodissa Vampyrin kaltaisesta aiheesta tulisi tietokone-efekteillä koristeltu teinikauhutarina, mutta kuinka moni saisikaan mitään aiheesta irti mustavalkokuvauksella, lähes mykällä ilmaisulla, varjokokeiluilla tai vaikkapa tahattomalla valon päästämisellä kehittämättömään filmiin?

Vampyr - Der Traum des Allan Grey [3]
Vampyr - Der Traum des Allan Grey [4]

Vampyr kuuluu elokuvahistorian ihmeellisimpiin asioihin. Sen aihe itsessään on klassinen vampyyri, verenimijä joka palvelee Paholaista, ja mikä olisikaan parempi ja "fantastisempi" aihe Dreyerille, jonka elokuvissa tuo elämän väistämättömän päättymisen teema oli aina läsnä. Kun otetaan huomioon Dreyerin saama voimakas uskonnollinen kasvatus, tuntuu vastakohta, paholaisaihe, kaikessa potentiaalissaan varmasti läheiseltä: eihän koskaan ole toista ilman toista, elämää ilman kuolemaa tai hyvää ilman pahaa.

Dreyerin elokuvan horrostila on niin ainutlaatuinen, että lyhyestä kestostaan huolimatta elokuvasta huomaa löytävänsä joka katsomiskerralla uutta, niin näennäisten todellisten tapahtumien kulun osalta kuin hätkähdyttävän kuvallisen kerronnan ja rikkauden osalta. Koko elokuva on kuin takaisin päivänvaloon avattu hautakammio, jossa kiteytyy kaiken elävän suhteellisuus ja rajallisuus, sekä niihin liittyvät tuntemattomuus ja pelko. Dreyerin hahmot ja tapahtumat pienessä kylässä ovat kuin unesta, joka vielä miettii kääntymistään onnelliseksi tai painajaiseksi, kuitenkin siten että Kuolema on läsnä viikatteensa kanssa kummassakin vaihtoehdossa.

Dreyerin elokuvan symboliikka Kuolemasta kuuluu kaikessa hiljaisuudessaan - ja ennen kaikkea arkipäiväisyydessään - elokuvahistorian mykistävimpiin. Kuoleman esiintyminen etenkin elokuvan alkujaksossa onkin nerokas keino asettaa tunnelma oikeanlaiseksi. Siinä missä Dreyerin Kuolema on hiljainen, kärsivällinen ja juuri siksi hyvin myyttinen, on erilaiseksi lähestymistavaksi - ja jopa vastakohdaksi - mainittava ranskalaisohjaaja Jean Cocteaun elokuvan Orphée (1949) viekas ja kaunis Kuolema (María Casares), synkän mutta inhimillisen naisen ruumiissa. Myös Cocteaun näkemyksessä Kuolema on läsnä kaikkialla, päähenkilöä (Jean Marais) puoleensa vetäen.

Vampyr - Der Traum des Allan Grey [5]
Vampyr - Der Traum des Allan Grey [6]

Dreyerin kuvaajana elokuvassa Vampyr toimi puolalaissyntyinen, sittemmin myös ohjaajaksi päätynyt Rudolph Maté, jonka kanssa Dreyer visualisoi myös elokuvansa La passion de Jeanne D'Arc. Kuvaaja Maté on takuulla viettänyt elämänsä unohtumattompia hetkiä huomatessaan, että perfektionistina tunnetun ohjaajansa kanssa kuvattu filmimateriaali oli saanut vahingossa valoa kennoonsa sillä seurauksella, että sävyt harmaantuivat ja haalenivat entisestään, ajoittain jopa niin voimakkaasti, että hieman etäämpänä olevien hahmojen liikkeitä oli vaikea erottaa. Odottamattomasti Dreyer kuitenkin ilmaisi, että saavutettu tulos oli täsmälleen sellainen, mitä hän elokuvallaan yritti saavuttaa, ja lopulta tekniikkaa hyödynnettiin koko teoksen kuvaamiseen.

Visuaalinen maailma onkin ennen- ja sittemminnäkemätöntä unimaista horrosta, etenkin unen edelleen syventyessä muuttuu jo ennestään vääristynyt ja epälooginen maailma entistä tiheämmän sumun, epätodellisten varjojen ja hämärän valtaan. Jokaisesta elokuvan ruudusta voisi kehystää maalauksen muistuttamaan elämän edellytyksen ainaisesta läsnäolosta. Katsoja yksinkertaisesti pakotetaan katsomaan maailmaa subjektiivisesti kuolleen näkökulmasta, mikä ei kuitenkaan johda yksipuoliseen ja kokonaisvaltaiseen synkkyyteen ja masentavaan kehotukseen pelkästään kuoleman odottamiseksi. Elokuvan loppu muistuttaa vielä kerran toisesta puolesta, elämästä, valosta, auringosta, joita ilman yksikään viikate ei ruohoa katkaisisi. Aurinko nousee joka päivä, kaikkialla maailmassa - tämäkin tarina tapahtuu "ei missään ja kaikkialla."

Vampyr - Der Traum des Allan Grey [7]
Vampyr - Der Traum des Allan Grey [8]

Lienee myös selvää että kuvatunlainen maailma on enemmän kuin lähellä 1900-luvun alun Saksan lyhytikäistä mutta sitäkin merkittävämpää ekspressionistisen elokuvan kautta. Dreyerin elokuvan lavastuksesta vastaakin saksalainen Hermann Warm, joka toimi tuotantosuunnittelijana myös suuntauksen merkkiteoksessa, Robert Wienen elokuvassa Das Kabinett des Doktor Caligari, (1920) sekä myös Dreyerin tulkinnassa Jeanne D'Arcista. Vampyr sisältää jokaisessa kuvassaan synkkiä ja mustia varjoja vastakohtina auringon valolle, ja koko Dreyerin uraa leimaa vaikutus ekspressionismin kiehtovasta synkkyydestä ja surrealismiakin lähentelevistä maailmoista ja niiden säännöttömyyksistä.

Dreyer käytti elokuvassaan myös muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta täysin amatöörinäyttelijöitä, joka tietenkin lisää tapahtumien läheisyyttä ja universaaliutta. Päähenkilön roolia esittävä Julian West toimi myös elokuvan osatuottajana, eikä ole sittemmin tiettävästi elokuvakameran edessä esiintynyt. Dreyerin ohjauksessa hän kuitenkin saa ilmaistua unohtumattomia ja eläviä ilmeitä kasvoillaan ja silmillään, jotka ovatkin aina rajuimmat - ja hyvin vaativat - ilmaisijat pelon ollessa kyseessä. Pahan vampyyrin ihmisille saattama suru ja epätoivo ovat myös todellisia, melkein olemattomasti näyteltyjä.

Vampyr - Der Traum des Allan Grey [9]
Vampyr - Der Traum des Allan Grey [10]

Uskoakseni Ranskan valtavirran ulkopuolella jo 1960-luvulta alkaen työskennellyt kulttimaineen saavuttanut Jean Rollin on elänyt nuoruutensa Dreyerin tuotannon parissa ja sitä ihaillen, koska vampirismi ja etenkin kuolema ovat myös hänen tuotantonsa avaimia alkaen aina kokeilevista esikoisistaan Le viol du vampire (1967) ja La vampire nue (1969), jotka sisältävät ajoittain voimakastakin symboliikkaa ja lähestymistapoja kuoleman aiheeseen, hyvin usein vampyyrimystiikan kautta esitettynä.

Vampyr on luonnollisestikin ohjaajansa kokeilevimpiin kuuluva elokuva, vaikka Dreyerin lahjat maailmalle ovatkin mittaamattomissa suhteissa hänen koko tuotannossaan. On perusteltua sanoa, että äänielokuva ei ole ikinä päässyt samalle ilmaisun voimakkuuden tasolle Dreyerin suurimpien saavutusten kanssa, puhumattakaan kuvakerronnasta niin ahdistavien lähikuvien kuin lähes surrealististen kuvasommittelujen osalta.

Dreyer joutui tekemään suurimman osan elokuvistaan muualla Euroopassa, poissa kotimaastaan ja sen mahdolliselta mutta käytännössä haluttomalta tuotannolliselta avustukselta, koska hänen aikansa - tai pikemminkin maansa - kritiikki ei ilmeisesti ollut vielä hyväksynyt ohjaajan ilmaisuvälinettä muuksi kuin tarinankertojaksi. Vuonna 2004 Dreyer ja hänen läheisimmät ja tärkeimmät avustajansa ovat siirtyneet varjojen alle, mutta Vampyr ja tanskalaisen muu tuotanto tulee elämään niin kauan kuin elokuvia vastaanottavia eläviä olentoja maailmassa on.

"Taiteen tarkoitus on saattaa ihminen valmiiksi kuolemaa varten."
- Andrei Tarkovsky (1932-1986)

*****
© Juho Malanin, julkaistu: 25.8.2004
keskiarvo
toimitus
4.17/5.00 (6)
 JSJMJM*MEMMPI
  4.0 4.0 5.0 3.0 4.5 4.5
keskiarvo
lukijat i
4.05/5.00 (20)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  35 (44)
80%
Vampyr - Der Traum des Allan Grey (1932)  Vampyr - Der Traum des Allan Grey (1932)Vampyr