Caroline Munro

Ascension (2002)


Ascension #1  
IMDb

Pitäisi olla varovainen, millä lauseella elokuvaa mainostaa. Jonkun kriitikon ilmoille heittämä "Tarkovski hapoissa" -kuvaus tuntuu jääneen kiinni Ascensioniin, vaikkei lauseella ole mitään tekemistä itse elokuvan kanssa. Tämä ei tietenkään ole tekijöiden vika, mutta ikävä kyllä moni muu asia on.

Elokuvan alussa kertojanääni selittää, että Jumala on murhattu ja hänen voimanhippusensa ovat levinneet halki maapallon kaikkiin ihmisiin, joista on siten tullut kuolemattomia puolijumalia. "Juoni" koostuu siitä, että kolme eripuraista naista (nuorehko, raskaana oleva sekä vanhus) kiipeävät hylätyn tehdasrakennuksen portaikkoa, sillä rakennuksen huipulla pitäisi odottaa olento, joka listi Jumalan. Rakennuksen sisällä kenenkään ihmevoimat eivät enää toimi ja kiipeäminen vie enemmän voimia kuin luulisi. Portaat jatkuvat ikuisesti ja matkalla naiset törmäävät samaa yrittäneisiin mutta matkalla kuolleisiin ihmisiin ja setvivät riitojaan sekä suhdettaan maailmaan. Kaikilla kiipeämistä yrittäneillä on syystä tai toisesta mukanaan matkalaukku.

Kerrataanpas hieman: elokuvassa siis nimettömiksi jäävät Neitsyt, Äiti ja Vanha Akka kiipeävät loputtomalta tuntuvaa portaikkoa hyödyttömäksi jääneen modernin teknologian ontossa monumentissa, yrittäen tavoittaa olentoa joka tappoi Jumalan. Jiihaa! Soittakaa mytologiseen pitopalveluun, Hussainin huushollissa on kestit! Juttu on juuri niin naurettava, tai pikemminkin naurettavan tylsä kuin miltä kuulostaakin. Naisista kukaan ei ole ns. oikea ihminen, vaan enemmänkin he toimivat suutorvina niille ajatuksille, joita ohjaaja-käsikirjoittaja Karim Hussainin päässä on aina kulloinkin sattunut pyörimään käsikirjoitusta tehdessään. Naisten puheet ovat äärimmäisen tosissaan esitettyjä ympäripyöreitä ja suorasukaisia pohdintoja Jumalasta, ihmisistä sekä maailmasta ("Hulluus teki sinut hulluksi"). Hussainilla ei ole lainkaan hienovaraisuutta, saati sitten runollisuutta - vaikka jälkimmäistä hän yrittääkin saada kuvakieleensä loputtomilla otoksilla tyhjästä tehtaasta sekä sisältä että ulkoa. Mitään todellista mielenkiintoa sisältäviä argumentteja tai ajatuksia elokuvaan ei sisälly, eikä Hussain lähtökohdan tarpeettomasta selityksestä elokuvan alussa päätellen edes luota kykyihinsä.

Muistan yhä muutaman vuoden takaisen Espoo Cinén, jossa Hussain oli vieraana esittelemässä Subconscious Cruelty -elokuvaansa. Hussain heilutti hitaasti lantiotaan haara-asennossa seisten lavalla ja kuiski mikrofoniin dramaattisesti: "This will take you deeeeeepp innnto your ssssubconsciousss..." Subconscious Cruelty oli sinne tänne harhaileva, lapsellisen idioottimainen ja raakuuksilla itsetarkoituksellisesti shokeeraamaan pyrkivä kokoelma naiiveja mukasyvällisiä kohtauksia. Nauroin kuin pieni apina. Paljon ei ole muuttunut, vain raakuudet puuttuvat suurimmaksi osin. Ehkä Hussain luki elokuviensa välissä kirjan verran mytologiaa ja filosofiaa ja sai Idean. Ascension tuntuukin ilman ruokaa huoneeseensa komennetun teinipojan katkerilta pohdinnoilta maailman epäoikeudenmukaisuudesta. Hussain on aivan lumoutunut omista ajatuksistaan, luullen ilmaisevansa jotain ainutkertaista ja hienoa, vaikka ei kykene muuhun kuin banaalin synkkiä lausuntoja konemaisesti jupiseviin pahvisiin symbolihahmoihin. Ascension on yhtä syvällistä kuin ranteidensa viiltely kynttilänvalossa, ja katsoja voi vain toivoa että muutamia väläyksiä ohjauksellisesta lahjakkuudesta ajoittain vilautteleva Hussain joko kasvaisi aikuiseksi tai jättäisi käsikirjoitukset muille. Tai ehkä jonkun ystävällisen sielun pitäisi vain antaa hänelle itsetunnon kasvatusopas ja iso hali.

*----
© Ilja Rautsi, julkaistu: 30.8.2004
keskiarvo
toimitus
1.00/5.00 (1)
 
keskiarvo
lukijat i
1.70/5.00 (5)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  -4 (6)
0%
Ascension (2002)  Ascension (2002)Ascension - taivaaseenastuminen