Konsoli- sekä tietokonepelejä tehtaileva Rockstar Games on nyt siirtynyt myös elokuvatuottajaksi. Ensimmäinen projekti on brittiläinen jalkapallohuligaaneista kertova Football Factory. Kuten firman pelitkin (mm. Grand Theft Auto ja joissain maissa kiellon saanut Manhunt), on elokuva nuorille aikuisille suunnattu vauhdikas ja väkivaltainen sekä toteutukseltaan musiikkivideomainen viihdetuote vailla se suurempaa pointtia. Tuotantoyhtiön läsnäolo näkyy lähinnä kohtauksessa jossa yksi hahmo pelaa Grand Theft Autoa. Hetkeksi peli peittää koko kuvan.

Tommy Johnson (Danny Dyer) on tyypillinen kolmikymppinen brittimies: vailla suuria tavoitteita, hyvä jätkä, tykkää kaljasta ja naisista - ja jalkapallosta. Chelseaa henkeen ja vereen kirjaimellisesti kannustava Tommy kulkee kaveriporukkansa kera suosikkijoukkueensa mukana ympäri maata ja hakkaa muiden joukkueiden kannattajia. Huligaaniporukan sisällä kasvaa samalla pieni valtataistelu ja Tommy alkaa nähdä harhoja sekä epäillä valitsemansa elämäntavan tarkoituksellisuutta.

Football Factoryn ohjaaja Nick Love on Guy Ritchiensä katsonut. Vauhdikkaan ja absurdin äijäilymeiningin lisäksi mukana ovat tutut salamaleikkaukset, kuvan äkkipysäytykset kertojanäänen jatkaessa sekä yritys piilottaa sisällöttömyys hirvittävän määrän mölyä alle. Ritchie sentään tajusi pysyä ns. vakavien aiheiden ulkopuolella kahdessa ensimmäisessä elokuvassaan. Kyllä Love näyttelijöistään luonnolliset suoritukset on saanut kiskottua, mutta tarinankerronta ei ole erityisen vahvaa. En ole lukenut elokuvan pohjana olevaa John Kingin romaania, mutta Loven käsikirjoitus ei ainakaan varsinaisesti rakennu kohti kliimaksia - joka ei myöskään ole niinkään kaiken aiemman purkautuma kuin pelkästään yksi tappelunnujakka lisää. Nyt väkivaltaa on ripoteltu tasaisin väliajoin pitkin elokuvaa, eikä sekään juuri kasva intensiteetissä vaan kyseessä on pelkkä kokoelma identtisiä nujakoita. Näinhän asia on varmaan oikeassa elämässä mutta dramaattisuuteen pyrkivän viihde-elokuvan olettaisi pyrkivän vaikuttamaan.

Tällaisessa elokuvassa olisi parasta olla mieleenpainuvat henkilöhahmot ja tietysti roolisuoritukset. Tässä tapauksessa kaikki onnistuvat periaatteessa ihan pätevästi, mutta kenestäkään ei jää mitään mieleen. Kertojahahmona Tommy on harvinaisen väritön hukkapätkä, eikä hänen tällaisille laumaeläinkuvauksille tyypillinen heräävä epämääräinen halunsa elämänmuutokseen jaksa vakuuttaa tai kiinnostaa katsojaa sen kauempaa kuin itse hahmoa tai näköjään tekijöitäkään. Voi myös olla tietoinen valinta jättää Trainspottingin Begbien tyyppinen totaalipsyko pois joukkueesta, mutta se johtaa ainoastaan tylsistymiseen samasta puusta veistettyjen perusjätkien sekavassa sakissa.
Se, että Football Factory vain omalla tyylitellyn realistisella tavallaan kuvaisi näiden riehuvien tollojen elämää tekemättä tuomioita suuntaan tai toiseen - kuten vaikkapa uusnatsikuvaus Romper Stomper (1992) - olisi voinut johtaa mielenkiintoiseen elokuvaan. Mutta Love tyytyy tarkoituksellisesti hakemaan sympatiaa näille runkkareille ällöttävissä kohtauksissa joista käy ilmi että "nää on kaikki hei ihan jees tyyppei kuitenki sisimmässään". Tällainen nössöily ei istu saumattomasti keskelle muuta elokuvaa ja tuntuu täysin feikiltä.

Pahin ongelma on kuitenkin rankan ja takuuvarmasti huomiota saavan aiheenvalinnan käsittelytapa. On taatusti tietoinen kerronnallinen ratkaisu, ettei elokuvassa näytetä sekuntiakaan itse jalkapalloa. Love rajautuu kuvaamaan hahmojensa arkea ja vääjäämättömiä sekä kiihkeästi odotettuja tappeluita. Tämä voisi toimia mikäli väkivallan hetket kuvattaisiin kiinnostavasti, omaperäisesti ja hahmojen sisältä lähtevinä. Elokuva vain ei missään välissä pääse purautumaan nyrkkisankariensa sisäiseen paloon, sillä Love ei joko viitsi tai osaa kertoa edes kuvallisesti mikä siinä huligoinnissa täsmälleen ottaen on niin äärettömän viehättävää. Pari irtonaista heittoa "tylsästä lähiöelämästä" ei vielä vie palloa maaliin.

Kasassa on siis elokuva, joka ei kerro mitään muuta kuin että Englannissa on jalkapallohuligaaneja ja he tappelevat keskenään koska se on kaiketi kivaa. Football Factory on paikoitellen hauska ja kertakatseluna ihan viihdyttävä elokuva, mutta se ei ole komediana tarpeeksi hauska eikä draamana tarpeeksi vakuuttava tai kiinnostava. B-luokan guyritchiemäisyyttä äänekkäässä paketissa.

The Football Factory sijoittuu Elitisti suosittelee -listan sijalle #3690

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa