Caroline Munro

Zatoichi (2003)

aka Takeshi Kitano's Zatoichi; The Blind Swordsman: Zatoichi; Zatôichi

Zatoichi #1 Zatoichi #2
IMDb

Zatoichi on Takeshi Kitanoa täydellä viihdevaihteella. Dollsin (2002) raskaspainotteisen sisällön jälkeen Zatoichi tuntuu ohjaaja-käsikirjoittajalle ansaitulta lomalta. Sokean samurain seikkailut perustuvat vuosina 1964-89 ilmestyneisiin lukuisiin (pinnallisesti saman) hahmon elokuviin ja tv-sarjoihin. Musta tukka on muuttunut platinablondiksi ja sisältö perinteistä Yojimbo-mallia hieman varioivaksi; tätä samuraita kun eivät muut ihmiset tunnu pahemmin kiinnostavan.

Zatoichi [1]
Zatoichi [2]

Juonikuvio on tuttu perusasetelma rikollisten hallitsemaan tuppukylään saapuvasta salaperäisestä muukalaisesta, joka pysyy tavallaan puolueettomana vaikka listiikin ainoastaan "pahiksia". Kitano käyttää paljon aikaa ns. sivuhahmojen taustojen selvittelemiseen ja pitää Zatoichin huolellisesti taustalla suurimman osan elokuvasta. Kitano itse onnistuu luomaan Zatoichin hahmosta kiehtovan ja tiettyyn pisteeseen asti elokuvan sisällä uskottavan. Takashi Miiken Ichi the Killerissa (2001) mieleenpainuvasti psykopaattia esittänyt (ja Nageshi Oshiman vuoden 1999 Tabussa Kitanon kanssa työskennellyt) Tadanobu Asano nähdään toisen miekkataiturin, rakastettunsa vuoksi henkivartijan töihin ajautuneen roninin roolissa.

Zatoichi [3]
Zatoichi [4]

Zatoichi ei paljasta kävelykeppiin piilotettua miekkaansa kuin pakon uhalla, minkä jälkeen toivo alkaa olla vastustajilta mennyttä. Parhaimmillaan elokuva onkin juuri lyhyiden mutta erittäin tehokkaiden väkivaltahetkiensä aikana. Runsaasti suihkuava tietokoneveri on paikoitellen huvittava mutta toimiva tehokeino ja Zatoichin ylimaallinen taito miekan kanssa tulee selväksi niin katsojille kuin elokuvan hahmoillekin. Yllättävä puoli elokuvassa on Kitanon absurdistinen taipumus heittäytyä musikaalisiin interludeihin. Lars von Trierin Dancer in the Darkin (2000) tapaan arkisista toimista kuten kuokkimisesta tai vasaroimisesta kehittyvät musiikkiosuudet ovat odottamaton ja iloinen yllätys. Lopussa Kitano tosin heittäytyy jo kaiken aiemmankin huomioon ottaen perusteettoman pitkään puukenkästeppiesitykseen, joka on kuitenkin siinä määrin energinen ja viihdyttävä ettei siitä saa pahaa sanottua.

Zatoichi [5]
Zatoichi [6]

Kuvallisesti Zatoichi on tyylikäs, etenkin sateeseen sijoittuvat jaksot säväyttävät ilmeikkyydellään. Kitanon jaksottaa elokuvaa hienosti ohjaten draamakohtaukset hitaasti ja toteavasti, heittäytyen sitten musiikki- ja taistelukohtauksissa vauhdikkaiden salamaleikkausten kautta suoraan keskelle toimintaa. Sisältö on kuitenkin loppujen lopuksi melko heppoista, eivätkä kaikkien kyläläisten taustat jaksa aina kiinnostaa. Zatoichi itse jää ehkä jo hieman liian etäiseksi taustahahmoksi, vaikka onkin mieleenpainuva olemukseltaan. Suurempia ongelmia elokuvassa ei kuitenkaan ole ja erityisesti Kitanolle ominainen äkkiväärä huumori rikastuttaa kokonaisuutta. Puhtaana viihteenä Zatoichi toimii varsin mallikkaasti, varsinkin silloin kun se leikkaa suoraan asiaan.

***½-
© Ilja Rautsi, julkaistu: 1.10.2004
keskiarvo
toimitus
3.40/5.00 (10)
 JSSMTPJMJM*IRMEMMMK*EMPI
  3.0 3.0 3.5 3.5 4.0 3.5 4.0 2.5 4.5 3.0 3.5
keskiarvo
lukijat i
3.50/5.00 (26)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  17 (50)
34%
Zatôichi (2003)  Zatôichi (2003)Zatoichi - Sokea samurai