Caroline Munro

Blood from the Mummy's Tomb (1971)

Pimeyden kuningatar

aka Blod från mumiens grav; Exorcismus - Cleo, la dea dell'amore; Das Grab der blutigen Mumie; Sangre en la tumba de la momia

Blood from the Mummy's Tomb #1 Blood from the Mummy's Tomb #2

Genre

IMDb

Kahden halvalla tuotetun muumion jälkeen valmistui sarjan neljäs ja viimeinen osa. Ohjaajana nähtiin jälleen Britannian suurimpiin lupauksiin kuulunut Seth Holt, joka palautti Blood from the Mummy's Tombin ensimmäisen muumion tyylikkääseen ja värikkääseen kuvastoon, tosin rankasti modernisoituna. Mukaan haluttiin mannereurooppalaisia ja etenkin gialloista lainattuja kirkkaita värejä, joita veteraanikuvaaja Arthur Grant sovitti valkokankaalle parhaan kykynsä mukaan yhdessä miljööstä vastanneen Scott MacGregorin kanssa. Toisena uutuutena esitettiin muumio-sarjassa ensimmäistä kertaa todellinen miestennielijä, upea Valerie Leon, jonka liikkeissä ja kehossa on sitä samaa eroottista glamouria kuin italialaista elokuvaa kaunistaneissa Rosalba Nerissä ja Edwige Fenechissä. Lukuisten pienten sivuosien ja komedioiden jälkeen hänelle tarjottiin nyt ensimmäinen iso kaksoisrooli, jossa hän pääsi hyödyntämään kokemustaan television kulttisarjojen parissa. Kolmantena uutuutena itse muumiosta luovuttiin.

Blood from the Mummy's Tomb [1]
Blood from the Mummy's Tomb [2]

Käsikirjoituksen takaa löytyy omalaatuisilla ohjaustöillä The Oblong Box (1969) ja Scream and Scream Again (1969) uransa aloittanut metafyysisiä teemoja rakastanut Christopher Wicking, mikä osaltaan selittää elokuvan hankalasti avautuvan juonen. Unet, mystiikkaa ja raa'at surmat yhdistyvät, kunhan kuningatar Tera ensin haudataan sarkofagiinsa ja hänen irtileikattu kätensä suorittaa ensimmäisen koston. Sinällään tähän outoon prologiin ei juurikaan enää palata, mutta kun vuosituhansia myöhemmin Teran hautapaikka löydetään uudestaan ja sarkofagi avataan, paljastuu ettei kuningatar ole vanhentunut päivääkään. Hän on myös hämmästyttävän paljon samannäköinen kuin professori Julian Fuchsin (Andrew Keir) painajaisia näkevä tytär Margaret (Leon). Jokin on siis pahasti vialla. Pian lähiseuduilta alkaakin löytyä mystisesti kuolleita haudanryöstäjiä. Lopulta kukaan ei erota enää kumpi on kuningatar ja kumpi Margaret, tai mitkä yliluonnolliset voimat ovat asettuneet Julianin tyttären ylle.

Blood from the Mummy's Tomb [3]
Blood from the Mummy's Tomb [4]

Wicking sai ensimmäisessä Hammerissaan työstääkseen Bram Stokerin tarinan Seitsentähtinen jalokivi (Jewel of the Seven Stars, 1903), jonka ensimmäinen painos julkaistiin Suomessa vuonna 1904. Kirjan nimi kieltämättä kuvaa hyvin elokuvan yllä leijuvaa astrologista atmosfääriä. Sekä tähdet että sormus saavat molemmat oman tärkeän symbolisen merkityksensä. Muutoin Wickingin tarina on kuin turhan iso mysteeri, jonka punaiset langat hän katkaisee parhaan kykynsä mukaan. Toisaalta kyseessä on mielenkiintoinen suunnanmuutos Hammerin kerronnassa, nähdäänhän nyt salaperäisiä henkilöhahmoja, jotka ovat kaukana Hammerin perinteisistä suoraviivaisista karikatyyreistä. Elokuvasta olisikin saattanut tulla uusi kulmakivi tuotantoyhtiön periaatteisiin, ellei ikävä tragedia olisi leikannut elokuvan terävintä osaamista pois. Tragedia seurasi kun rankasti alkoholisoitunut Seth Holt sai kesken kuvauksia kohtalokkaaksi osoittautuneen sydänkohtauksen. Hän menehtyi helmikuun 14.päivä 1971.

Blood from the Mummy's Tomb [5]
Blood from the Mummy's Tomb [6]

Hätiin tuli muumio-sarjan toisesta osasta tuttu tuottaja-ohjaaja Michael Carreras. Hänen tehtävänsä oli saattaa tuotanto loppuun ilman sen suurempia viivytyksiä tai lisäkustannuksia. Jäljellä olivat enää muutamat mielisairaalassa tapahtuvat jaksot ja professori Berriganin (George Coulouris) kuolema. Carreras satsasi etenkin jälkimmäiseen saaden aikaan komean kokonaisuuden, joka päättyy veren pulppuamiseen auki revitystä kaulavaltimosta. Tätä yksittäistä herkuttelua lukuun ottamatta suurin osa tunnelmasta lepää Holtin ja Grantin luoman pelkoa hohkaavan miljöön varassa. Jotakin jää silti uupumaan, sillä vaikka tunnelmaa kehitetään jatkuvasti ja juonta kuljetetaan yhä psykoottisemmille urille, ei jännite koskaan saavuta todellista kliimaksiaan ja tarina jää vajaaksi. Ohjaajan kuoltua likipitäen viimeisellä kuvausviikolla, oli tämä jotakuinkin odotettavissa, sillä Carreras sai käsiinsä valtavan kasan filmimateriaalia, josta hänen tuli kaivaa esille Holtin kaltaisen visionäärin näkemys.

Blood from the Mummy's Tomb [7]
Blood from the Mummy's Tomb [8]

Lopputulos on tunnelmallinen mutta tyhjä miljöö. Ihmiset ja tapahtumat seisovat paikoillaan muutamaa väkivaltaista episodia lukuun ottamatta. Leon on kaunis katsella, mutta kumpikaan hänen hahmoistaan ei löydä suuntaa mihin kehittyä, pois lukien todella tyylikäs lopetus, johon kiteytyy genren henki 70-luvulla ja Hammerille poikkeuksellinen julma vertauskuva. Sen enempää edistystä ei tapahdu muissakaan roolihahmoissa, ainakaan ennen heidän viimeistä hetkeään. Kuitenkin juuri kuoleman ajaton läsnäolo tekee mystiikassaan Blood from the Mummy's Tombista yhden 70-luvun Hammer-elokuvien mielenkiintoisimmista nimikkeistä. On kuin Holt olisi lähtenyt etsimään kuvien kautta avautuvaa metafyysistä kauhua samoin kuin hän teki Taste of Fearissa vuonna 1961. Projektin jäätyä ikävästi kesken, jäi hänen viimeinen lahjansa Hammerille kehitykseltään torsoksi, mutta sisällöltään hypnoottiseksi episodiksi luonteeltaan astetta omaleimaisemman Brittikauhun historiaan.

***½-
© Jari Mustonen, julkaistu: 15.10.2004
keskiarvo
toimitus
2.75/5.00 (2)
 JM
  3.5
keskiarvo
lukijat i
3.20/5.00 (5)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  1 (3)
33%
Blood from the Mummy's Tomb (1971)  Blood from the Mummy's Tomb (1971)Sangre en la tumba de la momia