Caroline Munro

Tornado (1983)

aka The Last Blood; Caza en Vietnam; Im Wendekreis des Söldners

Tornado #1 Tornado #2
IMDb

"Purkaus heti ensiminuuteilla. Sellaisella intensiivisyydellä, että ruuti pistää sieraimissa ja kirvelee silmissä. Kosteaa. Veristä. Paikka on Vietnam, juuri ennen kuin USA vetäytyy likaisesta ja hävitystä sodasta"
- takakansiteksti Transworld-videon FiXistä

Tornado [1]
Tornado [2]

Taannoisessa Lenzin Wartime-elokuvan arvostelussa allekirjoittanut pohti hieman italialaisen sotaelokuvan taantumuksellista luonnetta. Siis sitä, miten niissä yhdeksässä tapauksessa kymmenestä vain toisinnetaan sitä tiettyä "utopiaa" sodasta sankarien ja urhojen synnytyslaitoksena ja kunnian kenttänä. Selkeimmin tämä mekanismi hallitsee toista maailmansotaa käsitteleviä elokuvia, missä rakenne nojaa asetelmaan Liittoutuneet hyvä - natsit paha. Tällöin yhdeksän katsojaa kymmenestä ei itse asiassa kiinnitä asetelmaan mitään huomiota, koska yhdeksän katsojaa kymmenestä tunnistaa asetelman "oikeaksi" ja yleistietojaan vastaavaksi. Mutta mitä tapahtuu jos elokuvan temmellyskenttänä onkin jokin sellainen konflikti jonka voittamis-häviämis asiat, hyvä-paha asiat eivät olekaan niin selkeitä. Kuten vaikkapa Vietnam.

Italiassa tietysti tehtiin etenkin 80-luvun alkupuolella tukuittain Vietnam-leffoja. Näillä tarkoitan siis sellaisia nollabudjetin viidakkosotamättöjä kuin vaikkapa Cobra Mission, Violent Breed ja muut sen sellaiset. Lienee selvää, että mikään näistä elokuvista ei kerro mitään oleellista Vietnamin tapahtumista, kyseessä on vain samojen 2. maailmansota -käsikirjoitusten uudelleensijoittaminen hieman tekoaikaa läheisemmän konfliktin imuun. Ne olivat parhaimmillaan harmittomia buddy-sotatoimintaleffoja ja pahimmillaan Republikaanien ultrakonservatiivisia päiväunia tyyliin Last Hunter.

Tornado [3]
Tornado [4]

On hauska yhteensattuma, että sekä Last Hunter että Tornado ovat saman ohjaajan tekosia. Ne kun kuitenkin edustavat ehdottomia ääripäitä viidakkosotagenressa mitä poliittisuuteen tulee. Niitä yhdistää kuitenkin se, että niissä molemmissa ylipäänsä on oikeaan Vietnamin konfliktiin liittyvä poliittinen ulottuvuus. Menemättä sen enempää Last Hunteriin: siinä henkilöitä on taustoitettu hippiaatteella ja uusvasemmistolaisuudella, mitkä oikeastikin olivat merkittäviä tekijöitä 70-luvulla USA:n sisäpolitiikassa. Sanomattakin lienee selvää, että kaikki hippeyteen viittaavakin Last Hunterissa on itse vanhaan vihtahousuun verrattavissa oleva pahuuden ilmentymä. Mutta ei siitä sen enempää. Takaisin Tornadoon.

Tornadon perusasetelma kulkee seuraavasti: Kersantti Sal Maggio on vihreistä bareteista urhoollisin. Hänen esimiehensä on kuitenkin sotaa laskukoneen kanssa käyvä taktikko joka ei kaihda laskelmoituja menetyksiä sodankäynnissä. Hänelle sotilaat ovat vain nappuloita pelilaudalla. Sanomattakin lienee selvää, että Kapteeni on vahvassa nosteessa uraputkessä kohti Pentagonia. Tornadon tapahtumat sijoittuvat aivan sodan viimeisiin päiviin. Tilanne Maggion ja kapteenin väilillä kärjistyy, koska Kapteeni vetää tiukkaa linjaa vaikka vetäytyminen häämöttää jo horisontissa. Lopulta Maggion pinna palaa kun mies toisensa jälkeen kuolee turhaan ja urhean kersanttimme päässä napsahtaa. Erinäisten vaiheiden jälkeen päädymme siihen, että Maggio on yksin viidakossa sotilaskarkurina ja molempien sodan osapuolien jahdin kohteena.

Tornado [5]
Tornado [6]

Tornadossa asetetaan vastakkain maalaisjärki ja komentorakenteen jäykkyys: kaikki tietävät, että sota on jo ohi, mutta uratietoinen kapteeni haluaa pitää operaatiota yllä kalliilla hinnalla. Maggiokin nielee elokuvan alussa monta pahaa sanaa eikä suostu viemään asiaa eteenpäin, koska hän ymmärtää kurin ja komentoketjun merkityksen. Maggio on sotilaana kahden tulen välissä, yhtäältä hänen on toteltava niskuroimatta käskyjä, mutta toisaalta hän myös tuntee vastuuta miehistään joita kuolee kuin kärpäsiä. Ja siis turhaan.

Tämän asetelman maalaamiseen Margheriti käyttää paljon aikaa ja vaivaa. Kyseessä ei siis ole elokuva siitä, miten ryhmä sotilaita yrittää edetä viidakossa a pisteeseen b tekemään asiaa c, vaan kaikki tapahtumat tapahtuvat tämän edellä hahmoitellun asetelman rakentamisen eteen. Elokuvalla on siis teema!

Tornado [7]
Tornado [8]

Miten on siis selitettävissä, että samalta ohjaajalta tulee lyhyen ajan sisään kaksi lähes vastakkaista näkemystä Vietnamista? Pelkästään elokuvat katsomalla tyhjentävää vastausta lienee mahdoton antaa. Pieni epäilyksen peikko kuitenkin jää nakertamaan sisuskaluihin... Selvää lienee se, että Italialainen genre-elokuva on aina ollut vahvasti sidoksissa siihen, mitä muut tekevät. Eli se, mikä menee maksavaan yleisöön kulloisellakin hetkellä kelpaa vallan mainiosti aihioksi oman rahastusyrityksen tekemiseen. Perinteisesti populaari sotaelokuva on ollut juuri sitä ns. sota-actionia, missä ei paljon ole hyvä-paha -asetelmalla pelattu. Olisiko kuitenkin kuusi vuotta ennen Tornadoa joku Sam Peckinpah -niminen kaveri tehnyt hieman vastaavanlaisen elokuvan toisesta maailmansodasta...?

Eli onko Tornado sittenkään oikeasti minkään hehkutuksen arvoinen unohdettu sodanvastainen helmi? Vai onko sekin vain rahan ansaitsemismielessä nopeasti kyhätty viidakkosotahalpis, jonka erottaa sisarteoksestaan Last Hunterista vain apinoidun esikuvan suuruus?

***½-
© Markus Sorsa, julkaistu: 24.10.2004
keskiarvo
toimitus
3.38/5.00 (4)
 JSJLJMMS
  3.0 4.0 3.0 3.5
keskiarvo
lukijat i
2.75/5.00 (2)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  1 (2)
50%
Tornado (1983)  Tornado (1983)