Caroline Munro

Spermula (1976)

aka L'amour est un fleuve en Russie

Spermula #1 Spermula #2
IMDb

Romantiikka ja rakkaus, nuo lukuisten elokuvien kantavat teemat, jotka ovat jalostuneet elokuvan historiassa sen syntyajoista saakka. Joskus niitä on mainostettu soljuvilla lauseilla kuten: "What if someone you never met, someone you never saw, someone you never knew was the only someone for you?" On olemassa myös elokuvia, jotka alkavat romanttisesti sanoilla: "There was a boy, A very strange enchanted boy. They say he wandered very far, Very far... This he said to me: 'The greatest thing you'll ever learn, Is just to love and be loved in return.'" Ja sitten on olemassa romanttisia elokuvia joissa katsoja viedään mittaamattomaan avaruuteen kuuntelemaan tähtien luomaa kaunista musiikkia, kunnes möreä miesääni hellästi toteaa: "you are listening to the voices of the star whores..."

Spermula [1]
Spermula [2]

Ranskalaisen scifi-seikkailun, Spermulan, täytyy olla oudoimpia joihin Andy Warholin elokuvista pinnalle ponnahtanut Udo Kier joutui kivutessaan kohti kulttimainetta. Spermula on planeetta, joka on vaarassa tuhoutua, ja siksi sen energiasta koostuvat tähtihuorat päättävät valloittaa iljettävän planeetan nimeltä Maa. Tehtävää varten he lähettävät maapallolle naispuolisiksi maanolioiksi muunnettujen spermuloiden etujoukkion, joiden täytyy imeä kaikkien miespuolisten olentojen rumia genitaaleja kunnes ne tyhjenevät siemennesteestä. Näin he aikovat valloittaa maan estämällä ihmiskunnan lisääntymisen ja aiheuttamalla sen kuolemisen sukupuuttoon. Kohteekseen he valitsevat Ranskan, mutta jokin menee pieleen sillä yksi spermuloista ilmestyy maan päälle spermulaattorina, eli miehen näköisenä naisena jolla on yhden sentin muna (Kier). Myös muilla spermuloilla on ongelmia, sillä maalliset ilot tuntuvat kutkuttavan miellyttäviltä, eivätkä genitaalitkaan ole niin rumia kuin mitä äitispermula väittää. Naisspermuloiden käydessä verkkaiseen taisteluun omien intohimojensa ja tuhoutumisillaan olevan planeettansa välillä, päättää spermulaattori toteuttaa unelmansa ja avioitua maan naisen kanssa. Entä miten käy läheisessä yökerhossa työkseen tanssivalle mustalle naiselle, Ruthille, ja kääpiölle (Píeral) jonka munaa Ruth tykkää hieroa kevyen ranskalaispopin soidessa taustalla?

Spermula [3]
Spermula [4]

Charles Mattonin Spermula on kuin kiero ranskannos Denis Sandersin b-kulttielokuvasta Invasion of the Bee Girls (1973), tosin sillä erotuksella että Mattonin spermulat viettävät aikaansa runollisessa ranskassa pohtien ihmisten ja heidän sukupuolielintensä rumuutta eleganteissa vaatteissaan kun taas Sandersin mehiläistytöt löytää yhdysvaltojen sorateiltä isoine hunajaisine rintoineen. Yhtäläisyydet eivät lopu edelliseen, sillä molemmat pitävät Maapalloa herkullisena valloituksena, joka aukeaa aina seksiin valmiiden ja niin kovin heikkotahtoisten miesten nivusien kautta. Myös naiskauneutta riittää sillä Sandersin apokalyptisen taistelun lakipisteessä toisistaan mittaa ottavat megalomaaniset kaunottaret Victoria Vetri ja Anitra Ford, kun taas Mattonin on ollut tyytyminen sarkastiseen dialogiin, jota hänen kaunisraamiset ranskattarensa esittävät supermallina tunnetun Dayle Haddonin johdolla, aina kun vain viettelyiltään ehtivät. Spermulassa yhdistyvät näin uuden eurooppalaisen elokuvan femiinit naiset himoineen Suomenkin videomarkkinoilla pyörineen La Bestia nello spazion (Alfonso Brescia, 1978) kaltaisten vähemmän tunnettujen eroottisten euroscifien hämärään atmosfääriin.

Spermula [5]
Spermula [6]

Erotiikan osalta Matton on valinnut taiteellisen linjan, mikä tarkoittaa runsasta alastomuutta ekspressiivisellä seksillä. Hänellä on apunaan myös José Bartelin höyryinen musiikki joka kertoo enemmän kuin tuhat kuvaa. Oudosti Bartelin sävelistä löytyy tunnusmelodian yhteyteen liitettyjä Fabio Frizzille tyypillisempiä elementtejä, mikä takaa että tunnelma pysyy paitsi aidon 70-lukulaisena myös hypnoottisen vangitsevana. Lopullisen silauksen Mattonin hitaanpuoleiselle ohjaustyölle antaa muutama erityisen erikoinen kohtaus, joista eräässäkin avaruusolioiden himoitsema kirkonmies pakenee juoksujalkaa kartanon pihamaan poikki epätietoisena siitä tosiasiasta, että läheisessä altaassa häntä vastaan ui jo kaksi alastonta spermulaa. Mistä spermulat veteen tulivat ja mistä ne tiesivät että altaaseen ilmestyy punapöksyinen piispa, sillä ei ole väliä. Riittää, että kohtaus on esteettisesti tyylikäs. Ja jotta totuus ei unohtuisi, näytetään vähän väliä kuvaa spermuloiden tuhoutumistaan odottavasta kotiplaneetasta, tai sitten kaikkien spermuloiden äitihahmo, big mother, piiskaa kaukaa avaruudesta siittiöihinsä lisää vauhtia uhkaamalla, kiristämällä ja haukkumalla. Eikä syyttä, sillä reilun tunnin aikana spermulat ovat iskeneet vasta yhden hintelän ja kikkarapäisen pojan, joka pukeutuu pinkkiin paitaan.

Spermula [7]
Spermula [8]

Lupaavista ideoista huolimatta kokonaisuus ei koskaan saavuta koko potentiaaliaan, joten elokuvan paras anti jää Kierin vakavan roolisuorituksen ja Haddonista säkenöivän 70-luvun glamourin varaan. Tietenkin sopii kysyä miten kukaan voi näytellä vakavasti spermulaattoria nimeltä Werner, mutta kun vastauksen löytää, ymmärtää myös mistä Kierin tyylisten suurten persoonien kuolematon maine syntyy. Haddon puolestaan loistaa kuin Playboyn kansien välistä sädehtivä jumalatar. De Sadelta perityn vulgaaria dialogin keskellä hänen naisellinen vetovoimansa antaa lopullisen silauksen tälle asenteeltaan estottomalle variaatiolle 60-luvun eurooppalaisista vampyyrielokuvista. Loppujen lopuksi on yhdentekevää mitä miehestä imetään, verta vai spermaa, lopputulos on joka tapauksessa sama: kaikkensa antanut ruma eliö joka sykkii viimeisiä hengenvetojaan mitättömän elämänsä puolesta. Pateettisen maskuliinisuuden ainoa toivo on siis elää femiinien armoilla, voisi olla jonkinlainen yhteenveto Mattonin esille pulppuavista teemoista. Tätä hän toistaa ensimmäisiltä minuuteilta viimeisille sekunneille kunnes päätyy ajatukseen intohimojen kauneudesta, suoranaisesta erotiikkaan kätkeytyvästä romantiikasta, jossa ihmiskunnalle kaikista vierainta on rakkaus ja inhimillisintä naiminen.

***½-
© Jari Mustonen, julkaistu: 15.12.2004
keskiarvo
toimitus
3.25/5.00 (2)
 JSJM
  3.0 3.5
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!