Caroline Munro

Keeper of Souls (2001)

aka The Waking

Keeper of Souls #1 Keeper of Souls #2
IMDb

Jos olet joskus kuullut ilmaisun "on todennäköistä että tuhat apinaa tuhannen kirjoituskoneen kanssa kirjoittavat ennen pitkää Shakespearen koko tuotannon" ja miettinyt sitten mitä kaikkea joukko saa aikaan ennen tätä saavutusta, ihmettelyn aika on ohi - Keeper of Souls on tuo luomus. Käsikirjoittajaksi on kyllä merkitty tuottaja-ohjaaja-miespääosan esittäjä Tim Card, mutta minua se ei hämää. Ei pelkkä ihmismieli kykene luomaan mitään tällaista. Saati katsomaan sitä. Charlton Hestonia lainatakseni: "You damn dirty apes!"

Keeper of Souls [1]
Keeper of Souls [2]

Staceyn (Kelly Rowen) isoäiti kuolee, ja hänen toivomuksestaan Stacey matkustaa Grove Hill -pikkukaupunkiin sirotellakseen mummon tuhkat paikalliseen järveen. Ennen elokuvan alkua pyörivä tekstipalkki on kertonut katsojalle että siellä asustelee Salemin noitavainojen ajoilta asti väkeä vainonnut demoninen mies. Kyseessä saattaa kuulemma olla itse Saatana! Mukaan lähtee myös aviomies Cliff (ohjaaja Tim Card, karvaisin mies elokuvassaan).

Dvd-julkaisun takakansitekstin mukaan "Lopulta karmaiseva totuus selviää pariskunnalle: Grove Hill on Sielunsyöjä -nimisen olennon maallinen tyyssija." No, ikävä kyllä se ei selviä pariskunnalle sen enempää kuin se selviäisi katsojalle ilman tuota tekstinpätkää ja alun johdantoa. Elokuvassa ei kertaakaan sanota mitään tuonne päin viittaavaakaan. Sielunsyöjä on mustaan viittaan verhoutunut ruma mies, josta on ilmeisesti saatu kuvattua ainoastaan yksi lähikuva. Elokuva koostuu sarjasta pitkitettyjä keskustelu- ja juoksukohtauksia, usein vieläpä hidastettuja sellaisia. Raha lienee loppunut kesken kaiken jonkun päättävän tahon tajutessa millaisesta saastan umpitunnelista onkaan kyse, sillä monia tarpeellisia kohtauksia tuntuu puuttuvan. Puhun nyt hetkistä, joista selviää tai ainakin voisi mahdollisesti päätellä mistä kaikesta on oikein kyse. Elokuva nykyisessä muodossaan on vailla minkäänlaista tolkkua, ja ainoa syy miksi sille paikoitellen kykenee edes nauramaan on se yksinkertainen totuus, ettei vain meinaa mitenkään uskoa jäljen olevan sitä mitä se on. Keeper of Souls kestää 78 minuuttia ainoastaan sen vuoksi, että jokaisen otoksen ajankäyttömahdollisuus on maksimoitu äärimmilleen riippumatta siitä, onko se olennaista tai liittyykö juttu edes mitenkään mihinkään.

Keeper of Souls [3]
Keeper of Souls [4]

Muun muassa Steven Seagalin stunttina toiminut monitaituri Card on ilmeisesti valinnut tunnelman luomisen esikuvakseen Juan Piquer Simonin hervottoman typerän kalkkunaklassikon Extra Terrestrial Visitors (1983), jossa ainoa tapa erottaa päivä ja yö toisistaan on sumu. Yöllä on nimittäin aivan yhtä paljon auringonvaloa kuin päivälläkin, mutta sen lisäksi löytyy sumua, paljon sumua. Olisiko se oikeasti niin ylivoimainen tehtävä vaikkapa liimata sisällä tapahtuvissa yökohtauksissa ikkunan ulkopuolelle musta pahvipala, ettei auringonvalo paista kirkkaasti sälekaihtimien läpi? Tähänkään ei nimittäin ole kenenkään energia venynyt. Saati sitten sellaisten jatkuvuuskämmien ehkäisyyn kuin valaistuksen pysyminen samana kohtauksen sisällä lähikuviin leikatessa. Hyvä herra Card; poliisiauton katolla oleva pyörivä sininen valo on aika näkyvä ja iso elementti (kerrankin ihan oikeasti) yöllä kuvatussa kohtauksessa. Ymmärrän kyllä että kaikkea on mahdotonta valvoa, mutta olisi suotavaa olla edes hereillä. Hetki jossa Stacey sirottelee isoäitinsä tuhkat on aivan korvaamaton, koska tuhkapurkki on selvästi tyhjä vaikka näyttelijä yrittääkin urheasti huitoa sitä kameran ulkopuolella. Cliff löytää maasta luita ja selittää koko loppuelokuvan löytäneensä ne kummulta, vaikka maa on yhtä tasainen kuin ohjaajan aivokäyrä. Epämääräiset pahikset yrittävät tappaa Cliffin käärmeellä. Kun tämä menee pieleen, pääroiston nerokas ratkaisu polttavaan dilemmaan on: "Hankkikaa kaksi käärmettä!" Öh, heillä olisi isot pyssytkin (joilla myöhemmin ammutaan kaupungin sheriffi, joten kyse ei voi olla tarpeesta lavastaa onnettomuus). Lopussa käy vielä ilmi, että välillä visioissa esiintyvä sarvipäinen paholainen olikin alun mummon hautajaisissa nähty pappi! Jota ei ole sen koomin nähty koko elokuvassa; jolla ei ole mitään tekemistä minkään kanssa; ja joka asuu eri kaupungissa! Myönnetään, ylläriloppu yllätti.

Keeper of Souls [5]
Keeper of Souls [6]

Tällaista ei vain luulisi pystyvän kenenkään tekemään, koskaan, ikinä, missään olosuhteissa. Vaikka juottaisi autistisen lobotomiapotilaan känniin, survoisi kaksin käsin psykedeelisiä tabuja tyypin kurkusta alas minkä kerkiää ja antaisi sitten hänelle kameran käteen, olisi jälki todennäköisesti koherentimpaa. Tai ainakin mielenkiintoista. Keeper of Souls vain yksinkertaisesti ajaa miehen kyyneliin ja jonkinlaiseen eksistentialistiseen sielun synkkään kriisiin. Elokuvan kliimaksissa allekirjoittanut ihan totuudenmukaisesti kirkui täyttä päätä epämääräisesti mölisten. Tuskaisen vinkunan seasta saattoi välillä erottaa lauseita kuten: "Mitä vittua???! Mitä vitun vittua tässä tapahtuu??? Mistä Jumalan nimeen tässä on kyse...???!!!" Tämä johtui lähinnä tavasta, jolla tapahtumat (tai oikeastaan niiden puute) on leikattu yhteen. Lopusta on mahdotonta sanoa mitä siinä täsmälleen ottaen tapahtuu ja miksi, hahmojen vain yhtäkkiä ilmestyessä ties mistä ties minne. Koko elokuvan leikkaus on jo lukuisine ristikuvineen ja ihmeellisine siirtymineen klassinen esimerkki siitä, miten elokuvaa ei koskaan pitäisi koostaa, mutta mikään ei valmista loppuhetkien latteaan kaoottisuuteen. Muotoilen tähän loppuun avoimen kirjeen ohjaajalle:

Oi kunnianarvoisa Maestro,

Te, sekä rivot pornoviiksenne, olette vakava uhka ihmiskunnalle ja rikos taidetta ynnä tervettä järkeä vastaan. Kameran antaminen karvaisiin käsiinne on kuin ladattu ase psykopaatin kourissa. Nöyrin toivomukseni on, että se räjähtäisi vasten naamaanne.

Vilpittömästi,

Ilja Rautsi

*----
© Ilja Rautsi, julkaistu: 20.12.2004
keskiarvo
toimitus
1.00/5.00 (2)
 JSIR
  1.0 1.0
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!