Caroline Munro

Revelation (2001)

Revelation - ilmestys

aka Revelation - Die Offenbarung

Revelation #1 Revelation #2
IMDb

"Kaksi tuhatta vuotta pahuutta" (sic)

Ja noin 100 minuuttia paskaa. Onko Jumala olemassa? Ja katsooko hän elokuvia? Ensimmäinen kysymys herää mielessä usein Revelationia katsellessa, toista pohtiessaan huomaa toivovansa ettei Hän kaikkivoipaisilla hyppysillään koskaan osu ainakaan tähän tuotokseen. Toisaalta taas, ei välttämättä olisi lainkaan huono asia mikäli uusi vedenpaisumus sattuisi pyyhkäisemään ohjaaja-käsikirjoittaja Stuart Urbanin mennessään huitsin helvettiin.

Revelation [1]
Revelation [2]

Juoni on teoreettisesti koostuvinaan temppeliritareiden suojeleman Loculus-laatikon mysteerien selvittämisestä. Boksia voidaan käyttää äärimmäiseen hyvään tai äärimmäiseen pahaan. Oikeasti kokonaisuus on vain sarja toinen toistaan puuduttavampia kohtauksia jossa pari umpitumpeloa näyttelijää istuu tuijottamassa tietokoneruutua, selittäen taustatarinaa kiroilevalle katsojalle jota kiinnostaa enemmän varpaankynsiensä pituus kuin laatikon voimat. Terence Stamp on mukana - haluaisin sanoa Luoja tietää miksi, mutta en viitsisi herättää Hänen huomiotaan elokuvan suhteen. Hyvää vauhtia elokuviensa määrällä kohti Christopher Leetä rynnivä, kaikkien mulkosilmien idoli ja roskan ystävien sankari Udo Kier tuijottelee myös aina välillä pahansuovasti ympäriinsä. Stamp sentään nyljetään elokuvan ehkä ainoassa edes puoliksi mielenkiintoisessa kohdassa. Renny Harlinin Manaaja -esiosassa hyvin samanlaisen (lue: lattean mitättömän) roolityön tekevä James D'arcy on päähenkilönä kuivuuden ruumiillistuma, mutta on saanut kunniakseen esiintyä naurettavimmassa seksikohtauksessa, minkä olen kuukausiin nähnyt. Jos Kierillä on elokuvan kiintoisimmat silmät, D'arcylla on sen tyhjimmät.

Revelation [3]
Revelation [4]

Revelation on nimetty Suomessa alaotsikolla Ilmestys, ja sitä se kyllä onkin. Kammotus olisi toinen hyvä kuvaus. Urban lienee kuvannut kohtauksia ihan satunnaisessa järjestyksessä, sillä mikään ei tunnu liittyvän mihinkään. Elokuvan leikkaus ontuu eteenpäin luontevasti kuin rullaluisteleva kameli. Hahmot höpöttävät jatkuvasti mitä sattuu, ja Revelationissa on enemmän ekspositiota kuin tarinaa. Aina kun joku on juuri lopettanut pitkän horinan taas ties mistä (tähtien asento tuhat vuotta sitten, krusifiksin ja ankhin yhteydet, hermafrodiitit... valitse mieleisesi), katsojalle syntyy maaginen vallan tunne. Sanoin toistuvasti hiljaisuudessa "Kerro lisää" - ja katso, niin tapahtui! Joka kerta. Kun naispääosanesittäjä loppupuolella eräässä kirkossa ihailee hermafrodiitin kuvaa, totesin (vailla mitään ilmeistä syytä) sen kiihottavan häntä. Ja katso! Naurettava seksikohtaus seurasi. Uskomaton interaktiivinen kokemus.

Revelation [5]
Revelation [6]

Niin, kyseessä on ns. yliluonnollinen trilleri. Yliluonnollisuus ilmenee lähinnä siinä, että Kierin nykypäivän temppeliritarit liikkuvat läpinäkyvinä kuin haamut. Jostain syystä, asiasta ei sanota mitään koko elokuvan aikana. Revelation on roskaa, mutta se on sietämätöntä roskaa koska Urban syyllistyy kardinaalivirheeseen: elokuva on tylsä jatkuvalla syötöllä. Siinä ei ole mitään mielenkiintoista miltään kannalta, ja jutun voisi yhtä hyvin kärsiä läpi arpomalla kohtausvalikosta itselleen sopivan järjestyksen. Lopussa Jeesuskin saadaan kiskottua mukaan menoon, mutta ikävä kyllä ei fyysisessä mielessä. Jumalan olemassaolon lisäksi Revelationin vähän yli sadan minuutin keston aikana ehtii miettiä monia muitakin elämän peruskysymyksiä, kuten miksi tämä tehtiin? Kuka keksii tällaista ääliömäisyyttä? Kuka tästä nauttii? Ja hikoilevatko kärpäset? Vastaukset postikortilla, kiitos.

*----
© Ilja Rautsi, julkaistu: 16.1.2005
keskiarvo
toimitus
1.50/5.00 (2)
 JSIR
  2.0 1.0
keskiarvo
lukijat i
1.00/5.00 (1)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!