Caroline Munro

Sommaren med Monika (1953) :: Summer with Monika

Kesä Monikan kanssa

aka Monika, the Story of a Bad Girl; Un verano con Mónica; Monica e il desiderio; Monika; Die Zeit mit Monika

Sommaren med Monika #1 Sommaren med Monika #2
IMDb

Yhdysvalloissa, 50-luvun keskilännessä, starttasi työpäivän päätteeksi monen auton moottori illan hämyyn. Matka oli joskus pitkäkin, mutta määränpää sen arvoinen. Jo kaukaa saattoi nähdä drive-in -teatterin suuret bannerit, joita koristi uuden Ruotsista tuotetun sensaation tummahiuksinen ja viettelevä kaunotar. Se oli kaukainen muistutus 20-luvun elokuvien alkuajoista ennen kerronnan liberaalia voimaa tukahduttanutta Haysin säännöstöä. 20-luvun teemalliset hirveydet, kuten Extasen (Machatý, 1933) esittelemä alastomuus ja The Story of Temple Draken (Roberts, 1933) hankala aihe, olivat hitaasti palaamassa valkokankaille, jolloin niihin liittyi myös voimakas myytti skandinaavisesta ja mannereurooppalaisesta uraauurtavasta uuden sukupolven seksuaalisuudesta. Ruotsalaisen tuntemattomuuden Ingmar Bergmanin merkkiteos Sommaren med Monika ei ollut poikkeus. Ostettuaan levitysoikeudet elokuvaan, lanseerasi amerikkalainen eksploitaatioveteraani Kroger Babb (Mom and Dad, 1945) tuottajakumppaninsa David F. Friedmanin (Blood Feast, 1963) kanssa siitä maanviljelijöiden riemuksi reilun tunnin mittaisen eroottisen version, joka koristeltiin Lex Baxterin jazzahtavilla sävelillä. Elokuvasta tuli monille jenkeille ainoa muisto Bergmanista, mutta myös välitön hitti. Sen sijaan samoihin aikoihin lanseerattu elokuvan täyspitkä kopio, jota ei ollut dubattu englanniksi ja joka kiersi suurempien kaupunkien pieniä taideklubeja, osoittautui flopiksi.

Sommaren med Monika [1]
Sommaren med Monika [2]

Bergman, Rossellini (Roma, città aperta, 1945) ja De Santis (Riso amaro, 1949) ovat vain muutamia niistä nimistä, joiden elokuvia markkinointiin harhaanjohtavilla nimillä ja lupauksilla uuden eroottisen eurooppalaisen elokuvan mallikappaleina. Bergmanin herkkä tarina kahden nuoren välisestä kesäisestä rakkaudesta ja heidän sydäntään riivanneesta vapauden kaipuusta, käännettiin Yhdysvalloissa moralisoivaksi tarinaksi vapaan seksuaalisuuden mukana tulevista vaaroista. Kuitenkin juuri Harriet Anderssonin erotiikkaa tihkuva keho oli monille ainoa syy nähdä elokuva. Sen sijaan kuvaus ihmissuhteiden vaikeuksista ja vapaudesta seuranneesta vastuusta muunnettiin Bergmanin puolueettomasta kontekstista konservatiiviseksi kertomukseksi synnistä ja sen seurauksista. Sommaren med Monika onkin mielenkiintoinen kahden eri tarinan elokuva, josta löytää samasta paketista modernin eurooppalaisen elokuvan ja amerikkalaisen eksploitaatioteollisuuden ideologian. Bergmanille Monikan seksuaalisuuden kuvaus lukeutuu hänen uransa vaivattomimpiin kokemuksiin. Hänen mukaansa he vain lähtivät ulos ja kuvasivat elokuvan. Teattereiden lavoilta löytynyttä sangen kokematonta Anderssonia hän luonnehti luonnonlahjakkuudeksi, jonka kykyihin hän jaksoi uskoa tuottajiensa varoituksista huolimatta. Tästä uskosta alkoi monivuotinen ja menestyksekäs yhteistyö.

Sommaren med Monika [3]
Sommaren med Monika [4]

Sommaren med Monika ei ole ainoastaan mutkaton kuvaus nuoruudesta, vaan sisältää muutamia syntisen nerokkaita oivalluksia, joissa Bergmanissa kukkaansa puhkeava visuaalinen nerokkuus hyödyntää näyttelijöiden kasvoja, liikkeitä ja eleitä herää. Monista kesän hienoista hetkistä hän rakentaa kokonaisuuden kuvaamalla ihmisen kasvojen kätkemää rajatonta mystisyyttä tavalla joka herättää silkkaa ihailua. Ensin havahtuu todellisuuteen Lars Ekborgin kyvykkäästi tulkitsema Harry tajutessaan viattoman kesän mukanaan tuomat kahleet ja niiden toisessa päässä orastavan vankeuden. Edelleen Bergman rakentaa hyvin yksinkertaisella kompositiolla tarinan Harryn kasvamisesta mieheksi, pelkästään yhdessä kohtauksessa; sinä hetkenä jona hän ymmärtää kadottaneen vapautensa, kun näkee kehdossaan itkevän uuden elämän alun, siihen kiteytyvän toivon ja pelottavan askeleen kohti tuntematonta. Hieman myöhemmin nähdään ehkä yksi ohjaajan mieleenpainuvimmista kohtauksista, kun Harryn rakastaman Monikan vääryyttä tehneet silmät kääntyvät kohti kameraa ja vangitsevat yleisön sisälleen monien sekuntien ajaksi. Hän on juuri elänyt omista mielihaluistaan, nauttinut niistä ja suorastaan kutsuu katsojia mukaan sisällään kantamaansa haluun tuntea pettämisen viekoitteleva viattomuus, samalla houkutellen luokseen häneen kiinnittyviä katseita.

Sommaren med Monika [5]
Sommaren med Monika [6]

Uudelle mantereelle syntisenä markkinoitu seksuaalisuus ei ollut originaalissa versiossa enää pelkkää nuoren tytön silmissä näkyvää fyysistä himoa, vaan henkistä hyvinvointia, kutkuttavaa kykyä tuottaa ja ottaa vastaan nautintoa. Bergmanin kamera tunkeutuu vielä syvemmällekin Monikan persoonaan ja sitä kautta hankaliin itseään toistaviin sosiaalisiin malleihin. Monikan fragiili omahyväisyys ei ole syntynyt tyhjästä, vaan on osoitus isänsä pahoinpitelemän tytön keinoista saavuttaa hyväksyntä. Rajojen rikkominen on jatkuvaa, koska hän haluaa alituisesti löytää kosketuksen omaan kehoonsa, mistä ohjaaja muistuttaa jälleen elokuvan loppumetreillä. Vasta kun Monika kykenee ylittämään ympärilleen vahingossa muodostuneet rajoitukset ja kohtaa väkivaltaa, saattaa hän ottaa uusia askelia eteenpäin elämässään. Suhteessa Harryyn ei kysymys ehkä siksi ollut koskaan todellisesta rakkaudesta, vaan nuoren tytön kypsymisestä naiseksi, seksuaalisesta leikistä, jonka merkitys piilee ihmisen halussa määrätä omaa ruumistaan. Tieto tästä ei silti helpota Harryn asemaa, onhan hänestä tullut Monikan kypsymisen välikäsi, mutta se auttaa ymmärtämään Bergmanin elokuvan herkkyyttä; hänen kykyään luonnehtia henkilöhahmojensa tekemien valintojen moninaisuutta. Harryn jäädessä vain yhdeksi välikappaleeksi rikkonaisen tytön muistoihin, on maailmaan silti syntynyt heidän vastuuttomuudestaan jotakin tärkeää.

Sommaren med Monika [7]
Sommaren med Monika [8]

Amerikkalaisen torson tavoin myös elokuvan alkuperäinen versio menestyi, joskin täysin eri lähtökohdista. Bergmanin omassa filmografiassa Sommaren med Monikan on nähty päättävän hänen varhainen kautensa, jota seurasi elokuvien ja niissä käsiteltävien teemojen vakavoituminen. Kesäinen pakomatka pois Tukholman sykkeestä saaristomeren rauhaan synkkeni tulevina vuosina dialogiin kuoleman kanssa, eristäytyneeseen hulluuteen ja hiljaisuuteen. Katseista ja eleistä rakentui jatkossakin tärkeitä kuvaelmia ihmiselon ihanuudesta ja kurjuudesta, jotka olivat kuin jatketta Sommaren med Monikassa löydetylle hitaalle aikuistumiselle. Elämäänsä etsineen professorin Isak Borgin (Mansikkapaikka, 1957) tavoin myös Borgin luonut Bergman tuntui tulevina vuosinaan palaavan tuon tuosta nuoruudessa kiehtovaan mittaamattomien mahdollisuuksien kirjoon. Rakkautta ja omia unelmiaan pettäneen Monikan viettelevissä silmissä näkyy ehkä juuri siksi myös halveksuntaa. Kun hän kohdistaa ne yleisöön, riisuu Bergman katsojien yltä heidän oikeutensa puuttua nuorten elämään. Onkin sangen nurinkurista, että Yhdysvalloissa sama herkkä tarina nuoruudesta kääntyi muotoon, joka kirjoitettiin drive-in -teattereiden suuriin bannereihin ennalta määräävällä ja vähintäänkin syntisellä nimellä: Monika, The Story of a Bad Girl.

****-
© Jari Mustonen, julkaistu: 18.1.2005
keskiarvo
toimitus
4.00/5.00 (2)
 JSJMJM*
  4.0 4.0 4.0
keskiarvo
lukijat i
3.63/5.00 (15)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  11 (18)
61%
Sommaren med Monika (1953)  Sommaren med Monika (1953)Kesä Monikan kanssa