Caroline Munro

Una lucertola con la pelle di donna (1971) :: A Lizard in a Woman's Skin

aka Schizoid; Carole; Lagartija con piel de mujer, Una; Les salopes vont en enfer

Una lucertola con la pelle di donna #1 Una lucertola con la pelle di donna #2
IMDb

Helmikuussa 1971 kirjattiin giallojen historiaan yksi sen hienosyisimmistä tuotannoista, kun teatterilevitykseen saapui Lucio Fulcin toistaiseksi tärkein ohjaustyö: Una Lucertola con la pelle di donna. Vähäisesti tuottajien tuloja kartuttaneen Una Sull'altran (1969) jälkeen oli pelikenttä täydellisesti muuttunut genren saavutettua parhaan elinvoimansa 70-luvun taitteessa, mikä takasi Fulcin tuoreelle elokuvalle hyvät lähtökohdat kansainväliseen levitykseen parin vuoden viiveellä. Elokuva sai ensi-illan mm. Englannissa, mikä oli ohjaajan kohdalla kaukana itsestäänselvyydestä, ja Yhdysvalloissa maaliskuussa 1973, jolloin elokuvan nimi typistyi levittäjä AIP:n edustajien toivomuksesta yhteen ainoaan, mutta hyvin kuvaavaan sanaan: Schizoid. Jakomielinen. Sana avaakin kierolla tavalla elokuvan suoran englanninkielisen käännöksen sisällön: A Lizard in a Woman's Skin, joka on tarina harhaluulojen ja hulluuden ympärille kietoutuvasta vyyhdistä jonka raskasta taakkaa kantaa painajaisistaan kärsivä kaunotar, Carol Hammond.

Una lucertola con la pelle di donna [1]
Una lucertola con la pelle di donna [2]

Fulci mukailee elokuvassaan Gastaldin ohjaaman varhaisgiallon Libidon (1965) ja saman miehen käsikirjoittaman Il Dolce corpo di Deborahin (Romolo Guerrieri, 1968) ajatuksia vieden katsojat seksuaalisista teemoista ammentavaan paranoiaan, jonka Gastaldi oli alustanut Libidossaan Freudin sanoilla koskien ihmisen alitajuntaa. Fulcin tarinan keskipisteenä nähdäänkin Carolin ja hänen psykologinsa välisiä keskusteluja, joissa Carol kuvailee painostavia uniaan. Ne kulminoituvat huumeiden katkuiseen rakasteluun hänen inhoamansa naapurin Julian kanssa. Rakastelu päättyy raakaan murhaan, jonka Carol suorittaa. Kirjattuaan unensa päiväkirjaansa ja kerrottuaan siitä psykologilleen, järkyttyy Carolin maailma kun kuulee Julian kuolleen juuri niin kuin hän näki sen unessa, murha-asetta ja hänen asusteitaan myöten, jotka on jätetty todistuskappaleiksi vuoteen vierelle.
Etsivien löydettyä riittävästi todisteita Carolin syyllisyydestä, vainoaa häntä itseään kuitenkin unessa näkyneet kaksi hippiä, jotka eivät tehneet mitään puuttuakseen tapahtumiin. Keitä he olivat? Haluaako joku lavastaa hänet syylliseksi verityöhön? Viimeistään kun hän pakenee väliaikaisen hoitolaitoksensa käytäviä murhaaja kannoillaan ja juoksee huoneeseen, jonka sisuksissa kituu kolme silvottua koiraa, alkaa hän epäillä omaa järkeään herättyään jälleen kerran unia ja todellisuutta sekoittavasta painajaisesta.

Una lucertola con la pelle di donna [3]
Una lucertola con la pelle di donna [4]

Visuaalisesti näyttävästä ja voimakkaita psykologisia elementtejä sisältävästä täysiverisestä giallosta tuli Fulcin taloudellisesti menestyneimpiä ja tyyliltään kestävimpiä ohjaustöitä. Surrealistista makaaberiutta leimuavissa unijaksoissa hän pääsi osoittamaan visuaalista osaamistaan samoin kuin rytmitajuaan, kun alun unien vääristyneet pinnat siirtyvät lähes sellaisenaan myöhemmin elokuvassa nähtävään painostavaan ajojahtiin valtavan komean Alexandra Palacen sisuksissa Lontoon sydämessä. Unen ja reaalimaailman sekoittaminen on kauttaaltaan taidokasta, missä Fulcilla on tukena Ennio Morriconen nerokas musiikki. Kokonaan uutena piirteenä nousee pintaan ohjaajan aiemmissa töissä orastanut graafisuus, sillä elokuvan ensimmäinen murhakompositio on yhdistelmä erotiikasta kumpuavaa unen sommittelemaa väkivaltaa pulppuavine viiltohaavoineen ja vuotavine sisäelimineen. Huomattavasti naturalistisemmaksi lähestyminen surmatöihin kääntyi vain vuotta myöhemmin ohjaajan kolmannessa, hänen ensimmäisessä aidosti väkivaltaa ihannoivassa elokuvassaan, Non si sevizia un paperino (1972).

Omaleimaisen Carolin mysteerin viimeistelee kauttaaltaan laadukas tiimi. Argenton Profondo Rossossa (1975) maagista työtä tekevä Luigi Kuveiller sai kuvaajana Fulcin käytössä olleen pienen budjetin elämään rikkaista väreistä painajaisia ja näyttäviä subjektiivisen kameran sävyttämiä pakojaksoja myöten. Una Sull'altrasta tuttu Jean Sorel palkattiin näyttelemään Carolin aviomiestä ja itsensä kaunottaren rooliin sonnustautui aikansa monipuolisimpiin lukeutunut näyttelijätär, Florinda Bolkan. Giallojen lyhyttä historiaa löytyy heidän vihaamansa naapurin kauniista piirteistä, sillä Anita Strindberg viihtyi myöhemmällä urallaan mm. Sergio Martinon ja Aldo Ladon elokuvissa. Rikoselokuvien mielenkiintoista antia edustaa myös ristiriitaisen ja maanpaossakin eläneen amerikkalaisohjaajan Joseph Loseyn (The Boy with Green Hair, 1948) trillereissä pätevöitynyt Stanley Baker poliisikomissaari Corvinina, jonka kontolle Carol Hammondin hankala mysteeri lankeaa, puhumattakaan elokuvan inhoreaktioita aiheuttaneista erikoistehosteista, joista vastaa Carlo Rambaldi.

Una lucertola con la pelle di donna [5]
Una lucertola con la pelle di donna [6]

Teemoiltaan Una Lucertola con la pelle di donna on ohjaajan mielenkiintoisimpia, sillä se osoittaa useassa yhteydessä misogynismistä syytetyn Fulcin monisäikeisen naiskuvan, verrattuna esim. Argenton ja monen muun gialloihin 70-luvun alussa erikoistuneen ohjaajan usein mieskeskeisiin visioihin. Fulcin nainen on vahva yhdistelmä itsenäisyyttä ja seksuaalisuutta, eikä hän tukahduta kaunottariensa roolia normigialloista kumpuavan voimakkaan maskuliinisuuden alle. Alkaen Una Sull'altran petollisista roolileikeistä ja jatkuen itsenäisen naissankarittaren Una Lucertola con la pelle di donnasta astetta suorempaan Non si sevizia un paperinoon, jossa hän purkaa patriarkaalisen kyläyhteisön turhautumisen Bolkanin tulkitsemaan Maciaraan väkivallan kautta, on Fulci voimakkain ottein rikkonut gialloihin pesiytynyttä traditiota yksiulotteiseen uhrin tai auttajan asemaan hylätystä seksuaalisesta ja siksi vaarallisesta naiskarikatyyristä - mitä tuskin uskoisi jos aloittaa tutustumisensa ohjaajan tuotantoon muutamia vuosia myöhemmin.

Viimekädessä Una Lucertola con la pelle di donna lukeutuu 70-luvun taitteen essentialisiin gialloihin, sillä siinä tiivistyy genrelle keskeinen freudilainen unien psykologia, minkä lisäksi kyseessä on hyvin Hitchcockilainen elokuva. Carolin pako Alexandra Palacen suurien aulojen poikki kaikuu kuin kyseessä olisi Paul Newmanin esittämän professori Michael Armstrongin suorittama harhautus Itä-Saksalaisen museon sisuksissa elokuvassa Torn Curtain (1966). Tippi Hedrenin näyttelemän Melanie Danielsin kohtalon hetket ovat Carolin tavoin koittaa kolkossa ullakkohuoneessa, jossa jälkimmäisen kimppuun hyökkäävät kymmenet lepakot. Myöskään muutamia Vertigon oivalluksia ei kannata sivuuttaa. Parhaiden giallojen tavoin elokuvan anti ylittää pelkän murhaajan ja hänen uhriensa välisen vuoropuhelun ja tarinan sisin löytyy syvältä alitajunnan anatomiasta, jonne ihmismielen salatut toiveet, pelot ja halut kasaantuvat. Elokuvan nimeä myöten Fulcin anti onkin kuin jakomielisyyden sävyttämää harhaa, jolle omintakeisen säväyksensä antaa ohjaajan kukkaansa puhkeava väkivaltaisuus.

Una lucertola con la pelle di donna [7]
Una lucertola con la pelle di donna [8]

Tuottajien pyynnöstä rakennettu lopetus ei ehkä aivan vastaa Fulcin ja Gianvitin elokuvalle alun perin kaavailemaa yliluonnollista kliimaksia, mutta tällaisenaankin se riittää kaikessa yksinkertaisuudessaankin nostamaan kokonaisuuden selkeästi lukuisten keskivertogiallojen yläpuolelle, huolimatta muutamista kerronnallisista lapsuksista. Elokuvassa nähdään myös genren tärkeimpiin lukeutuva surma, ensimmäinen l'assassinio terribile da Fulci.

Versioinfo (4.2.2005):

Giallojen ja Fulcin ystäviä saattaa ilahduttaa tieto, että helmikuun lopulla ilmestyy elokuvan virallinen dvd-versio hankalasti saatavilla olleiden vhs-nauhojen rinnalle. Shriek Show'n kahden dvd:n versio sisältää sekä elokuvan amerikkalaisen version (anamorfinen 1.85:1) että leikkaamattoman italialaisen videojulkaistun (1.33:1). Ongelma on siis ilmeinen: nauttiako tästä olennaisesta giallosta sen koko visuaalisessa rikkaudessa laajakuvaformaatissa vai typistettynä pan & scan -versiona kaikessa sen tunnelman kannalta tärkeässä eksplisiittisyydessä?

Extroina paketista löytyy trailereita, promokuvia sekä mm. Bolkanin, Sorelin ja elokuvan erikoistehostemiesten Rambaldin ja Franco Di Girolamon haastatteluista koostettu "Shedding the Skin" -minidokumentti. Levyjen mukana saa myös jäljitelmän elokuvan jenkkimarkkinoille työstetystä lehdistökirjasesta.

****½
© Jari Mustonen, julkaistu: 4.2.2005
keskiarvo
toimitus
3.83/5.00 (6)
 JSSMJLJMJM*
  3.5 4.5 3.5 4.5 4.0
keskiarvo
lukijat i
3.76/5.00 (21)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  25 (29)
86%
Una lucertola con la pelle di donna (1971)  Una lucertola con la pelle di donna (1971)A Lizard in a Woman's Skin