Caroline Munro

Monster Man (2003)


Monster Man #1 Monster Man #2

Genre

IMDb

"Tämä maanteiden maskiteurastaja on nimeltään Fuck Face!"

Uusin osa sarjastamme "arvostelija kävelee vuokraamoon ja nappaa mukaan mallikappaleen uuden vuosituhannen ö-kauhua". Tässä tapauksessa olin yllä olevasta kansitekstistä johtuen silmäillyt elokuvaa jo pitemmän aikaa. Kaksi yhden hinnalla -tarjous sinetöi kaupan ja marssittuani tiskille sain vielä osakseni esimerkillistä asiakaspalvelua; työntekijä ilmoitti, että teoksen katselu vaatisi tavallista enemmän "huumoria" eikä moni ollut selvinnyt loppuun asti. Kuulostaa haasteelta, jota on vaikea vastustaa.

Monster Man [1]
Monster Man [2]

Nörtähtävän arka nuorimies Adam (Eric Jungmann) on matkalla (toteutumattoman) nuoruudenrakkautensa häihin kertoakseen tälle tunteistaan. Mukaan änkeää vanha paras kaveri Harley (Justin Urich), rivoja jatkuvasti puhuva plösö vitsiniekka. Tienviereltä löytyy vielä hoikalla vartalolla sekä minihameella varustettu kaunokainen Sarah (Aimee Brooks), jota poikien kinastelu naurattaa ja Adam kiihottaa. Jos Brooks näyttää tutulta, olet todennäköisesti nähnyt hänet joko tv-saippuassa tai Critters 3:ssa Leonardo DiCaprion kanssa juoksemassa pakoon jauhon peittämiä nakertajia.

Ikävä kyllä kaikki ei ole auvoisen ruusuista, sillä jätkistä kiinnostuu myös jättimäisellä panssaroidulla monster truckilla köröttelevä rupinaama, eli yllämainittu Fuck Face. Fuck Facen (nimi jota ei voi lakata rakastamasta) naama on palanut ja kursittu kokoon mm. metallilangalla. Kävellessään hän heiluu kuin sätkynukke. Fuck Face piinaa iloisia veikkoja reippaalla kolaroinnilla, jättämällä ruumiita heidän löydettäväkseen ja kuskaamalla yöllä heidän motellihuoneeseensa auton alle jääneen katinruhon (jonka kyljessä olevaa isoa haavaa Harley päätyy nuoleskelemaan märän unensa kiihkohetkillä). Näin alkajaisiksi.

Monster Man [3]
Monster Man [4]

Eli kyseessä on splattermausteinen sekoitus Hitcheriä (1986) ja Jeepers Creepersiä (2001), joka saa piirteitä The Texas Chain Saw Massacresta (1974) kun arvoisan Fuck Facen perhettä esitellään elämyksen loppupuolella. Mukana ei tosin ole Rutger Haueria tai paikoitellen toimivaa ohjausta, sen kummemmin kuin ankaraa psykologista kauhuakaan. Ohjaaja-käsikirjoittaja Michael Davisin aiemmista töistä löytyy mm. komedioita sekä kirjoituskrediitti Double Dragon: The Movie (1994) -mestariteoksesta. Yllättäen Monster Man ei kuitenkaan ole aivan täysi, ha haa, torso, vaan kasvattaa roskakauhuarvoaan koko ajan edetessään. Elokuvan alkupuoli koostuu pitkitetyistä selityskohtauksista, joissa paitsi tehdään kiusallisen selväksi elokuvan MacGuffin - eli häät, joihin Adam on matkalla - myös tuhlataan arvokasta aikaa tökeröön road movie -komediointiin. Repliikit kuulostavat lobotomoidun Kevin Smithin kirjoittamilta, eikä niiden esittäjiäkään ole pahemmin hemmoteltu näyttelijänlahjoilla. Karismaa he ovat ehkä nähneet vilaukselta sivupeilistä, mutta sekin kääntyi toiseen suuntaan. Aika kuluu ja aivoihin sattuu, mutta koska elokuva kestää sentään armeliaat 91 minuuttia, tietää katsoja että kohta on tapahtumien alettava.

Monster Man [5]
Monster Man [6]

Ohjauksen tai tarinan taso nyt ei nouse sen kuolleen kissan häntää korkeammalle, mutta ainakin hölmöt vitsit "paranevat" kun niihin yhdistetään verta ja suolenpätkiä. Repliikkihelmiin lukeutuu "Olen ruumisburrito!", ja mukana on jokaisen nörtin epätodennäköinen märkä uni: (siveä) seksikohtaus, jossa nainen huutaa Yodan repliikkejä Imperiumin vastaiskusta. Fuck Face ikävä kyllä nimetään vasta 54 minuutin kohdalla, mutta ainakin murhanhimoinen räsynukkeukko on huvittava ja ähisee kuin viimeistä päivää. Lopussa juoni saa myös odottamattomia (ainakin jos on sattunut nukahtamaan) käänteitä, jotka ovat viihtyisiä ja verisiä. Finaali yltyykin jo aikamoiseksi irrotteluksi.

Fuck Face ei ikävä kyllä persoonallisuudeltaan yllä nimensä tasolle omaperäisyydessä, joten karpaasista tuskin kohoaa uutta kauhuikonia Freddyn ja Pinheadin rinnalle. Takakannen mukaan elokuva on "pelottavampi kuin Teksasin moottorisahamurhaaja ja hauskempi kuin Scary Movie -elokuvat." Jälkimmäinen toteutuu, sillä Valittujen palojen vitsipalstakin nyt on välillä hauskempi kuin Scary Moviet. Davisin sähläävä sekamelska ei ole kertaakaan pelottava, mutta veriläträyksen ja tyhmän komedian yhdistelmänä se puolustaa paikkaansa... öh... vuokraamon hyllyllä.

**½--
© Ilja Rautsi, julkaistu: 9.2.2005
keskiarvo
toimitus
2.17/5.00 (3)
 JSIREM
  2.5 2.5 1.5
keskiarvo
lukijat i
2.50/5.00 (2)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!