Caroline Munro

Libido (1965)

aka Libido Terror; O pyrgos tis diafthoras

Libido #1 Libido #2
IMDb

Mario Bavan luotua pohjaa italialaisen elokuvakulttuurin tulevalle ilmiölle, valmistui neljän näyttelijän voimin Ernesto Gastaldin psykologinen vastine hänen varhaisille töilleen - joita sittemmin on alettu kutsua italialaisten giallojen pioneereiksi. Genre tulisi muutamaa vuotta myöhemmin ammentamaan sekä Bavan että Gastaldin toisistaan poikkeavista lähtökohdista. Ensin mainitun aloitettua rikosnovellia lukevalla nuorella Nora Davisillä johdattaa Gastaldi katsojat giallojen psykologiaan suoralla freudilaisella lainauksella. Sarjamurhaajien motiivit oli näin alustettu vuosikausiksi eteenpäin ja useissa gialloissa ne palautettiinkin traumaattisiin lapsuudenmuistoihin. Mutta miten tahansa Gastaldin vaikutusta genren sisältöön pohtiikin, ei voi olla sivuuttamatta sitä tosiasiaa että Libido on ennemmin myöhään valmistunut psykotrilleri, esikuvinaan Henri-Georges Clouzotin Les diaboliques (1955) ja ehkä myös Seth Holtin Taste of Fear (1961), kuin varhainen giallo jollainen siitä on tullut vasta ajan saatossa.

Libido [1]
Libido [2]
Libido [3]

Elokuvadebyyttinsä tekevä Giancarlo Giannini esittää Christiania, nuorta miestä joka lapsuudessaan näki isänsä suorittaman raa'an murhan perhekartanon hypnoottisessa peilisalissa. Vuosia myöhemmin hän palaa näille asuinsijoilleen perinnön toivossa yhdessä morsiamensa Helenen (Dominique Boschero), lakimiehensä Paulin (Luciano Pigozzi) ja tämän vaimon Brigitten kanssa. Häntä alkavat kuitenkin piinata ajatukset meren syleilyyn kuolleen isänsä kohtalosta. Samalla seuralaiset alkavat pelätä että kartanon vaikutus Christianin mieleen on liian voimakas, että hänen alitajuntaansa hukkuneet muistot heräävät jälleen henkiin kun hän joutuu kohtaamaan syvälle sieluun haudatut traumansa. Hetki hetkeltä käykin yhä selvemmäksi, että uusi verityö odottaa jo oven takana. Koittaako sen hetki yöllisten näkyjen vai nuoren miehen mieleen iskostuvien harhaluulojen jälkeen? Entä kuka sen suorittaa? Onko Christian kuitenkin vain julmien näytelmien uhri - ehkä hänen isänsä ei edes koskaan menehtynytkään?

Näistä monille psykotrillereille tutuista elementeistä Gastaldi rakentaa tunnelmallisen trillerin, jonka keskeiset elementit toimivat myös monien hänen myöhempien käsikirjoitustensa luovana voimana. Esimerkiksi kirjoittamaansa elokuvaan Perché quelle strane gocce di sangue sul corpo di Jennifer? (1972) Gastaldi toi mukaan lopussa tärkeän ja ehkä hieman korninkin freudilaisen selityksen mielipuolisille murhille. Hän ottaa voimakkaasti kantaa menneisyyteen ja miesten sekä naisten väliseen kieroiluun myös Sergei Martinon mainiossa Il tuo vizio è una stanza chiusa e solo io ne ho la chiavessa (1972) joka loppuaan kohden tuntuu palaavan yhä vain enemmän Libidon esittelemiin kieroihin ihmissuhteisiin. Käsikirjoittajana Gastaldi ei ehkä päässyt kirjoittamaan giallojen muistettavimpia teoksia - mikä saattaa selittää osan hänen inhostaan Argenton elokuviin - mutta toisaalta olisi turhaa kieltää hänen osuutensa genren popularisoitumiseen sellaisilla oman aikansa rohkeilla klassikoilla kuten Il dolce corpo di Deborah (1969) ja Così dolce... così perversa (1969).

Libido [4]
Libido [5]
Libido [6]

Gastaldia voisi kutsua psykologisempaa suuntausta edustavien giallojen isäksi, minkä kunnian hän varaa itsekin itselleen Adrian Luther Smithin kirjassa Blood & Black Lace. Tosin myös hän joutui altistamaan käsikirjoituksensa 70-luvulla Bavan esittelemille sarjamurhaaja-aineksille. Tämä näkyy selvimmin Martinon ohjaamassa ja erityisesti Yhdysvalloissa suosiota nauttineessa Torsossa (1973) jossa hän käsikirjoittajana palaa syrjäiseen kartanoon tuoden tarinaan mukaan sarjan veritekoja ikään kuin yhdistäen näin debyyttiohjauksensa Bavan tarjoamaan kasvualustaan. Libidoa olisi kuitenkin harhauttavaa verrata ainoastaan gialloihin, sillä kuten jo todettiin, on se huomattavasti velkaa vuosina 1960-65 kukoistaneille psykotrillereille. Lucio Fulci -kirjassaan Stephen Thrower kuvailee noina vuosina italialaiseenkin elokuvaan tulvinutta halua manipuloida katsojaa erään brittiläisen auteurin hengen mukaisesti. Tästä on myös hyvin pitkälle kyse Libidossa, joka alussa esitetyn lainauksen perusteella voisi olla lähes suoraa jatketta niille analyyseille joihin Psycho (1960) päättyi.

Ihmismielen jakautumisen ja voimakkaan isähahmon aiheuttaman ristiriidan ohella Gastaldi on kirjoittanut elokuvaansa katsojia moneen otteeseen harhauttavan juonen. Heti jo alun prologina nähtävä naisen surma kymmenien peilien ympäröimällä vuoteella luo selkeän kontrastin Christianin sirpaloituneelle alitajunnalle, jonka sisällöstä muodostuu ajatus ajatukselta kerronnan selkäranka. Loppuaan kohden elokuva tuntuu kuitenkin muuntuvan monia Taste of Fearin oivalluksia hyödyntäväksi toisinnoksi alkaen suurten rantakallioiden kupeeseen rakennetusta miljööstä ja hyytävän todentuntuisista harhoista joissa Christian kohtaa isänsä tai ainakin muistonsa hänestä. Kuvalliselta anniltaan elokuva nojautuu yhä voimakkaasti Bavan esikoisgiallon tavoin ajan kauhuelokuvista ammentavaan leikittelyyn varjoilla ja terävillä yksityiskohdilla, minkä Gastaldi hallitsee kieltämättä hyvin. Lopputuloksena syntyy varsin kaunis kuvallinen metafora, joka natisten säilyttää uskottavuutensa aivan viime sekunneille saakka komeiden roolisuoritusten suosiollisella avustuksella.

Libido [7]
Libido [8]
Libido [9]

Neljän ihmisen kohtalot, synkkä kartano ja sen sisälle jääneet muistot. Vain kahdeksassatoista päivässä kuvatun Libidon viimeistelee Gastaldin vaimon Mara Marylin naisellinen kosketus sekä käsikirjoitukseen että hänen esittämäänsä hulvattomaan Brigitteen, Italian sympaattisimpaan bimboon.

Versioinfo (9.2.2005):

Ei tiedossa olevia virallisia julkaisuja. Luminousin listoillaan pitämä dvd-r -versio on armottomasti kropattu ja muutoinkin hyvin heikkotasoinen julkaisu englanninkielisen tekstityksen kera.

****-
© Jari Mustonen, julkaistu: 9.2.2005
keskiarvo
toimitus
4.17/5.00 (3)
 JSSMJM
  4.5 4.0 4.0
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  4 (4)
100%
Libido (1965)  Libido (1965)