Caroline Munro

Assault on Precinct 13 (2005)

Hyökkäys poliisiasemalle 13

aka Assaut sur le central 13; Asalto al distrito 13; Das Ende - Assault on Precinct 13

Assault on Precinct 13 #1 Assault on Precinct 13 #2
IMDb

Remake-buumi iskee nyt pitkät kyntensä John Carpenterin varhaistuotantoon. Ehkä kaikkien aikojen parhaan uusintafilmatisoinnin The Thing (The Thing From Another World 1951, Carpenter 1982) aikoinaan tehnyt Carpenter ei itse enää vuosikausiin ole ollut parhaassa, tai oikeastaan edes hyvässä vedossa - viimeinen toimiva elokuva, In the Mouth of Madness löytyy nimittäin kymmenen vuoden takaa. The Fog (1980) tulee uusittuna myöhemmin tänä vuonna, mutta ensin saapuu teattereihin Assault on Precinct 13, ohjaajana ranskalainen Jean-Francois Richet.

Uudenvuodenaattona 2005 entinen undercover-kyttä Jake Roenick (Ethan Hawke) valmistautuu rauhalliseen yöhön pian suljettavaksi tarkoitetulla 13. piirin poliisiasemalla. Viina virtaa ja tunnelma on kepeä, kunnes lumimyrskyn jumittama bussi tuo mukanaan joukon rikollisia matkallaan kunnolla vartioituun vankilaan. Sakin mukana on mm. poliisin murhasta syytetty gangsteripomo Marion Bishop (Laurence Fishburne). Kaikki näyttää kuitenkin sujuvan hyvin, mutta yhtäkkiä aseman piirittää joukko naamioituja ja aseistautuneita miehiä. Taistelun alkaessa käy pian ilmi, ettei kyseessä ole johtajaansa vapauttamassa oleva rikollisjoukko, vaan ryhmä kieroutuneita poliiseja jotka Bishop voisi elävänä ilmiantaa. Roenick joutuu yllättävään liittolaisuuteen halveksimiensa rikollisten kanssa yrittäessään selvitä yön läpi hengissä.

Assault on Precinct 13 [1]
Assault on Precinct 13 [2]

Käsikirjoittaja James DeMonacon aiempiin krediitteihin kuuluu Francis Ford Coppolan vuoden 1996 hyökkäys tervettä järkeä vastaan, eli Jack, jossa Robin Williams venkoilee sietämättömästi neljä kertaa tavallista nopeammin vanhenevana lapsena ja Bill Cosby piereskelee peltipurkkiin puumajassa. Odotukset eivät siis täsmälleen ottaen törmää kattoon, mutta yllättäen mukavan pienimuotoisena pitäytyvä juoni toimii hyvin omissa rajoissaan ja hahmotkin horjahtavat yksioikoisten stereotyyppien paremmalle puolelle dialogin pysyessä kohtuullisen persoonallisena. Tarinaan ei liiemmälti suvantovaiheita ole eksynyt ja vaikkeivät käänteet ole erityisen yllättäviä, on silti vaikea arvata kuka tulee kuolemaan ja milloin. Kiehtovasta asetelmasta "poliisit vastaan poliisit" riittää myös ammennettavaa niin luottamuskysymysten kuin moraaliseikkojen saralla, tosin jälkimmäistä ainoastaan sivutaan pääpainon ollessa piiritystilanteessa sekä tiukassa toiminnassa.

Kolme elokuvaa Ranskassa ohjannut Richet ottaa Amerikan markkinoiden debyytistään kaiken irti ja tekee rytisevää, sujuvaa ja jopa rankkaa toimintaa veren vuodatusta pelkäämättä. Kamera on eläväinen, muttei mainosmaisen väläyttelevällä hyperaktiivisella tavalla vaan kerrontaa visusti tukien. Hienoihin hetkiin lukeutuvat esim. pitkä kamera-ajo aseman sisältä keskelle lumimyrskyä sekä piiritettyjen persoonallisuuksia nopeasti väläyttävä pannaus heidän jakaannuttuaan aseman eri huoneisiin pareittain. Richet pärjää selvästi hyvin näyttelijöiden kanssa, sillä kaikki tekevät vahvaa jälkeä; jopa John Leguizamon usein käsistä riistäytyvä ylinäytteleminen pysyy jotenkuten kontrollissa. Hawke tosin saa parhaan kohtauksensa jo heti alussa, mutta erityisesti Fishburne varastaa kohtauksia vahvalla läsnäolollaan. Fishburnen hahmo pääsee muutenkin esittelemään toimintaperiaatteitaan ja elämänkäsitystään hyvin perustellusti Hawken ollessa enemmän perinteinen sankarihahmo. Miesten keskinäinen kunnioitus ja kylmäpäisyys keskellä jatkuvaa kaaosta onkin elokuvan parhaiten käsiteltyä draamaa.

Assault on Precinct 13 [3]
Assault on Precinct 13 [4]

Assault on Precinct 13 on modernin toiminnan tietyntyyppinen muotovalio, jossa energisesti toteutetun räiskimisen osalla kiehtovaa on sen tapa suhtautua moraalittomuuden rajan yli puolin ja toisin loikkiviin hahmoihinsa. Richet'n elokuvasta puuttuu tyystin amerikkalaistoiminnalle yleinen tympeä kaksinjaottelu hyviin ja pahoihin hahmoihin, joista molemmat saavat heille yhteiskunnan sääntöjen mukaan "kuuluvat" palkkionsa. Rakkaustarinaa odottavien ei myöskään kannata pidätellä hengitystään. Ei kyseessä silti mikään uusi klassikkokaan ole, sillä vaikka kokonaisuus on virkistävän iskevä ja välttää geneerisen toiminnan pahimmat sudenkuopat, ei elokuva jätä päähän lopulta mitään ihmeempää tunnetta. Enempi omaperäisyys olisi ollut toivottavaa, mutta ainakin teos nyt herätti mielenkiinnon ohjaajan aiempaan sekä tulevaan tuotantoon.

***--
© Ilja Rautsi, julkaistu: 27.2.2005
keskiarvo
toimitus
2.43/5.00 (7)
 JSSMJLIREM
  2.0 2.0 3.0 3.0 1.5
keskiarvo
lukijat i
2.83/5.00 (12)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!