Caroline Munro

Legendary Weapons of China (1982)

aka Shih ba pan wu yi; Legendary Weapons of Kung Fu; 18 Legendary Weapons of China

Legendary Weapons of China #1 Legendary Weapons of China #2
IMDb

Legendary Weapons of Chinalla on kova maine: esimerkiksi Bill Palmer, Karen Palmer, Ric Meyers & Amy Harlib julistavat kirjassaan Martial Arts Movies: From Bruce Lee to the Ninjas (Citadel Press; 1985) sen olevan "the greatest kung fu movie ever made" ja The Encyclopedia of Martial Arts Moviessa (Scarecrow Press; 1995) "the quintessential martial arts movie", minkä lisäksi monesta epämääräisemmästä lähteestä voi lukea sen olevan kaikkien aikojen paras kung fu -elokuva. Hyvin käsittämättömiä väitteitä: lopun loisteliaan aseidenkolistelun lisäksi elokuvassa nähdään perinteistä kung fua hädin tuskin lainkaan. Sitä ennen lähes kaikki yhteenotot ovat savupommien ja muiden trikkien avustamaa ninjamaista väijytystoimintaa.

Legendary Weapons of China [1]
Legendary Weapons of China [2]

Kiinnostavuudessa ja omaperäisyydessä Legendary Weapons of China kerää silti Liu Chia-liang -asteikollakin täydet pisteet. Kliseiden ja kaavamaisuuksien luvatussa genressä se seisoo ainutlaatuisena tapauksena. Jo elokuvan tarinalliset lähtökohdat ovat poikkeuksellisen mielenkiintoiset: tuliaseiden rantautuminen Kiinaan ja siitä siinnyt epäusko kamppailulajien tulevaisuuteen. Näin Legendary Weapons of China liittyy luontevasti Liu Chia-liangin kung fun historiallisia käännekohtia kuvaavaan elokuvajatkumoon, Executioners from Shaolinin (1977) ja The 36th Chamber of Shaolinin (1978) perään. Ruudin ja kung fun kohtaamista ei ylipäätään ole elokuvissa kuvattu turhan usein, Legendary Weapons of Chinan ohella muistettavimmin Chang Chehin Boxer Rebellionissa (1975) ja Tsui Harkin Once Upon a Time in Chinassa (1991).

Boksarikapinan aikaan (n. 1900) sijoittuvassa kertomuksessa spiritual boxingia harrastavat klaanit pitävät veren maku suussa kiinni väitteestään, että riittävän harjaantunut kung fu -mestari pystyy torjumaan luodit kehollaan. Liu Chia-liang käsitteli osittain samoja teemoja komediallisemmalla otteella ja pienemmässä mittakaavassa jo esikoisessaan The Spiritual Boxer (1975). Loitsiminen näyttää toimivan teräaseisiin, mutta laukaukset kaatavat kovimmatkin boksaajat. Ainoastaan yksi päällikkö, Lui Gung (Liu Chia-liang), ymmärtää luodinkestävyyden olevan täysi mahdottomuus, hajottaa klaaninsa estääkseen oppilaitaan saamaan surmansa mielettömissä ampujaisrituaaleissa ja piiloutuu itse syrjäiseen kylään tehden töitä puunhakkaajana. Muiden klaanien johtajat ovat kauhistuneita: jos tieto hanskat tiskiin heittäneestä Lui Gungista leviää keisarinnan korviin ja kestävyysnäytökset paljastuvat huijauksiksi, koko taikataistelijoiden ammattikunta on tuhoon tuomittu. Lui on pakko hiljentää ja ihmismetsästykseen lähetetään kolme salamurhaajaa, joita esittävät Liun takuutimanttinen luottotiimi Gordon Liu, Kara Hui Ying-hung ja Hsiao Ho.

Legendary Weapons of China [3]
Legendary Weapons of China [4]

Tylsää ei Legendary Weapons of Chinan seurassa varmasti tule, mutta kiehtovasta pohjavireestään huolimatta sen juoni ei oikein ota tuulta alleen kuin paikoitellen. Pahimpana ongelmana on elokuvan rakenne, joka seuraa vuoroin eri jäljittäjiä tarjoamatta kunnollista kokoavaa narratiivia. Henkilöt putkahtelevat sisään tarinaan ja siitä ulos vailla loppuun asti mietittyä rytmitystä. Alituinen fokuksen vaihto aiheuttaa myös sen, ettei yhteenkään hahmoon ehdi tutustua kunnolla. Pahiten juonenkulkua jarruttavat pitkät huumorisegmentit, jotka eivät tunnu kokonaisuuden kannalta tarpeellisilta ja ovat selvästi mukana ainoastaan aikakauden komediannälkäisen yleisön tyydyttämiseksi. Voisi lisätä, että taloudellisen tuloksen kannalta toimivasti: Legendary Weapons of China kipusi lipputuloissa yhdeksi Shaw Brothersin menestyksekkäimmistä 80-luvun elokuvista, ottaen kuitenkin moninkertaisesti selkäänsä uudemman tyylin suunnannäyttäjiltä, kuten samana vuonna Hongkongin katsojatilastoja dominoineelta Jackie Chanin Dragon Lordilta.

Legendary Weapons of China [5]
Legendary Weapons of China [6]

Legendary Weapons of Chinan huumori on Alexander Fu Shengiin lihallistuva sivujuoni, jossa Lui Yung (Lau Kar Wing) palkkaa helppoheikki Wun (Fu Sheng) esittämään Lui Gungia jahtaajien paljastamiseksi. Pelleilyjaksot ovat kuin The Spiritual Boxerin vahingoittumattomuutta feikkaavien näytöksien toisintoja, sillä erotuksella, että tekoviiksekäs Fu Sheng ylinäyttelee Wong Yuen alun perin miellyttävän hillitysti esittämän huijarin roolin ärsyttävästi. Hauskuutta haetaan mm. viiksien tippumisesta ja paskasammiossa uimisesta. Mukana on myös yleinen ja aina yhtä typerä gagi, jossa kuvankaunis kung fu -neito (tässä Kara Hui Ying-hung) piilottaa hiuksensa hattuun ja pukeutuu mieheksi - tietysti kaikkia hämäten.

Lisämoitteita, tosin komediahölmöilyyn verrattuna pienimuotoisia, elokuva ansaitsee ulkoisista puitteistaan. Näyttää siltä kuin suurin osa budjetista olisi törsätty heti kättelyssä, rahojen pikkuhiljaa huvetessa tarinan edetessä. Legendary Weapons of China alkaa värikkäänä ja upeasti lavastettuna. Vielä matkan varrella päästään ihailemaan useita muistettavia otoksia, mutta lopputaistelu tuntuu siinä mielessä jopa hieman antiklimaattiselta, että sen tapahtumaympäristöksi on enää riittänyt tylsä temppeliaukio, jonka reunustalle legendaariset kahdeksantoista asetta on ripustettu ikään kuin pyykkinaruille roikkumaan.

Legendary Weapons of China [7]
Legendary Weapons of China [8]

Kuten jo sanottu, Legendary Weapons of Chinan nostaminen definitiiviseksi kung fu -elokuvaksi on lähes vailla perusteita, sillä varsinaista, autenttisen näköistä taistelua se sisältää Liu Chia-liangin Shaw-ohjaukseksi melko vähän. Alkupuolella toiminta perustuu täysin taistelijoiden yliluonnollisilta vaikuttaville harhautuskyvyille sekä salaisille aseille: eri klaanien "taikasoturien" kohdatessa heittotähdet viuhuvat ja savupommit suhisevat. Tämä ei tarkoita etteivät kohtaukset olisi jännittäviä, todellisen kung fun kanssa niillä vain ei ole juuri mitään tekemistä.

Elokuvan lähestyessä finaaliaan panokset kovenevat ja trikit antavat tilaa fyysiselle kontaktille. Tiukalla mättämisellä marinoitu viimeinen puolituntinen on millä tahansa mittapuulla jo aivan loistokamaa. Liu Chia-liangin ja Lau Kar Wingin välinen huikaiseva loppuottelu onkin omiaan miltei oikeuttamaan edellä siteeratut hehkutukset. Kaksintaistelussa käydään läpi kaikki nimen lupaamat kung fun kahdeksantoista legendaarista asetta. Legendary Weapons of China on käsittääkseni ainoa elokuva, joka on tämän tehnyt, ainakin näin mahtavan perusteellisesti. Veljekset pelaavat täydellisesti yhteen ja eri asetekniikkojen demonstraatio on tajuntaa laajentavaa todistettavaa, vaikka intensiteetissä jäädäänkin reippaasti jälkeen seuraavana vuonna valmistuneen The Eight Diagram Pole Fighterin (1983) hurjasta lopetuksesta. Legendary Weapons of China oli 1983 Hong Kong Film Awardseissa ehdolla parhaasta toimintakoreografiasta, mutta hävisi - aiheellisestikin - Sammo Hungin virtuoosimaiselle työlle The Prodigal Sonissa (1982).

Legendary Weapons of China [9]
Legendary Weapons of China [10]

Liu Chia-liangin Shaw-uran lopputaipaleella Legendary Weapons of China tuntuu hieman väliinputoajalta: Martial Club (1981) ja The Eight Diagram Pole Fighter sisältävät enemmän ja parempaa toimintaa, My Young Auntie (1981) ja The Lady is the Boss (1983) terävämpää komediaa. Kaikkine vikoineenkin Kiinan legendaarisissa aseissa on kuitenkin jotain kertakaikkisen vastustamatonta. Omalla kohdallani elokuvan arvostus on vain kasvanut toistuvien katselukertojen myötä, kohtuuttoman maineensa toimien ensimmäisellä kerralla sitä vastaan. Pettymysten välttämiseksi onkin unohdettava odotukset yhdestä kaikkien aikojen parhaista kung fu -näytöksistä (vaikka aivan lopussa sellainen tarjotaankin), avattava mielensä ja valmistauduttava astumaan villiin ja omaperäiseen kyytiin. Kohmelohko juonenkehitys ja turhat huumori-insertit tuntuvat jollain mystisellä tavalla kuuluvan asiaan: Legendary Weapons of China viehättää täysin omalla otteellaan, tasolla, jonne yksikään toinen genre-elokuva ei ole yltänyt. Ei minulla oikeastaan ole enää hajuakaan mitä ihmettä höpisen: katsokaa elokuva, kyllä te sitten ymmärrätte.

Versioinfo (7.3.2005):

Legendary Weapons of Chinan tähänastiset dvd-julkaisut ovat kaksi huonoa vaihtoehtoa. Celestial Picturesin/IVL:n R3-dvd sisältää yhden Shaw-julkaisuhistorian karmeimmista 5.1-remixeistä, jossa uusia äänitehosteita on sotkettu alkuperäisen ääniraidan päälle huomattavan häiritsevästi.

Image Entertainmentin R1-dvd:llä on puolestaan koskematon mono-audio, mutta väärällä kielellä, eli Liun suosiman kantonin kiinan sijaan mandariiniksi. Mukana on myös englantidubbaus, paremmassa kunnossa kuin Imagen The Super Inframan -julkaisulla, mutta elokuvanautinnon kannalta alkuperäiskieli palvelee Liun visiota huomattavasti paremmin.

****-
© Tatu Piispanen, julkaistu: 7.3.2005
keskiarvo
toimitus
4.00/5.00 (3)
 JSTPJM*
  4.0 4.0 4.0
keskiarvo
lukijat i
3.17/5.00 (6)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  9 (12)
75%
Legendary Weapons of China (1982)  Legendary Weapons of China (1982)Shi ba ban wu yi  

kommentit

odota...
anonyymi kommentoi (24.3.2010 08:33:51)
user avatar Tämä on harvoja Shaw arvosteluja jossa olen Piispasen kanssa eri mieltä.Voodoonukkeilu on hölmöilyä negatiivisessa mielessä.kara hui miehenä on suunnilleen yhtä uskottava kuin wanhanen rehellisenä poliitikkona ja useassa foorumissa suitsutettu lopputaistelussa on enemmän 2 man weapon set tuntua eikä leffataistelun meininkiä.
Juonikaan ei mikään kovin erikoinen ole joten tälle antaisin itse 2/5...Pohjalukemilta säästää aina luotettavan gordon liun läsnäolo.
vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa