Caroline Munro

Karate Bull Fighter (1975)

aka Kenka karate kyokushinken; Champion of Death; Karate Bullfighter

Karate Bull Fighter #1 Karate Bull Fighter #2
IMDb

Erinomaisen Killing Machinen (1975) jälkeen Shinichi "Sonny" Chiba jatkoi samalla linjalla näytellen legendaarista Kyokushin-karatetyylin kehittäjää Masutatsu Oyamaa kolmessa suurpiirteisessä biografiaelokuvassa. Chiba oli mitä luontevin valinta Oyaman rooliin - olihan hän treenannut Kyokushia viisi vuotta mestarin itsensä opissa. Trilogian ensimmäinen, Karate Bull Fighter, on elokuvista draamapainotteisin ja elämänkertana asiallisin, vaikkei sitäkään voi syyttää toimintavajeesta tai liiasta totuudessa pysymisestä.

"If someone asked me what a human being ought to devote the maximum of his life to, I would answer: training. Train more than you sleep." -Masutatsu Oyama

Karate Bull Fighter [1]
Karate Bull Fighter [2]

Masutatsu "Mas" Oyama (1923-1994) on kiehtova hahmo ja totaalinen pahaperseinen äidinnussija elokuvien ulkopuolellakin. Kun Koreassa syntynyt Oyama liittyi Japanin keisarilliseen armeijaan 20-vuotiaana, hänellä oli Okinawan Karatessa jo neljännen danin musta vyö. Japanin hävittyä sodan Oyama omistautui taistelulajeille vetäytyen kolmeksi vuodeksi treenaamaan Kiyozumi-vuorelle, samalle alueelle, missä Oyaman esikuva, historian maineikkain samurai Miyamoto Musashi oli kehittänyt miekkailutekniikkansa vuosisatoja aiemmin. Täydessä eristyksissä ulkomaailmasta Oyama treenasi päivittäin 12 tuntia harrastaen kaikkia normaalin nuoren miehen huvituksia, kuten kivien murskaamista paljain käsin, kylmien vesiputousten alla seisomista sekä muinaisten sotataktiikka- ja filosofiakirjoitusten opiskelua. Karate Bull Fighterin nimikään ei ole pelkkää elokuvantekijöiden markkinastrategiaa: sivistykseen pariin palattuaan Oyama muutti sopivasti teurastamon naapuriin ja demonstroi voimiaan murjomalla pähkinöiksi yhteensä 52 elävää härkää. Eivätkä uskomattomat tarinat suinkaan tähän lopu...

Karate Bull Fighter [3]
Karate Bull Fighter [4]

Killing Machinen tapaan Toisen maailmansodan jälkeiseen miehitettyyn Japaniin sijoittuva Karate Bull Fighter perustuu kuitenkin tunnettujen faktojen sijasta Oyamasta 70-luvulla julkaistuun manga-sarjakuvaan, jossa Masin elämänvaiheita vääristeltiin ja liioiteltiin kaupallisuuden ja viihteellisyyden nimissä. Elokuvan alussa Oyama (Sonny Chiba) laskeutuu vuorelta suoraan Japanin mestaruudesta käytävään karateturnamenttiin ja tuomariston tyrmistykseksi selviää suvereeniksi voittajaksi epäsovinnaisella, väkivahvalla ottelutyylillään. Oyama saa välittömästi seuraajan (Sonnyn velipoika Jirô Chiba), jonka hyväksyy vastahakoisesti oppilaakseen, mutta samalla myös aggressiivisia vihollisia herkkänahkaisista karatepampuista.

Hieman myöhemmin hanttihommilla itseään elättävä Oyama näkee syrjäkujalla ennen sotaa tapaamansa nuoren naisen (Yumi Takigawa) keskustelemassa amerikkalaissotilaan kanssa ja päättelee tämän ryhtyneen prostituoiduksi. Kimpaantunut Oyama hakkaa soltun ja raiskaa tytön, perustellen toimintaansa sillä, ettei hän katsonut ystäviensä kaatuvan sodassa sellaisten naisten vuoksi, jotka myyvät itseään viholliselle. Toisaalta itse kukin voi kuvitella sitä panettamisen määrää, mikä kolme vuotta vuorella karatea treenanneen parikymppisen suonissa sykkisi Takigawan näköisen kaunottaren läheisyydessä. Mutta hupsankekkulis, nainen paljastaakin jutelleensa jenkin kanssa täysin siveellisissä merkeissä ja olleensa kaiken kukkuraksi vielä neitsyt! Karate Bull Fighterin maailmassa väkisinmakaaminen on kuitenkin varsinainen pelimiesliike, sillä tempauksen jälkeen Takigawa oitis rakastuu Oyamaan, jota romanssin kehittely ei kuitenkaan enää voisi vähempää kiinnostaa.

Karate Bull Fighter [5]
Karate Bull Fighter [6]

Karskilla Oyamalla on äkkipikaisuudestaan huolimatta oma vankkumaton oikeudentajunsa. Surmattuaan kähinässä pikkurikollisen, hän on aidosti pahoillaan ja yrittää hyvittää tekonsa työskentelemällä pyyteettömästi vainajan lesken ja isättä jääneen pojan apuna. Maanviljelijän elämä näyttäisi maistuvan Oyamalle, mutta hänen loukkaamansa karatemestarit (Masashi Ishibashi ja Mikio Narita) eivät noin vain aio päästää perinteidenhäpäisijää pälkähästä...

Karate Bull Fighter on täynnä kutkuttavia, epäilemättä suoraan sarjakuvasta lainattuja taisteluskenaarioita: käsiraudoitettu Oyama vastaan tummaihoinen amerikkalaisarmeijan nyrkkeilijämestari, Oyama vastaan samurai-miekalla aseistautunut palkkamurhaaja sateisessa yössä - ja tietysti Oyama vastaan raivo härkä. Jännittävistä tilanteista ei kuitenkaan oteta kaikkea irti. Aitoja Kyokushin-tekniikoita hyödyntävä koreografia on pätevää ja Chiba huippuvedossa, mutta heiluva kamera, sekava leikkaustyyli ja sattumanvaraiselta näyttävä zoomailu tekevät matseista valitettavan suttuista seurattavaa. Tämä on harmillista erityisesti siksi, ettei Chiba todellakaan tarvitsisi hektistä editointitemppuilua taitojensa tueksi. Useissa otoksissa taistelijat potkivat vuoron perään suoraan kohti hädin tuskin pystyssä pysyvää käsivarakuvaajaa. Valituksesta huolimatta Karate Bull Fighterin taistelukohtaukset ovat ehdottomasti hyviä, tuntuu vain siltä, että kaikki ylimääräinen kikkailu on katsojalta pois. Parempaa jälkeä olisi syntynyt jos kameran oltaisiin annettu jököttää paikoillaan ja Sonnyn hoitaa liikkuminen. Sama editointinapina pätee laskusuhdannetta noudattaen koko Oyama-trilogiaan, mutta ärsyttävimmillään se on juuri avausosassa.

Karate Bull Fighter [7]
Karate Bull Fighter [8]

Sonny Chiban ruumiillistaman Oyaman tylyjä antisankaritekoja seuratessa on aiheellista pitää mielessä, että aito ja oikea Masutatsu Oyama valvoi konsulttina elokuvasarjan kuvauksia. Tällä perusteella voisi luulla, että Oyama olisi vaatinut korjattavaksi juonen terävimpiä särmiä, jos ne poikkesivat todellisuudesta tai asettivat päähenkilön huonoon valoon. Esimerkiksi raiskaajaksi leimautuminen ei kuitenkaan mitä ilmeisimmin huolestuttanut Oyamaa. Toisaalta on hyvinkin todennäköistä, että karatelegenda esitettiin arveluttavissa tilanteissa jo lähdemateriaalina toimineessa mangassa. Joka tapauksessa on melkoisen uskomatonta, että lasten ja nuorten rakastamaan sarjakuvaan pohjautuvan elokuvasarjan sankari käyttäytyy kuten näissä elokuvissa nähdään, etenkin kun tuotanto on tapahtunut päähenkilön kaikkien japanilaisten epäilemättä tuntevan tosielämän esikuvan valvovan silmän alla.

Masutatsu Oyama nähdään myös lyhyesti alkutekstien aikana, aivan kuten Karate Kibassa (1973, amerikkalaistettu laitos The Bodyguard 1976, jossa Sonny Chiban esittämä henkivartija lisäksi piti kehystettyä Oyama-valokuvaa kotinsa seinällä) ja pisimmin Karate Bear Fighterin (1975) introssa. Adnessin R1-dvd:ltä löytyvä Karate Bull Fighterin traileri sekoittaa mielenkiintoisesti klippejä sekä Karate Bull Fighterista että Karate Kibasta ja kummassakaan näkemätöntä Oyama-materiaalia. Oyamasta kiinnostuneiden kannattaa ehdottomasti vierailla sosain kotisivuilla osoitteessa www.masutatsuoyama.com, josta löytyy seikkaperäisen historiikin lisäksi mm. kattava valokuvagalleria.

Karate Bull Fighter [9]
Karate Bull Fighter [10]

Arvattavasti menestykseksi osoittautunutta Oyama-sarjaa jatkettiin Karate Bull Fighterin jälkeen trilogiaksi asti hyvin samankaltaisilla mukiloimisseikkailuilla Karate Bear Fighter ja Karate for Life (1977). Oyama-sarjisten pohjalta kuvattiin vastikään myös uusi biografiaelokuva, korealainen Fighter in the Wind (2004), josta on hauska poimia yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia 30 vuoden takaisiin tulkintoihin. Lienee sanomattakin selvää, että Chibassa vara parempi.

***½-
© Tatu Piispanen, julkaistu: 11.3.2005
keskiarvo
toimitus
3.50/5.00 (4)
 JSTPJMJM*MK*
  3.5 3.5 3.0 3.0 4.0
keskiarvo
lukijat i
3.50/5.00 (7)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  8 (9)
89%
Karate Bull Fighter (1975)  Karate Bull Fighter (1975)Kenka karate kyokushinken