Caroline Munro

Sedmikrasky (1966) :: Daisies

Tuhatkaunokit

aka Daisies; Las margaritas; Les petites marguerites; Tausendschönchen - Ein Konsumfilm; Tausendschönchen - kein Märchen

Sedmikrasky #1  
IMDb

Seksploitaation, nudistien ja kiimaisten gorillojen, afroamerikkalaisen toiminnan, raiskausfiktion, kostodraamojen, goren ja pornon ohella on vihdoin aika aloittaa varovainen matka kohti Carole Roussopoulosin hiljaista huutoa "niiden puolesta, joille ei ole annettu ääntä." Se alkakoon yhden hänen uskonsisaristaan tuotannolla, aikansa byrokraattista eliittiä ärsyttäneellä elokuvalla.

Daisies on runsaasti kontroversaalia suosiota nauttineen Ostravassa syntyneen feministisen ohjaajattaren kuvaus kahdesta elämäänsä turhautuneesta tytöstä. Nämä kaksi Marieta, saatuaan kerta kaikkiaan tarpeeksi miesten räjähdyksiä ja konekivääritulta syöksyävästä maailmasta, päättävät tehdä omansa anarkiasta, mistä syntyi ranskalaisesta uudesta aallosta poikineen irrationaalisen tsekkoslovakialaisen uuden elokuvan ensimmäinen suuri naisohjaaja, sittemmin kotimaassaan mm. matkustuskieltoon määrätty Vera Chytilova. Elokuvasta tulikin pian ohjaajalleen liki vuosikymmenen mittainen taakka, kun maan ylin johto päätti tyttöjen sikailun epäkunnioittavan sosialismia ja kirjoitti Chytilován nimen kansallisesti haitallisten elokuvantekijöiden listalle.

Sedmikrasky [1]
Sedmikrasky [2]

Daisies alkaa kieltämättä hyvin suorasukaisesti, mukaillen kylmän sodan henkeä, kun katsojien silmien eteen tuodaan lukuisia kirkkaan punaisia ydinräjähdyksiä joiden sekaan leikataan lomittain kuvaa miesten rakentamaa teollistunutta yhteiskuntaa symboloivasta kellorataskoneistosta. Jo hyvin alleviivaavien alkutekstien jälkeen nähdään istualteen olevat sankarittaret, jotka tylsistyneinä oikovat narisevia jäseniään. He päätyvät nopeasti ajatukseen maailman huonoudesta ja piristyvät vasta, kun keksivät tulla itsekin huonoiksi. Olemmekin pian kristillisiä viitteitä sisältävässä paratiisissa, sen keskellä jököttävän omenapuun luona, josta toinen tytöistä poimii käsiinsä kielletyn hedelmän, ja taas vähän myöhemmin hienoston ravintolassa, jossa he alkavat leikkinsä vanhemmilla herrasmiehillä.

Loppuaan kohden elokuva kehittyy pilkankannoksi patriarkaalista ja monin paikoin vanhoillista yhteiskuntaa vastaan. Tarinasta on silti turhaa etsiä selkeää juonenrakennetta. Elokuva kertoo tyttöjen mielipuolisen dialogin ja heidän ajoittaisen hysteerisen lapsekkaan kikatuksensa ohella tarinaansa lukuisilla erilaisilla väripinnoilla. Tätä mielipuolisuutta pääsee ihailemaan etenkin tyylikkäässä 20-luvun glamouria sisältävässä ravintolamiljöössä jossa tytöt päihtyvät alkoholista, boheemin yläluokan järkytykseksi. Esteettisesti hajautetut kuvapinnat, eriväriset layoutit, valotukset ja kuvien taustalla soiva jatkuva jazzahtava tanssi maalaavat alitajuntaan tyttöjen omahyväisen hauskanpidon tavalla, joka visuaalisessa vapaamielisyydessään tuntuu yhä täydellisen tuoreelta.

Sedmikrasky [3]
Sedmikrasky [4]

Päästyään vauhtiin Chytilová alkaakin rikkoa toden teolla naiseuteen ja nuorten tyttöjen kasvatukseen liittyviä tabuja, joista osa elää ja voi hyvin vielä tänäkin päivänä. Lopun impulsiivista aineksista alkava muotinäytös, joka tapahtuu groteskin ruokailun jälkeen, ruoantähteiden tahrimalla pöydällä, on jo kuin suolaliuokseen kastetun veitsen kääntämistä verestävässä haavassa. Sitä ennen olemme jo kokeneet lukuisia sivalluksia koskien tyttöjen puhumista ja liikkumista, sekä maisemakorttien muotoon rakennettuja idyllisiä, mutta väreiltään silmää särkeviä asetelmia, eikä ohjaaja pysähdy tähänkään, vaan kääntää loppumetreillä vielä kerran surrealistisen veitsensä ympäri ja palauttaa tytöt kivuliain kääntein patriarkaaliseen järjestykseen.

Aikalaisille, ja etenkin elokuvassa nähtävästä ruoan tuhlauksesta raivostuneille farmareille, tämänkaltainen kattaus oli yksinkertaisesti solvaus. Ensi-illan jälkeen, huhtikuussa, 17.päivä 1967, lähestyttiin maan ylintä johtoa kahdenkymmenenyhden valtuutetun kirjelmällä: "Kahdella elokuvalla, Daisies ja The Report of the Party and the Guest, jotka tehtiin studioilla Barrandovissa ei ole mitään yhteistä tasavaltamme, sosialismin tai kommunististen aatteiden kanssa... Me kysymme näiltä kulttuurintekijöiltä: Kuinka kauan he aikovat myrkyttää työläisten elämää? Kuinka kauan he aikovat ivata poliittisia saavutuksiamme? Kuinka kauan he tulevat leikkimään työläisten ja maanviljelijöiden hermoilla, ja millaisen demokratian he ovat aikeissa esitellä?"

Sedmikrasky [5]
Sedmikrasky [6]

Chytilován kohdalla "pilkankanto" tuli loppumaan hänen seuraavan elokuvansa Ovoce stromu rajskych jime - Fruit of Paradise (1969) jälkeen useiksi vuosiksi, ennen kuin hän syksyllä 1975 kirjoitti vastineensa Tsekkoslovakian silloiselle presidentille. Siinä hän joutui selittämään tyhjiksi muualla Euroopassa palkittujen elokuviensa sisältöä, valitti liikkumiskiellostaan ulkomaille ja vakuutti olevansa hyvä sosialisti. Aatteellisella tasolla Daisiesinkin käsittelemät patriarkaaliset ainekset, kuten tyttöjen näkymättömyys ja heidän kasvattamisensa oikeaan oppiin, näyttivät siksi nujertaneen reaalimaailmassa ohjaajansa. Yksin hänen ylleen ei taakka kuitenkaan langennut, sillä uusi aalto tukehtui kokonaisuudessaan neuvostopanssarien jyrinään vuoden 1968 elokuussa.

Patriarkaarinen koneisto oli näin itse asiassa todistanut Chytilovan veitseniskun tarkkuuden. Osuvaa onkin että elokuvan lopussa, tyttöjen maatessa siivoamallaan pöydällä, nousee toinen heistä ylös. Taivuttuaan yleiseen tahtoon, ovat he mantramaisesti, ikään kuin ulkoaopitusti, vakuuttaneet toisilleen olevansa onnellisia. Hän katsoo nyt ystäväänsä yhäti sinertävillä silmillään ja kysyy: "Is that a game?" Kuvaavan tästä hetkestä tekee, että aiemmin elokuvassa on heidän vapauden uhmaa leimuavien leikkiensä taustalla toistunut yleisimmiten sana: "Kuole!" Epäilemättä leikki on tullut päätökseensä, ja kun katsoo sitä piikikästä raivoa jolla elokuvan viimeiset sanat rätisevät näkyviin, ei voi olla ajattelematta millainen on se voima joka surmaa monen nuoren tytön unelman maskuliinisessa maailmassa.

Sedmikrasky [7]
Sedmikrasky [8]

Surrealistisia aineksia sisältävänä visuaalisena esseenä elokuva mahdollistaa lukuisia lähtökohtaisesti oikeita tulkintoja, eikä se ole mielipuolisen nerokkaan mutta rikkonaisen ilmeensä takia varmastikaan jokaisen mieleen. Sen sijaan kaikille surrealistisen tai ajatuksia herättävän feministisen elokuvan ystäville tarjotaan yltiöpäinen sukellus toisenlaiseen fantasiaan. Elokuvan herkkiä teemoja mukaillen ja naisiin pitkään kohdistunutta alistamista muistaen, on ehkä pelkästään oikein johdattaa lukijat vielä lopuksi turhautuneen ja väsyneen Chytilovan kritiikin ytimeen. Seuraava lainaus on vuodelta 1967, jolloin hänen elokuvansa ylle langetettiin kohta puoliin kumottu täyskielto.

I am exhausted from all the commotion with "Daisies";
...A lot of things look like nothing, like ordinary obstacles,
all sorts of nonsense. But they're not. When you look back,
you suddenly see all the energy they robbed you of, all the time,
and how little got done in the long run. Not much at all.
And for what?

...So I work and work and make new attempt after new attempt,
and suddenly I realize that I am constantly concealing from myself
the alternative of possibly giving it all up.
Maybe we're all washed up, but we just don't know it yet.

Kansallisella tasolla tunnettu Chytilova on saanut sittemmin runsaasti tunnustusta maansa rajojen ulkopuolella. Hänet valittiin mm. niiden radikaalien naisohjaajien joukkoon, joiden tuotantoa esitettiin historian ensimmäisillä kansainvälisillä, militanttejakin piirteitä saaneilla naisten elokuvien festivaaleilla New Yorkissa, kesäkuussa 1972.

****-
© Jari Mustonen, julkaistu: 15.3.2005
keskiarvo
toimitus
3.75/5.00 (4)
 JSJMMMPI
  4.0 4.0 3.0 4.0
keskiarvo
lukijat i
4.17/5.00 (6)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  10 (11)
91%
Sedmikrasky (1966)  Sedmikrasky (1966)Tuhatkaunokit