Caroline Munro

Il profumo della signora in nero (1974) :: The Perfume of the Lady in Black


Il profumo della signora in nero #1 Il profumo della signora in nero #2
IMDb

Lähikuvassa on leikkivene joka kelluu vaaleansinistä valoa heijastavassa vedessä. Kamera herää liikkeeseen, siirtyy kivisen vesialtaan suuntaisesti kadulle keskellä kesäistä päivää Italiassa. Ilman leikkauksia nousemme korkealle asuintalojen parvekkeille, jossa elokuvan päähenkilö ottaa vastaan alkanutta päivää. Päähenkilö Silvia (Mimsy Farmer) elättää itsensä tieteen parissa, ja hänen asuintalonsa on tunnelmallinen ja tilava kivinen kerrostalo, jonka sisuksissa vanhempi naapuri (Mario Scaccia) sekä Silvian miesystävä Roberto (Maurizio Bonuglia) ovat tutuimmat ihmiskasvot. Naapuriasukkaat, äkilliset näyt ja muistojen sekoittuminen todellisuuteen alkavat kuitenkin vainota Silviaa, joka tietää epäselvästä tilanteesta vain korkeintaan saman kuin katsoja, ei koskaan enemmän. Ohjaaja Barilli esittelee myös omituisen okkultistisen ja mustaan magiaan keskittyneen ryhmän keskusteluja, Afrikan taikauskot ja yliluonnolliset tarut ovat Silvian tietämättä mahdollisesti saapumassa pian hänenkin elämäänsä, Italian tuttuun ja turvalliseen kesäpäivään ja rauhalliseen kotitaloon.

Il profumo della signora in nero [1]
Il profumo della signora in nero [2]

Italialaisen Francesco Barillin (s. 1943) ura kattaa vain kaksi pitkää omaa ohjausta, joista Il Profumo della signora in nero on ensimmäinen. Ohjaaja kirjoitti elokuvansa yhdessä Massimo D'Avakin kanssa, ja sama pari on vastuussa myös Lenzin Il paese del sesso selvaggion (The Man From the Deep River, 1972) sekä Aldo Ladon elokuvan Chi l'ha vista morire? (Who Saw Her Die?, 1972) käsikirjoituksista. Il Profumo della signora in nero on italialaisen värikkään ja parhaimmillaan ainutlaatuisen kauhu- ja mysteerielokuvan omaperäisintä ja esteettisintä osastoa, joka viimeistään loppujaksossaan todistaa kykynsä johtaa taitavakin katsoja täydellisesti harhaan ja vielä kaikkein vaikeimmalle alueelle: mielisairauteen. Elokuva on jälleen loistava esimerkki näkökulman valitsemisesta ja näkökulman tärkeydestä elokuvakerronnassa. Katsoja tietää jatkuvasti vähintään saman kuin Silviakin, mutta välillä myös hieman enemmän, mutta ennen lopetusta ei kuitenkaan koskaan täyttä totuutta ja tapahtumien luonnetta. Elokuvan mielisairaus- ja vainoharhateema välittyy ihailtavalla hillitsevyydellä, fyysistä väkivaltaa tai muita halpoja ja tavallisia tehontavoitteluita hyödynnetään vain vähän, todellinen rankkuus ja isku välittyvät mentaalisella, voimakkaimmalla ja vaikeimmalla tasolla. Tämän lisäksi elokuvan kehittyminen on äärimmäisen rauhallinen ja hillitty, kestää pitkään ennen kuin Barilli alkaa vihjata Silvian hahmon olemuksesta ja sisäisestä tilanteesta, mutta tämä rytmi on myös vahvuus - onhan katsojan tutustuttava Silviaan kokonaisuutena, ihmisenä.

Il profumo della signora in nero [3]
Il profumo della signora in nero [4]

Ympäristö, Silvian asunto ja kerrostalon käytävä toimivat myyttisenä elokuvallisena heijastuksena Silvian hiljaisesti kiristyvästä ja muuntuvasta henkisestä tasapainosta. Barilli hyödyntää upeasti asunnon peilipintoja, kolmea omituisella tavalla tuijottavaa soikeaa pöytäpeiliä sekä värejä. Peilejä on hyvin suuressa osassa elokuvan kohtauksista, ja niiden suhde Silvian hahmoon on oleellinen. Värien käyttö Barillin elokuvassa on samaa mestarillista luomista kuin Mario Bavan useissa elokuvissa ja Dario Argenton hienoimmissa saavutuksissa. Argenton ensimmäisen elokuvan L'Uccello dalle piume di cristallo (The Bird With the Crystal Plumage, 1970) jäätävin murhakohtaus saattaa uhrin tavallisesta ja tutusta kerrostalon hissikäytävästä väkivaltaisesti huoneeseen, joka suorastaan vuotaa ahdasta, armotonta ja jäistä tummaa sinistä. Tämä kohtaus on Argenton hienoimpia ja vastaavaa värien käyttöä hyödyntää Barillikin, jonka värit niin rakennusten seinissä, esineissä kuin hahmojen vaatteissakin heijastavat Silvian kokemista, vireyttä ja epätietoisuutta. Silvien asunnon eteisessä sijaitseva vaaleanpunertava ja lehtimäinen patsas on sirpaleisuudessaan ja "verkkomaisuudessaan" melkein surrealistinen objekti, joka omalta osaltaan tehostaa näkökulmaa. Kaikki esillä oleva rikastaa kuvaa, joka tukee teemaa. Barillin valitsemat rajaukset ja sommittelut tukevat aina tilannetta ja niiden yhdistyessä väreihin ja varjoihin käy selväksi elokuvan hätkähdyttävä esteettisyys aiheen ollessa niin potentiaalinen pinnalliselle roiskeelle ja epäonnistuville shokeille: Barillin elokuva on hieno ja hienovarainen näkemys aiheesta mieli ja sairaus. Näkökulmakerronnan ja teoksen visuaalisen tarkoituksenmukaisuuden hypnoottisin huipentuma avautuu hetkeä ennen kuljetun mentaalisen matkan ahdistavaa loppuratkaisua. Hitchcockin Vertigon (1958) tavoin voimakas ylhäältäpäin vangittu kuva kerrostalon spiraalimaisesta, kiristyvästä portaikosta on satojen varjojen, satojen valon pinnan rikkovien kuvioiden ja portaikon kaiteita jäljentävien symmetrioiden muodostama kuva Silvian mielestä ja tajunnasta, ja samalla osoitus italialaisen genre-elokuvan mestarillisista ansioista.

Il profumo della signora in nero [5]
Il profumo della signora in nero [6]

Ottaen huomioon elokuvan tarkoituksenmukaisen valon, varjon ja kaiken esillä olevan hyödyntämisen, ei tunnu vieraalta tosiasia, että Barilli päätyi lopulta lyhyen elokuvauransa jälkeen suurimman kutsumuksensa, maalauksen pariin. Elokuvan värimaailma on ajoittain kuin maalaus; tiheästi kasvavan puiston ja kohoavien oksien heijastus värjää lammen veden suorastaan epätodellisen syvään ja paksuun vihreyteen. Barillin elokuvan kuvat henkivät taituruutta jollaiseen ehkä vain Mario Bava tällä intensiteetillä ylsi Italian kauhugenren ohjaajista. Barillin elokuva on nimenomaan henkisen tason todellinen kauhuelokuva, koska giallo-genren murhaajahahmoa ja etenevää juonta siinä ei ole. Barillin elokuvasta löytyy tiettyjä yhtäläisyyksiä Roman Polanskin piinaavien mestariteosten Rosemary's Baby (Rosemaryn painajainen, 1968) ja Le locataire (Vuokralainen, 1976) kanssa; kumpikin Polanskin elokuva hyödyntää naapurien, kerrostalon ja valitun päähenkilön näkökulman potentiaalia unohtumattomalla ja painajaismaisella tavalla. Tämän lisäksi eräs Silvian näkemä ja sokean meediotytön ääneen lausuma uni sijoittuu Rosemaryn (Mia Farrow) unien tavoin meriympäristöön, omituiselle laivalle. Jälleen unet toimivat tärkeänä välineenä katsojan saattamiseksi henkilön tajuntaan, ovathan Polanskin elokuvan visuaaliset unijaksot tuttuudessaan Rosemaryn kasvavien pelkojen ydin. Kun katsoja näkee ja kokee nuo unet ja saman pelon kuin päähenkilö, on ohjaaja onnistunut tehtävässään ja tavoittanut samalla herkkyyden tason, joka ei näkyvämpää verta kaipaa. Nicholas Roegin Don't Look Now (1973) pureutuu pelon ytimeen oleellisen lapsihahmon muodossa, ja myös Silvian ehkä pelottavin naapuri on pieni tyttö. Barillin persoonallinen elokuva ja sen kuvallinen voima eivät kuitenkaan hetkeksikään saa lopputulosta näyttämään Polanskin tai Roegin jäljentämiseltä, korkeintaan niistä inspiroitumiselta. Tarinassa alituisesti esiintyvät afrikkalaiset tuovat elokuvaan myös pienen annoksen tervetullutta satiiria liittyen Silviassakin herääviin ennakkoluuloihin vierasta kulttuuria kohtaan.

Il profumo della signora in nero [7]
Il profumo della signora in nero [8]

Il Profume della signora in neron loppukohtaus on yhtä paljon odottamaton kuin täysin perusteltukin. Se on sekä pinnaltaan että todelliselta henkiseltä merkitykseltään kammottava ja lopullinen, ja siinä kiteytyy graafisimmin se verkko, jonka Barilli on hiljalleen kutonut Silvian ja katsojan aivojen ja mielen ympärille. Menneisyys on perusteltu järjellinen motivaatio tapahtumille, eikä se välity kliseenä tai selittelynä Silviankaan tapauksessa. Pikemminkin se pakottaa katsojan miettimään mistä kaikesta menneestä ihmisen mieli, tajunta ja näkökulma juontuvat ja ovat kehittyneet. Kavahdettavia rituaaleja ja taikauskoja eivät harjoita vain mustat afrikkalaiset, matka omaan mieleen ja omaan tuttuun ympäristöön voi olla yhtä suuren ja varauksellisen tutkimisen arvoinen.

****½
© Juho Malanin, julkaistu: 18.3.2005
keskiarvo
toimitus
4.17/5.00 (6)
 JSSMJMJM*MK*EM
  4.5 4.5 4.0 4.5 3.0 4.5
keskiarvo
lukijat i
4.25/5.00 (12)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  22 (24)
92%
Il profumo della signora in nero (1974)  Il profumo della signora in nero (1974)The Perfume of the Lady in Black