Caroline Munro

Freaky Friday (1976)

aka Un vendredi dingue, dingue, dingue; Åh vilken fredag; Ein Ganz verrückter Freitag; Tutto accadde un venerdì

Freaky Friday #1 Freaky Friday #2
IMDb

Freaky Fridayn Disney R1-DVD:n haastatteluextrassa Jodie Foster toteaa osapuilleen seuraavaa: "(Freaky Fridayta tehtäessä) elettiin vielä vanhaa Disney-aikaa, kirkasotsaista ja puhtoista. Studion elokuvissa eivät näkyneet sen kummemmin Vietnamin sota kuin kansalaisoikeustaistelutkaan." (Kirjoittajan oma suomennos). Totta onkin, että Freaky Friday ei ole varsinaisesti "taistelevaa elokuvaa". Se on lähtökohdiltaan wasp-estetiikan läpitunkemaa koko perheen konservatiivista viihdettä. Mutta mielenkiintoisen siitä tekee se, että ihan kaikkia vuoden 1976 ajankohtaisia poliittisia teemoja ei ole yksinkertaisesti voitu jättää käsittelemättä edes Disney taikasuodattimien läpi filmatussa elokuvassa.

Itse asiassa jo Freaky Fridayn perusasetelmassa ollaan poliittisessa myrskyn silmässä: Ellen on bisnesmiehensä huiteluihin vittuuntunut kotirouva. Sama Disney-kielellä: Ellen on tilapäisesti hieman närkästynyt mieheensä, jolla kyllä toisaalta on aika paljon kiireitä perheen elättämisessä. Annabel puolestaan on edellisten tytär, joka purkaa teini-iän angstejaan sanoinkuvaamattomalla raivolla. Edelleen Disneystettynä: Annabel on loistotyttö, joka vaan on hieman epävarma identiteetistään astellessaan kohti naiseutta.

Freaky Friday [1]
Freaky Friday [2]

Tähän asetelmaan pohjautuen Freaky Friday kertoo yhden päivän tapahtumat. Eikä minkä tahansa päivän: juuri tänä kyseisenä perjantaina kaikki menee myttyyn. Isukki tarvitsee bisneshommissaan apua sekä vaimoltaan, että tyttäreltään. Kaiken huipuksi äiti ja tytär vielä vaihtavat maallisia majojaan. Annabelin persoona siirtyy Ellenin ruumiiseen ja päinvastoin. Ja siitäkös soppa syntyy!

Varsinaiset juonenkäänteet ja dramaattiset ratkaisut seuraavat tietysti sitä kaikkein disneymäisintä linjaa ilman yllätyksiä. Ei oikeastaan olekaan yllättävää, että Disney päätti filmata Freaky Fridayn uudestaan 2003 Bush Jr.:n ultrakonservatiivisella hallintokaudella. En ole uusintaversiota nähnyt, mutta epäilen sen olevan jopa alkuperäistä konservatiivisempi. Alkuperäisessä nimittäin kuhisee pinnan alla. Kuhina ei ole voimakasta, mutta valppaalle katsojalle se muuttaa elokuvan sävyä hyvinkin pessimistiseen suuntaan.

Elokuvan näkökulma on kokonaan naisten. Vuorotellen seurataan Ellenin seikkailuja Annabelin vartalossa koulumaailmassa sekä Annabelin yrityksiä hoitaa kotia Ellenin nahoissa. Tarinan eteenpäinvievän voiman muodostavat patriarkaatin naisten päälle kasaamat riistotoimet, jotka kärjistyvät siksi, että leidit ovat vielä kaiken huipuksi väärissä vartaloissa. Toisin sanoen: Annabelin tulee hoitaa kotia ja laittaa ruokaa isänsä bisnesvieraille, samalla kun Ellenin on määrä esittää vesihiihtoshowta samoille magnaateille.

Freaky Friday [3]
Freaky Friday [4]

Lopputulos on nykykatsojasta oudolla tavalla ristiriitainen: samalla kun katsoja toivoo, että sympaattiset naiset selviäisivät kaameista tehtävistään miesten vaatimusten ja katseiden kohteina tunkee konservatiivinen Disney-eetos läpi monesta raosta pahentamaan tilannetta. Elokuvassa esimerkiksi syyllistetään vanhempia siitä, että Annabelia ei ole koskaan opetettu naisten kotitöihin; hänen ongelmansa teininä johtuvat ilmeisen vapaasta kasvatuksesta. Koska näitä asioita ei oikeastaan aktiivisesti käsitellä, ei niistä tehdä yhteenvetoakaan teemojen tasolla. Lopputulos onkin sekasikiö ja juuri siksi mielenkiintoinen.

Asetelman perimmäiseksi ongelmaksi osoitetaan kuitenkin perheen isä: hänen matelunsa ja myöntelynsä bisnesmiesten edellä määrittää hänet todella pikkusieluiseksi moraalittomaksi rääpäleeksi, joka on valmis vaarantamaan jopa perheensä turvallisuuden oman urahyötynsä edessä. Jälleen kerran message palaa samaan vanhaan ongelmaan: selkärangaton ja munaton mies on kaiken pahan alku. Sentään niin pitkälle Freaky Fridayssa ei mennä, että pantaisiin miehen heikkous naisväen syyksi. Jos tällaista asiankäsittelyä haluaa nähdä, niin voin lämpimästi suositella Nicolas Rayn A Rebel Without a Causea.

Freaky Friday [5]
Freaky Friday [6]

Heikoin lenkki Freaky Fridayssä on ehdottomasti ohjaaja Gary Nelson. Mies menee virkamiesmäisesti siitä, missä aita on jo kaatunut. Ystävällismielisesti miehen ohjaustyötä voisi kuvailla sanalla "televisiomainen". Kamera laitetaan nurkkaan kuvaamaan ja jos näyttelijät muistavat n. 75% vuorosanoista on otos hyvä. Erityisesti toiminnallisten komedianumeroiden rytmitys ja toteutus on huomattavan vaisua. Toisaalta, kuten jo mainitsin, tämän elokuvan tyylilaji on huomattavasti vakavampi ja pessimistisempi kuin muiden äkkiä mieleen tulevien Disneyn 60- ja 70-lukujen näyteltyjen lastenelokuvien. Siksipä Freaky Fridayssa nimenomaan monet näyttelijöiden varassa olevat dialogipitoiset kohtaukset ovat aivan mainioita ja jopa hauskoja.

Freaky Fridayn kantava voima onkin Elleniä näyttelevä Barbara Harris. Improvisaatioistaan Tony-palkittu teatterinäyttelijä välttää helposti "normaalin" Disney-äidin stereotyypin toistamisen. Avainasia tässä onkin ylinäyttelemisen välttäminen, Freaky Fridayssa ei ole juurikaan perinteisiä kohkaavia Disney-aikuisia. Harris itse asiassa tuo elokuvaan sen ratkaisevan tuulahduksen "oikeasta maailmasta", vai pitäisikö sanoa: oikeista elokuvista. Etenkin Freaky Fridayn alussa oleva kuva keittiössä tupakkaa vetävästä neuroottisesta perheenäidistä voisi olla vaikkapa jostain Pennin tai Altmanin saman aikakauden mestariteoksesta.

***--
© Markus Sorsa, julkaistu: 4.4.2005
keskiarvo
toimitus
3.00/5.00 (2)
 JMMS
  3.0 3.0
keskiarvo
lukijat i
3.00/5.00 (1)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!