Caroline Munro

The Life Aquatic with Steve Zissou (2004)

Steve Zissoun vedenalainen maailma

aka Le avventure acquatiche di Steve Zissou; Life Aquatic

The Life Aquatic with Steve Zissou #1 The Life Aquatic with Steve Zissou #2
IMDb

Wes Anderson jatkaa neljännellä elokuvallaan aiemmista töistä tutulla melankolisen koomisella ja kuvallisesti omintakeisella linjallaan. Tutut teemat ja tragikoomiset käänteet on tällä kertaa hiottu entistä terävämmiksi ja hahmojakin löytyy enemmän kuin koskaan. Lopputulos on nokkelan postmodernin elokuvan juhlaa.

The Life Aquatic with Steve Zissou [1]
The Life Aquatic with Steve Zissou [2]

Cousteaumaisen luonnon ihmeitä kartoittavan dokumentaristi Steve Zissoun (Bill Murray) elämä saa masentavan käänteen, kun viimeisintä elokuvaa kuvatessa ainoastaan miehen itsensä näkemä mystinen jaguaarihai syö hänen parhaan kaverinsa Estebanin. Zissou julistaa seuraavan matkansa/elokuvansa tarkoitukseksi hain tappamisen. Ennen lähtöä hänen elämäänsä ilmaantuu Ned Plimpton (Owen Wilson), joka ilmoittaa saattavansa olla Zissoun äpärälapsi vuosien takaa. Estebanin kuolema, mahdollinen poika sekä mukaan änkeävä raskaana oleva naisreportteri Jane (Kate Blanchett) muuttavat Zissoun sekalaisen tiimin dynamiikkaa ja pakottavat hänet tarkastelemaan itseään ja elämäänsä tarkemmalla seulalla kuin koskaan aiemmin.

Vaikka Anderson aina kirjoittaakin elokuvansa kumppanin kanssa, voi häntä perustellusti pitää todellisena visiona lopputulosten takana. The Life Aquaticissa kirjoittajakaveri on vaihtunut aiempien elokuvien Owen Wilsonista Noam Baumbachiin, mutta eroa ei edes huomaa sävyn tai sisällön kannalta. Lisäksi Andersonin elokuvat ovat visuaalisesti niin persoonallisia, että niitä on vaikea edes verrata mihinkään muuhun kuin tekijänsä omaan tuotantoon. Käytännössä The Life Aquatic onkin sama elokuva kuin ohjaajan edellinen eli The Royal Tenenbaums (2002), mutta parempi kokonaisuus. Molemmissa perheiden on päästävä yli toisistaan toimiakseen ja isähahmon on lunastettava takaisin heidän kunnioituksensa sekä opittava ymmärtämään muita ihmisiä.

The Life Aquatic with Steve Zissou [3]
The Life Aquatic with Steve Zissou [4]

Kuvat ovat Andersonille aivan yhtä tärkeä osa kokonaisuutta kuin hahmotkin. Esimerkiksi Nedin ja Janen, vaikka hyvin määriteltyjä hahmoja ja tärkeä osa sisältöä ovatkin, funktio elokuvassa on ison osan aikaa tarjota Andersonille keino esitellä katsojalle Zissoun sekalaista tiimiä ja heidän elinympäristöään. Esittelyn tuntua lisää ja keinotekoisuutta lieventää se, että lähes kaikki mitä nähdään, tallennetaan myös elokuvan sisäisessä maailmassa Zissoun dokumenttia varten. Otokset on rajattu kuin postikortteja tai maalauksia varten, tai kuvituksena kirjalle. The Royal Tenenbaumsissa Anderson jopa jakoi teoksensa lukuihin, joiden alkukuvissa oli luettavana kuvailevaa tekstiä juuri alkavista tilanteista. Elokuvat tuntuvat osittain visuaaliselta ilmeeltään nerokkaan lapsen kokoamilta nukketaloilta. Tämä vielä korostuu Belafonte-laivan oikean kokoisessa läpileikkauksessa, jota käytetään pariin otteeseen.

Andersonin tyyli on elokuva elokuvalta edennyt kohti tiettyä muotoa, joka The Life Aquaticissa tuntuu nyt saavuttaneen lakipisteensä. Ainakin on vaikea kuvitella tyylittelyn voivan enää tästä edetä. Sosiaalisilta kyvyiltään takkuilevien, älykkäiden ja ongelmallisten ihmisten kuvaajana Anderson on vertaansa vailla. Haikean melankolinen, kitarapainotteisen pop-musiikin siivittämä tyyli ja äärimmäisen tarkasti rajatut sekä pakkomielteen omaisesti - niin lavasteiden kuin ihmisten osalta - sommitellut kuvat luovat täysin oman maailmansa. Andersonia kritisoidaan usein keinotekoisuudesta, mutta siitä huomauttaminen on kuin moittisi koomikkoa vitsien kertomisesta. Elokuvahan on jo luonteeltaan keinotekoinen, jokainen kuva on aina tekijöiden luoma ja rajaus (toivottavasti ainakin) tarkkaan mietitty. Anderson vain nostaa tämän muutenkin ilmeisen suoraan kaikkien nähtäville kiinnittämällä kuvakirja- ja postikorttimaisilla otoksillaan siihen katsojan huomion. Tällainen tyylittely voisi tuntua itsetarkoitukselliselta, jos mukana olisi myös jonkinlainen sen ulkopuolinen todellisuus, mutta Andersonin elokuvat ovat yhtä kuin tyylinsä, eikä hän päästä siihen yhtään säröä.

The Life Aquatic with Steve Zissou [5]
The Life Aquatic with Steve Zissou [6]

Uusia tarkoituksellisen todellisuudesta siirrettyjä elementtejä visuaaliseen muotoon tulee vielä stop motion -animaatiolla toteutetuista merenelävistä, joista on realistisuus kaukana. Tim Burton's Nightmare Before Christmas -elokuvan (1993) ohjannut Henry Selick on saanut loihtia kaikenlaisia kummajaisia värikkäistä merihevosista taisteleviin rapuihin ja sammakoihin. Kummallista kyllä, animaatiot eivät häiritse millään tavalla vaan ne hyväksyy osaksi elokuvan muutenkin perin merkillistä maailmaa. Tuntuu jopa täysin loogiselta näyttää luonto näin ihmeellisenä, koska Zissoun ryhmä on rakennettu vanhanaikaisten, seikkailupainotteisten luontokuvaajien mukaan. He lavastavat tilanteita härskisti ja löytävät uusia lajeja, keksittyjäkin. The Life Aquatic on todellisuuksia todellisuuksien sisällä, visuaalisesta ilmeestä dokumentointiin ja animoituihin eläimiin.

Kuvan ja musiikin yhdistäjänä Anderson on myös kehittynyt jatkuvasti. Tällä kertaa taustalla soivat asiayhteydestään irrotettuna epäilemättä täysin naurettavilta kuulostavat retrosyntikkateemat sekä David Bowien Ziggy Stardust -kauden aikaiset biisit - suurimmaksi osaksi akustisesti portugaliksi tulkittuna! Lopussa tosin hemmotellaan vielä soittamalla Ennio Morriconen ja Joan Baezin kappale "Here's To You" kokonaisuudessaan.

The Life Aquatic with Steve Zissou [7]
The Life Aquatic with Steve Zissou [8]

Elokuvan draama voi tuntua monesta hieman lattealta ja kylmäkiskoiselta. Monisäikeisten ihmissuhteiden suuret tunteet ilmaistaan joko äärimmäisen pienillä eleillä tai ei lainkaan, ja vakavasävyiset kohtauksetkin käännetään enimmäkseen ainakin jollain tasolla lakonisen humoristisiksi. Pointti ei kuitenkaan ole suurissa hetkissä ja kellontarkassa juonessa, vaan lukemattomista yksityiskohdista ja puoliksi kätketyistä vihjeistä hahmojen sisimpään luonteeseen. Hahmoja ei näytetä käsittelemässä asioitaan tai tekemässä suuria päätöksiä, toimet ja tilanteista syntyvät ymmärryksen hetket riittävät. Persoonallisuudet tulevat selviksi elokuvan edetessä ja sisäisten motiivien ymmärrys riippuu katsojan kyvystä lukea repliikkien sävyjä ja painotuksia sekä näyttelijöiden kehonkieltä. Näyttelijöiden eleet ja asennot eivät ole sattumanvaraisia vaan tarkkaan suunniteltuja. Kyse on hahmoista, jotka tietämättäänkin koko ajan kurottavat ulos omista itsekeskeisistä universumeistaan löytääkseen ymmärrystä ja kunnioitusta muiden silmissä - omilla ehdoillaan. Zissou on - kuten Gene Hackman The Royal Tenenbaumsissa - ihminen, joka ei kykene ottamaan muita huomioon vaikka kuinka yrittäisi. Isän ja mahdollisen pojan kehittyvä ja lämpenevä suhde on hyväksyttävää niin kauan kuin siitä saa materiaalia dokumenttiin. Eli herkät hetket ovat käypää ihmissuhdesivujuonta ja niitä voi häpeilemättä käyttää koska ne ovat "todellisuutta". Zissou pelkää eniten sitä, että Ned olisi hänen biologinen poikansa. Mies on jo isähahmo koko ryhmälleen (ja erityisesti Willem Dafoen mielipuolisella aksentilla esittämälle Klausille) ja sitä hän haluaa olla Nedillekin. Avainsana onkin "hahmo", sillä Zissou tahtoo tulla kohdelluksi kunnioituksella ja rakkaudella kuten isä - hän ei vain halua olla isä. Loppujen lopuksi koko seikkailun tarkoitus on saada Zissou itse ymmärtämään paikkansa ympärilleen kokoamassaan "perheessä" sekä hyväksymään itsensä.

The Life Aquatic with Steve Zissou [9]
The Life Aquatic with Steve Zissou [10]

Näyttelijätyöltään The Life Aquatic on tasaisen loistavaa hienovaraisella ja hillityllä tavalla. Näyttelijäkaarti on melkoinen ja kaikilla lukuisista päähenkilöistä on tarkkaan määritellyt, toisistaan eroavat persoonallisuudet. Tässä sakissa upeita lahjakkuuksia loistaa ylitse muiden kuitenkin urallaan ennenkin, mutta etenkin viime vuosina monta hienoa suoritusta tehnyt Bill Murray. Murrayn pitkässä vartalossa, harmaassa tukassa ja erityisesti loputtoman surumielisissä silmissä on uskomaton määrä persoonallisuutta, jota hän on oikeastaan vasta 90-luvun puolivälin jälkeen alkanut käyttää muuhunkin kuin hassutteluun.

Oli Andersonin keinoista ja The Life Aquaticin laadusta sitten mitä mieltä tahansa, yhtä asiaa ei voi kiistää: kukaan muu ei voisi tehdä tällaista elokuvaa. Anderson tekee täysin omanlaistaan jälkeä, eikä edes yritä miellyttää lähellekään kaikkia. Hän käsittelee kuolemanvakavia aiheita juuri ja juuri karikatyyriviitan alta pakenevien hahmojen kautta omiin universumeihinsa suljetuissa elokuvissa. The Life Aquatic With Steve Zissou on hänen tähän asti paras työnsä: yksityiskohtia ja loistavia hahmoja pursuava, koskettava, hervoton sekä suorastaan uskomattoman omaperäinen yhdistelmä draamaa ja komediaa.

****½
© Ilja Rautsi, julkaistu: 4.4.2005
keskiarvo
toimitus
3.50/5.00 (8)
 JSSMTPJM*IRMHMEPI
  3.5 3.5 4.0 2.5 4.5 4.0 3.5 2.5
keskiarvo
lukijat i
3.67/5.00 (24)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  17 (56)
30%
The Life Aquatic with Steve Zissou (2004)  The Life Aquatic with Steve Zissou (2004)Steve Zissoun vedenalainen maailma