Caroline Munro

Yongary, Monster from the Deep (1967)

aka Taekoesu Yonggary; Dai koesu Yongkari; Great Monster Yongary; Great Monster Yongkari; Monster Yongkari; Godzilla, Monster des Schreckens

Yongary, Monster from the Deep #1 Yongary, Monster from the Deep #2
IMDb

Etelä-korealaisen elokuvan eläessä hedelmällistä kukoistuskauttaan on hauska suunnata katse maan menneisyyteen. Kuinka monta korealaista elokuvaa muistuu mieleen 60-luvulta? Myönnän täysin oman Korea-sivistymättömyyteni, mutta kellojani soittaa vuosikymmeneltä ainoastaan yksi paikallinen tuotanto: Yongary, Monster from the Deep, Etelä-Korean yksinäinen entree 60-luvun lopulla äänekkäimmin mesonneeseen kaiju-boomiin.

Kim Ki-dukin (ei, ei se Kim Ki-duk - herrojen mahdollinen yhteys on minulle täysi mysteeri) ohjaama Yongary, Monster from the Deep lainaa tarinansa pohjaksi kaikkien kaijujen isän, alkuperäisen Godzillan (1954) esittelemän perusjuonikuvion lähes sellaisenaan, mutta heittää sekaan valitettavasti enemmän kuin hyppysellisen Gameraa (1965) ihmispäähenkilöksi nousevan, neuvokkaan ja minimaalisiin shortseihin pukeutuneen pikkupojan muodossa. Seuraavissa viidessä kappaleessa käydään läpi Yongary, Monster from the Deepin koko juoni suurpiirteisen yksityiskohtaisesti, joten niille, jotka eivät ole koskaan nähneet yhtäkään Godzillaa tai Gameraa, on aiheellista esittää epäuskoinen spoiler-varoitus.

Ensimmäinen 20-minuuttinen saa luvan tulla kuitatuksi muutaman sanan tiivistelmällä: ydinkokeet herättävät henkiin maan alla uinuvan jättihirviö Yongaryn, joka talsii lähimpään suurkaupunkiin aiheuttamaan laajamittaista hävitystä (olen kuulevinani ympäriltäni juonenkulun nerokkuutta hämmästelevää kohinaa ja ihastuneita huudahduksia). Korean armeija ei saa nujerrettua Yongarya väkivalloin, vaan voittoon tarvitaan nuori ja älykäs tiedemies Ilo, joka keksii Yongaryn heikkouden, sekä hänen sydänkäpysensä 8-vuotias veli Icho, jonka nokkeluuden ansiosta Ilo saa ratkaisevat johtolangat päätelmiensä tekoon.

Yongary, Monster from the Deep [1]
Yongary, Monster from the Deep [2]

Koko tuttu tarina on käsikirjoitettu ja näytelty huvittavalla tavalla päin persettä. Kaikki Etelä-Korean kuusi huippuälykästä sotilasjohtajaa ovat kokoontuneet keskustelemaan uhkatilanteesta asiantuntevasti ja jokaisen ratkaisun huomioonottaen, heitellen ilmoille analyyttisiä päätelmiään tyyliin: "it seems to me that one ancient landmark is a lot less important than millions of lives." Sotajohdon päätettyä ampua Yongaryyn kaikki käytettävissä olevat ohjuksensa, paikalle pamahtava Ilo (joka tietysti voi vaivatta raahata Ichoa ja tyttöystäväänsä mukanaan keskelle ties mitä huippusalaista kriisikokousta) ehdottaa, että ehkä hirviö kannattaisi houkutella pois kaupungin keskustasta ennen kuin sitä yritetään räjäyttää koko Korean ohjusvarastolla. Operaation johtajien mielestä ajatus "kuulostaa hyvältä idealta."

Koska Icho on selvittänyt että Yongary juo öljyä, laitakaupungilla avataan muutamat bensatankit ja hirviö löllertää haluttuun suuntaan. Niin ja tässä kohtaa elokuvaa on muuten tuhottu aivan saatanasti taloja ja jatkettu tilanteen pohdintaa. Ilo on järkeillyt otuksen inhoavan kylmää, joten hän lentää helikopterilla Yongaryn ylle ja heittää sen niskaan lastin ammoniakkia. Yongaryn maatessa harjulla ottamassa ensimmäisen kerran lukua päästään koko elokuvan parhaaseen kohtaukseen: Icho hiipii yöllä hirviön luokse ja osoittelee sen naamaa Ilolta varastamallaan kutitusvalonsäteellä ihmetellen ääneen, mikä kumma mukavaa liskoa oikein vaivaa. Yongaryn sarvi alkaa sykkiä elämän valoa, silmät aukeavat ja monikymmentonninen körjäke ponkaisee jaloilleen korealaisen surf rock -sävelmän pärähtäessä eetteriin. Yongie jammailee hyvissä fiiliksissä biitin tahtiin ja Icho nauraa hysteerisesti vieressä minkä "Go, Yongary! Go!" -huudoiltaan ehtii.

Sitten ylösnousemuksen viimein havainnut armeija pamahtaa paikalle ja herkkä hetki muuttuu silmänräpäyksessä jälleen täydeksi sotatilaksi. Ichon leikkimielisen vintiöasenteen johdosta kaupunkia tuhotaan muutamien lisämiljardien edestä ja tuhannet korealaiset kokevat kammottavan off screen -kuoleman. Uuden tulemisensa myötä Yongary on myös omaksunut uuden erikoisominaisuuden: sarvesta sinkoutuvalla säteellä voi kätevästi viipaloida lentokoneita. Korealaiset hävittäjälentäjät käyttävät hämmentävää strategiaa ja ohjastavat koneensa suoraan Yongarya päin, mutta tämä ei hämää monessa liemessä marinoitua monsteriamme, jonka onnistuu yhä pitämään yllä illuusiota täydellisestä vahingoittumattomuudestaan kaikenlaisen tulivoiman edessä.

Yongary, Monster from the Deep [3]
Yongary, Monster from the Deep [4]

Lopulta päästään Yongaryn kuolinkohtaukseen, joka on sekä tehosteellisesti vaisu että tunnetasolla surullinen. Ilo tiputtaa helikopteristaan joen rannalla mellastavan Yongaryn niskaan kuutiokaupalla ammoniakista jatkojalostamaansa myrkkyä, mikä saa otuksen heilumaan ja kärvistelemään tuskissaan pitkissä, hidastetuissa otoksissa. Jättiläinen kaatuu veteen, menettää sulkijalihaksensa hallinnan ja sen peräpäästä vuotava neste värjää joen oranssiksi. Sen lisäksi, että surf rockia diggaava, tultasyöksevä jättiläislisko oli moninkertaisesti sympaattisempi ilmestys kuin elokuvan kaikki ihmishahmot yhteensä, neronleimauksen ympäristövaikutukset virran ja mahdollisesti myös pohjaveden mukana leviävän myrkyn ansiosta eivät liene paljon Yongaryn tallomisia lievemmät. Päähenkilöt nauraa räkättävät onnistumiselleen ja Icho-pojalle, joka yrittää vakavissaan selittää hirnuville aikuisille, että hän oli oikeasti kiintynyt Yongaryyn. HA HA HA! Hassu kersa.

Yongary, Monster from the Deep on kaukana hyvästä elokuvataiteesta. Elokuvan ei kuitenkaan tarvitse kauheasti yrittää minua miellyttääkseen. Taisteluita, tissejä, ninjoja, apinoita, räjähdyksiä, robotteja, irtonaisia ruumiinosia sekä kääpiöitä, ja pysyn varmasti iloisena. Helpointa lienee silti tehdä koko elokuva tuhoa kylvävän jättiläishirviön ympärille. Kuinka pieleen tällä konseptilla voi edes mennä, kunhan pääpaino ymmärretään pitää itse asiassa? Tietokoneanimaatiopaskaa en suostu edes ottamaan puheeksi. Jos ylipäätään suunnittelee viettävänsä aikaa silmät auki paikallaan istuen, niin giganttisen, tultasyöksevän liskon katselu kerrostalonmurskaus- ja pakenevien ihmismassojen käristyspuuhissa ei kuulosta koskaan kovin huonolta ajatukselta.

Ja Yongary, Monster from the Deepin tekijät ovat sentään yrittäneet! Budjettirajoituksista huolimatta maisemia poljetaan tasamaaksi sellaisella pieteetillä, että elokuva kirii rymistelysektorilla monen samaan aikaan valmistuneen väsähtäneemmän Godzilla-kierrätyksen ohi ja ylitse. Valitettavasti tuotannon korealaisuus näkyy elokuvassa vain lähinnä hieman eri tavalla hassun näköisten aasialaisnäyttelijöiden naamoista. Muuten japanilaisesikuvien emulointi on turhankin tarkkaan täydellistä: kaikki paikallisväri on hautaantunut kopiointi-innon alle. Yongary, Monster from the Deepista on mahdotonta keksiä mitään omaperäistä tai ainutlaatuista: Godzilla ehti jo tanssaamaankin muutamaa vuotta aiemmin voitonhuumassaan Invasion of the Astro-Monstersissa (1965).

Yongary, Monster from the Deep [5]
Yongary, Monster from the Deep [6]

Erikoistehoisteisiin saatiin apua Japanista ja ne ovat räikeästä feikkiydestään huolimatta ehtaa rätinän ja räjähdysten säestämää pienoismalliromutusta. Erityistä huolellisuutta on käytetty pienoislentokoneiden ja muiden kulkupelien väkertämiseen, jotka vaikuttavat paikoin jopa lähes realistisilta. Yongary itse on hirviönä ja pukuna kohtalaisen onnistunut, vaikkakin turhan suora Godzillan kopio. Eniten häiritsee silmien täydellinen liikkumattomuus, minkä ansiosta ei voi hetkeksikään unohtaa tuijottavansa kostyymissä mekastavaa stunt-miestä. Yongaryn monotoninen karjuntakin kuulostaa joltain krapulapierun ja housujenrepeämisen risteytykseltä. Toisin kuin aina jälkikäteen animoituun liekitykseen turvautunut Godzilla, Yongary sentään hönkii ihka oikeaa tulta, minkä näissä kohtauksissa hänen kidastaan pilkistävä liekinheitinkin hilpeästi todistaa.

Vuonna 1999 Yongary heräsi henkiin rahanahneiden korealaistuottajien päättäessä luoda oma rip-offinsa Columbia Tri-Starin megabudjettisesta kaiju-raiskauksesta Godzilla (1998). Shim Hyung-raen Yonggarya, ensi-iltansa aikaan Etelä-Korean kalleinta elokuvatuotantoa, tähdittävät amerikkalaiset jämänäyttelijät, ja sen länsimaalaisyleisölle räätälöity versio Yonggary 2001 (2001) aka Update Yonggary pääsikin Yhdysvalloissa kohtalaisen laajaan dvd-levitykseen Reptilian-nimellä, niin ikään Tri-Starin toimesta. Suomessa sama laitos on julkaistu vhs:nä ja esitetty televisiossa. Uudessa tulkinnassa on Yongary, Monster from the Deepin kanssa yhtä vähän tekemistä kuin alkuperäisellä Godzillalla ja sen hollywoodisoinnilla, itse hirviönkin ollessa sympaattisen pukumiehen sijaan vastenmielinen CGI-kammotus.

Versioinfo (3.5.2005):

MGM julkaisi vuonna 2007 Yongary, Monster from the Deepin Double Featurena "Midnight Movies" -sarjassaan R1 dvd:nä yhdessä John Lemontin jättiapinaelokuva Kongan (1961) kanssa. Remasteroitu kuva pesee kaikki aiemmat julkaisut, mutta alkuperäisversiota (tai ääniraitaa) ei yrityksistä huolimatta onnistuttu paikantamaan.

**½--
© Tatu Piispanen, julkaistu: 3.5.2005
keskiarvo
toimitus
2.50/5.00 (1)
 
keskiarvo
lukijat i
2.50/5.00 (1)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!