Caroline Munro

Seed of Chucky (2004)

aka Bride of Chucky 2; Child's Play 5; Son of Chucky; Chuckys Baby; Fils de Chucky; La semilla de Chucky

Seed of Chucky #1 Seed of Chucky #2
IMDb

Tappajanukke Chucky popsahti ensimmäisen kerran maailmaan elokuvassa Child's Play (1988), jonka kohtuumenestys takasi sille kaksi jatko-osaa vuosina 1990 ja 1991. Kasarikauhubuumin loppuvaiheilla mukaan kärryyn hypännyt ilkeä lelu oli kuitenkin sen verran myöhässä (ja sen verran pöljä idea), ettei hahmosta koskaan kasvanut esim. Freddyn tai Jasonin veroista horror-ikonia ja sarja kupsahti trilogiaksi. Seitsemän vuoden jälkeen nukke oli kuitenkin jo kerännyt tarpeeksi nostalgia-arvoja, ja koko "saagan" keksineen Don Mancinin uusi, entisiä komediallisempi viritelmä Bride of Chucky sai nähdä päivänvalon. Sarja oli osa osalta valahtanut koko ajan enemmän parodiaksi itsestään, eikä Tiffany-morsion tuominen kuminukelle ainakaan pysäyttänyt tätä kehitystä. Bride of Chucky hyötyi kuitenkin Hongkong-ohjaaja Ronny Yun energisestä tarinankerronnasta ja onnistui tuomaan uutta verta harvinaisen hyytyneeseen aiheeseen. Mancini päätti pitää pikkuruista rahasampoaan pyörimässä ja nyt saamme nauttia Chuckyn ja Tiffanyn jälkikasvusta.

Käytännössä kaikki Chuckyn seikkailut alkavat siitä, että hän on kuollut. Ykkösosassa selviävä taustatarina teloitetusta sarjamurhaajasta, jonka sielu siirtyy viattoman oloiseen lasten leluun, on jo totaalisesti unohdettu, eikä katsojia edes yritetä saada hyväksymään tilannetta tai selvitellä mitään edellisissä osissa tapahtunutta selkeällä tavalla. Mutta eivät tämän sortin kauhu-franchiset eläkään pohjustuksen, logiikan, saati tarinankerronnan mukaan, vaan sen kuinka pöhköillä tavoilla ne onnistuvat ylittämään yleisön odotukset pakollisista murhista ja one-linereista. Nukke elää, tappaa ja on vittumaisen humoristinen - siinä kaikki. Sarjan jokaisessa osassa mukana ollut pinokkio-syndrooma ei sen sijaan ole kadonnut mihinkään ja Chucky etsii yhä keinoa siirtyä ihmisruumiiseen.

Seed of Chucky [1]
Seed of Chucky [2]

Tarina alkaa Englannista, jossa Paskanaamaksi nimetty elävä nukke kituu häntä show'ssaan käyttävän vatsastapuhujan vankina, samalla miettien elämänsä tarkoitusta. Ainoa vinkki syntyperään on kädessä lukeva "Made In Japan". Sattumalta hän näkee tv:ssä dokumentin uuden Chucky-elokuvan kuvauspaikalta, tajuamatta että Chucky- ja Tiffany-nuket (joiden käsissä on sama merkintä) eivät ole eläviä. Lento Amerikkaan, päätyminen sattumalta juuri kuvauspaikalle ja sopivasti taskusta löytyvä maaginen amuletti ratkaisevat ongelman: nuket heräävät henkiin ja perhe on koossa. Mukaan saadaan vielä itseään parodioiden näyttelevä (elokuvassa, sekä sen sisäisessä elokuvassa Tiffanyn äänenä toimiva) Jennifer Tilly, joka haluaa esittää Neitsyt Maariaa räppäri Redmanin tekemässä Jeesus-elokuvassa. Jos tämä kuulostaa järjettömältä, niin kyllä se sitä onkin.

Kaikki aiemmat osat käsikirjoittanut Don Mancini on tällä kertaa hypännyt myös kameran taakse. Hän selkeästi tajuaa, mitä hyvin rajoittunut yleisönsä Chuckylta kaipaa. Vihje: se ei ole vakavaa kauhua. Seed of Chucky on siitä kiehtova, että se on normaalin amerikkalaisen kauhuelokuvalogiikan vastaisesti tyystin moraalin tuolla puolen; hyviä hahmoja ei palkita, vaan heitä päinvastoin pilkataan. Opetus toki löytyy: ole oma itsesi - tässä tapauksessa se vain tarkoittaa ihmisten listimistä huvin vuoksi. Mancini myös pitää huumorin osuvan alhaisella tasolla esim. soittaen bambuhuilun äänen joka kerta kun "Made In Japan" -teksti näytetään. Hupaisan goreilun ja hieman aivokuolleen Hollywood-satiirin ohella Seed of Chucky on tappajanukkejen perhedraama ja herkkä kasvutarina. Chucky nimeää poikansa Gleniksi, kun taas Tiffanyn mielestä tämä on tyttö, eli nimenä on... aivan, Glenda. Glen vai Glenda ei itsekään tiedä kumpi on, ja haluaisi tavallaan olla molempia.

Seed of Chucky [3]
Seed of Chucky [4]

Seed of Chucky on tyhmä elokuva, mutta se on rehellisen tyhmä. On vaikeaa olla nauttimatta Tillyn lutkamaisesta itseparodiasta, estottomasta murhaamisesta, seksuaalisen identiteettinsä kanssa painivasta nukesta, Britney Spearsin räjäyttämisestä tai vaikka törkymaestro John Watersin cameosta niljakkaana paparazzina. Parodisuus ja itseviittaukset saavuttavat loogisen päätepisteensä Chuckyn masturboidessa Fangoria-lehden numero kädessään. Taru sormusten herrasta -elokuvien Pippininä paremmin tunnettu Billy Boyd on myös suht hulvaton viattomuutensa menettävän ja verileikkien ilon oppivan Glenin äänenä.

Mikäli sisällön sekä juonen puute unohdetaan, ainoa varsinainen ja melko ratkaiseva ongelma on oikeastaan esikoisohjaaja Mancini, joka ohjaa yhtä sulavasti kuin nuket halpojen efektien ansiosta liikkuvat. Kuvaaja Vernon Laytonin ärsyttävän televisiomainen, lämpimiä sävyjä suosiva valaistus sekä kirkas värimaailma riipivät myös hermoja. Ronny Yun edellisen osan tyylittelyn jälkeen tällainen räpellys ei ole pelkästään askel taaksepäin vaan teknisen puolen totaalinen nollaus. Seed of Chucky jää siis ikävän puolitiehen, mutta Mancinin ansioksi on luettava lyhyt kesto, johon ei ole jätetty kuolleita hetkiä tai tarpeettomia sivujuonia. Halpaa törkyhupia, ja varsin vitutusvapaata sellaista. Elokuvaa, jonka alkutekstijakso koostuu tietokoneanimoidusta siittiöiden matkasta kohtuun, on myös vaikea olla rakastamatta edes jollain tasolla. Mitä seuraavaksi, Chucky In Space?

**½--
© Ilja Rautsi, julkaistu: 10.6.2005
keskiarvo
toimitus
2.90/5.00 (5)
 JSSMIREMPI
  3.5 3.5 2.5 2.5 2.5
keskiarvo
lukijat i
2.23/5.00 (11)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  -5 (20)
0%
Seed of Chucky (2004)  Seed of Chucky (2004)