Caroline Munro

Wild Gals of the Naked West (1962)

Lännen villit tytöt

aka Immoral Girls of the Naked West; Naked Gals of the Golden West; The Immoral West-and How It Was Lost; The Naked West-and How It Was Lost; Wilde Mädchen des nackten Westens

Wild Gals of the Naked West #1 Wild Gals of the Naked West #2
IMDb

Elitistin Russ Meyer -arvostelusarja etenee yhtä varmasti ja vauhdilla kuin krapulainen kohti videovuokraamoa. Definitiivinen katsauksemme porskuttaa kronologisesti Wild Gals of the Naked Westiin skipaten The Immoral Mr. Teasia seuranneen Eve and the Handymanin yksinkertaisesti siitä syystä, että allekirjoittanut ei ole kyseistä osaa Meyerin tuotannosta nähnyt. Vuoden 1961 Eroticaa ei ole nähnyt kovin moni muukaan.

Kovin kauas Mr. Teasista ei Wild Gals ole edennyt. Kertojan mahtipontinen selitys villistä lännestä ilman sen kummempaa sisältöä on kovin meyermäistä. Intiaanien - "punaiseksi maalattujen miesten" - ja monisatapäisen ratsuväen yhteenotot onnistutaan esittämään kuvaamalla soivaa torvea, ratsastuksen tahdissa heiluvaa miekan kahvaa ja virtaavaa vettä. Kunnes miekka tahriutuu punaiseen maaliin ja psykedeeliset maalipurot sekoittuvat veteen ja toisiinsa. Tästä siirrymme nykyaikaan ihmettelemään autioitunutta villin lännen kylää. Kamera törmää vanhaan ukkoon, joka alkaa selostaa kameralle kaupungin historiaa, sillä kapakka on juuri tällä hetkellä suljettu. Kyseinen kasikymppinen on periaatteessa elokuvan ainoa henkilö, jolla on dialogia, ja muuten tapahtumat etenevät mykkäelokuvamaisesti.

Wild Gals of the Naked West [1]
Wild Gals of the Naked West [2]
Wild Gals of the Naked West [3]

Mies aloittaa tarinansa siitä, kuinka kaupunki oli niin paha, että sille ei siitä syystä annettu nimeä ollenkaan. Kuva miehestä hämärtyy ja takauman hyllyvät melonit valtaavat ruudun antaen alle sekunnin päästä tilaa nopeille lähikuville ihmisistä, aseista, rinnoista, viinasta ja ties mistä.

Muutaman minuutin kuluttua kuva rauhoittuu ja saamme seurata kaupungin tapahtumia eli miehiä jahtaamassa naisia, naisia jahtaamassa miehiä, tappeluita, ammuskeluja, viinanjuontia. Mitään muuta kaupungissa ei tunnu tapahtuvan. Välillä palaamme nykyaikaan kuulemaan ukolta muutaman kommentin, satunnaisesti kommentteja kuullaan tapahtumien päällä. Jopa järkeä vähemmän on Wild Galsissa juonta. Se vähäinen alkaa, kun kaupunkiin saapuu muulilla hiljainen, pieni pukumies. Saluunan omistajan tyttöystävä iskee mieheen silmänsä, vaikka isoista rinnoista huolimatta naisen kiinnostus on täysin yksipuolista. Viskiä ahkeraan lipittävä omistaja ei ihmeemmin perusta tilanteesta, ja ammuskelun jälkeen vaihtaa muukalainen ylleen kostajan punaisen asun ja poistaa kaiken pahan kaupungista. Siinäpä se.

Wild Gals of the Naked West [4]
Wild Gals of the Naked West [5]
Wild Gals of the Naked West [6]

Koko Wild Gals of the Naked West on kokoelma epäonnistuneita vitsejä, muka-hauskoja äänitehosteita ja muutamia - tai no, aika monia - paljastuvia rintoja. Lienee oleellista mainita, että osa elokuvan naisista on aivan tuiki tavallisia, mutta nyt joukkoon on jo eksynyt muutama mitoiltaan hyvin meyermäinen. Ketään tunnettua mukana ei ole, mutta paremmin Mudhoneysta tuttu mummeli säikäyttää saluunaan eksyneen gorillapukuisen miehen pois häiritsemästä. Kumman usein sitä tulee katsottua elokuvia, joissa on gorilla.

Jonkinlaista analyysia voisi yrittää kehittää siitä, mikä on pointti tuoda moderneja esineitä villiin länteen. Puuceen kokoisessa puuvajassa on kaakeloitu kylpyhuone ammeineen ja intiaanit hyökkäävät kaupunkiin aseinaan niin sinkoja, konepistooleja kuin kranaatinheittimiä. Jotenkin tällaisen miettiminen tuntuu kuitenkin varsin turhalta.

Wild Gals of the Naked West [7]
Wild Gals of the Naked West [8]
Wild Gals of the Naked West [9]

Wild Gals of the Naked Westin selkeästi mielenkiintoisin piirre on sen osa Russ Meyer -kaanonia. Huomiota tulee kuitenkin kiinnitettyä niin lavasteiden minimalistisuuteen (kaupungin nimi olisi ehkä voinut olla Dogville, sillä osa huonekaluista on piirretty yksivärisiin lavasteisiin) kuin hämmentävään leikkaukseen ja kuvaukseen. Esimerkiksi naiselle samppanjaa tarjoilevasta miehestä ei missään vaiheessa nähdä kuin buutsit. Lavasteiden ohella budjettinsa tiedostaen Meyer hupailee myös käyttämällä esim. täsmälleen samaa "intiaania" antamassa itselleen kuvan ulkopuolelle rauhanpiipun.

Ja mikäpä oli tarinan opetus? Jokainen ihminen tarvitsee vähän pahuutta, sillä nimetön kaupunkimme autioitui sen takia, että muukalainen tuhosi sieltä kaiken pahuuden ja jäljelle jäi pelkkää hyvyyttä.

*½---
© Mikko Kojo, julkaistu: 4.7.2005
keskiarvo
toimitus
2.00/5.00 (3)
 JSMKMM
  2.0 1.5 2.5
keskiarvo
lukijat i
2.17/5.00 (6)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!