Caroline Munro

Layer Cake (2004)

L4yer Cake - diilerin käsikirja

aka L4yer Cake; Layer cake - crimen organizado; The Pusher

Layer Cake #1 Layer Cake #2
IMDb

Kovaksi keitettyjen brittigangsterielokuvien vankka klassikkomaine kantautuu 70- ja 80-luvuilta, vaikka toki Ealing-studio oli vauhdissa jo 50-luvulla hieman keveämmissä merkeissä. Mike Hodgesin Get Carterin (1971), John MacKenzien The Long Good Fridayn (1980) ja Neil Jordanin Mona Lisan kaltaiset elokuvat ovat tiukasti kerrottuja ja säälimättömiä katsauksia Englannin rikolliselementin brutaaliin maailmaan. 90-luvulla Englannin elokuvatuotanto nousi kuitenkin maineeseen lähinnä romanttisten komedioiden ja synkeän arkirealismin siivillä, kunnes Danny Boyle iski kultasuoneen hypertyylitellyllä huumekuvauksella Trainspotting (1996). Kuihtunut rikosperinne ei puhjennut uuteen kukkaan ennen Guy Ritchien ohjaamia ja Matthew Vaughnin tuottamia elokuvia Lock, Stock and Two Smoking Barrels (1998) sekä Snatch (2000), jotka ottivat ilmiselvästi vaikutteita paitsi Boylen vauhdikkaasta kerronnasta, myös Quentin Tarantinon räjähtävästä dialogista ja iskevästä väkivallasta. Vaughn on nyt astunut itse ensi kertaa ohjaajan pallille, tehden melko selkeän pesäeron Ritchien koomisiin karikatyyripikkurikollisiin.

Layer Cake [1]
Layer Cake [2]

Daniel Craigin esittämä, nimettömäksi jäävä menestyvä huumekauppias hautoo juuri eläkesuunnitelmiaan kun hänen ylin pomonsa Jimmy (Kenneth Cranham) kutsuu miehen yllättäen palaveriin. Craigin pitää löytää Jimmyn liikekumppanin kadonnut narkkaritytär ja samalla hoitaa miljoonan Extasy-tabun kauppa epäluotettavan diilerisakin kera. Mikään ei tietenkään ole niin yksinkertaista miltä aluksi näyttää ja ennen pitkää Craig on kaulaansa myöten kusessa.

Guy Ritchien oli alun perin jopa tarkoitus ohjata Layer Cake. Hän kuitenkin päätti paneutua kesken olevaan omaan käsikirjoitukseensa (tulossa oleva Revolver) ja Vaughn otti ohjat käsiinsä. Vaughn on asettanut itselleen vaikean tehtävän esikoisohjaajana; hän ei halua elokuvansa olevan samanlainen kuin Ritchien teokset, mutta ei mitenkään voi karistaa kaikkia vaikutteitaan seurattuaan ohjaajakaverinsa työtä niin kauan. Vaughn on tekemässä vakavaa ja perinnetietoista gangsterielokuvaa, mutta käyttää silti häpeilemättömästi hyvin tunnettuja pop- ja rock-biisejä pelkästään tyylin vuoksi, vieden muutamalta hetkeltä niiden ilkeimmän särmän. Pelastava puoli on, että kappaleet ovat hyvin valittuja ja Vaughnilla on silmää paitsi tyylikkäille otoksille, myös luontevasti soljuvalle kerronnalle. Silti Layer Cake on paikoitellen hieman merkillinen hybridi modernia, nopeatempoista kerrontaa kerronnan vuoksi ja perinteikkäämpää pohdiskelevaa rikosdraamaa.

Layer Cake [3]
Layer Cake [4]

J.J. Connellyn omasta romaanistaan laatima käsikirjoitus ei ole maailman omaperäisin tai nokkelin, mutta se on muutamine nyansseineen varsin toimiva pohja käytännön tekijätiimille. Connelly ja Vaughn eivät suhtaudu kepeästi väkivaltaan ja tappamiseen, ja vaikka Layer Cake ei ole moraalisaarna sen enempää kuin syvällinen tutkielma murhan psykologisesta vaikutuksesta tappajaan, ei seurauksien näyttämistä vältellä. Huumekauppiaiden esittäminen menestyvinä liikemiehinä katukonnien sijaan on elokuvan kannalta hyvä ratkaisu ja tukee teoksen nimeen viittaavaa keskeistä teemaa ihmisten eritasoisesta menestyksestä yhteiskunnan kerroskakussa. Vaughn irrottelee tällä myös visuaalisesti, näyttäen eri puolia Lontoosta, ränsistyneistä varastoista kiiltäviin peilitaloihin.

Näyttelijävalinnoissa ei ole menty metsään, sillä viime vuosina useissa tehokkaissa sivuosasuorituksissa nähdyllä Craigilla on vahvaa läsnäoloa ja harvinaisen sielukkaat silmät - kaksi erittäin olennaista asiaa hiljaiselle päähenkilölle, jonka tehtävä on kantaa elokuva. Taustarooleissa Colm Meaney ja kauhufaneille Hellraiser II:sta tuttu Kenneth Cranham ovat kumpikin päteviä, mutta eivät pärjää Michael Gambonille, jota todellakin soisi näkevän isommissa ja paremmissa rooleissa kuin Harry Potterin rehtorina. Kuten moni muukin vanhan polven brittinäyttelijä (Ian McKellen, Christopher Lee, Ian Richardson...), Gambon ei tunnu kykenevän näyttelemään huonosti tai olemaan väärässä roolissa. Layer Cakeen hän tuo paitsi vakuuttavuutta, charmia ja viisautta, myös runsaasti kohtauksia rikastuttavaa riihikuivaa huumoria.

Layer Cake [5]
Layer Cake [6]

Vaikkei Layer Cake kokonaisuutena ole järin omaperäinen, eikä ohjaaja vielä ole aivan täysin tilanteen tasalla, on se tasaisen menevä sekä viihdyttävä rikostarina, joka pitää päänsä visusti keskitason pinnan yläpuolella iskevään lopetukseen saakka. Lahjakas, uraansa vasta aloitteleva kuvaaja Ben Davis tekee komeaa jälkeä suhteellisen pienellä budjetilla, käyttäen anamorfista laajakuvalinssiä hyvin edukseen. Kaiken kaikkiaan kyseessä on varsin onnistunut tapaus ja lupaava alku Vaughnin ohjaajanuralle sekä kunniakas lisä brittigangsterien nimekkääseen joukkoon.

***½-
© Ilja Rautsi, julkaistu: 5.7.2005
keskiarvo
toimitus
2.88/5.00 (8)
 JSSMTPJMIRMK*EMPI
  3.0 1.5 3.0 4.0 3.5 3.0 2.0 3.0
keskiarvo
lukijat i
3.67/5.00 (15)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  9 (17)
53%
Layer Cake (2004)  Layer Cake (2004)L4yer cake - diilerin käsikirja