Caroline Munro

Das Singende, klingende Bäumchen (1957) :: The Singing Ringing Tree


Das Singende, klingende Bäumchen #1 Das Singende, klingende Bäumchen #2
IMDb

Joskus elokuvaharrastajana joutuu kestämään kysyvän huolestuneita katseita lähimmäisiltään. Esitellessäni ylpeänä hankkimaani kaksi Grimm-veljesten satuihin pohjautuvaa vanhaa saksalaista elokuvaa sisältävää tupla-dvd -laatikkoa, altistuin erinäisille mielenterveyteni vakautta kyseenalaistaville tiedusteluille. Kipinä boksin ostoon syntyi englantilaisen Fast Show -sketsisarjan kautta. Espanjalaisia televisio-ohjelmia pilkkaavassa Channel 9 -vakio-osuudessa esitettiin parodiaversio Das Singende, klingende Bäumchen -elokuvasta, ja sitä varten mukaan oli raahattu Willow'n (1988) ynnä Leprechaun-elokuvasarjan tähti Warvick Davis. Pakkohan alkuteokseenkin oli sen jälkeen tutustua, en vain osannut arvata kuinka palkitsevaa se voisi olla.

Das Singende, klingende Bäumchen [1]
Das Singende, klingende Bäumchen [2]

Kaunis Prinssi (Eckardt Dux) halajaa Koppavan Prinsessan (Christel Bodenstein) kättä omakseen ja tarjoutuu tekemään mitä vain, kunhan neito suostuu avioon hänen kanssaan. Prinssi lienee hieman tyhmänpuoleinen, sillä hän ei ymmärrä lainkaan hemmotellun tytönhupakon oikukasta mieltä. Prinsessa raivoaa hetken ja käskee sitten Prinssiä löytämään hänelle legendaarisen soivan laulupuun, eli Das Singende, klingende Bäumchenin. Koko hovi riehaantuu tästä ilmoituksesta ja toistelee kuin viimeistä päivää: "Das Singende, klingende Bäumchen, Das Singende, klingende Bäumchen" - eikä tämä ole suinkaan viimeinen kerta kun nuo ylväät sanat kuullaan elokuvassa. Prinssi loikkaa hevosensa selkään ja ratsastaa etsimään maagista puuta. Jonkin aikaa vaellettuaan hän saapuu solalle, jonka yli kulkee kivinen silta, jonka kohoumat soivat kuin piano niille astuttaessa (hyvä merkki siis). Solan takaa löytyvää laaksoa hallitsee taikavoimia omaava Ilkeä Kääpiö (Richard Krüger, ja jos joku vielä ihmettelee, niin kyllä, nämä ovat heidän roolinimensä), joka antaa Prinssille Das Singende, klingende Bäumchenin. Kääpiö kuitenkin varoittaa, ettei Das Singende, klingende Bäumchen ala laulaa, ellei Prinsessa todella rakasta urhoa. Jos sulosäveliä ei ala kuulua ennen auringonlaskua, kuuluu Prinssi Kääpiölle. Prinssi nauraa höröttää epäuskoisena (raukka ei vieläkään näytä mitään merkkejä naisten oikkujen ymmärtämisestä) ja tokaisee muuttuvansa karhuksi, jos laulu ei raikaa ennen päivänlaskua.

Das Singende, klingende Bäumchen [3]
Das Singende, klingende Bäumchen [4]

Nokkelat lapsoset varmaan jo päättelivätkin, mitä seuraavaksi tapahtuu. Prinssi on karhumuodossaan noin kuusitoista kertaa hillittömämpi ja kiinnostavampi kuin normaalina, ja päätyy kidnappaamaan Prinsessan, vieden tämän mukanaan asumaan Kääpiön Taikalaaksoon. Siellä sitten opitaan elämästä yhtä sun toista jännittävää ja tavataan muun muassa ydinjätteen aiheuttaman mutaation runtelemalta näyttävä jättiläiskala. Lisänautintoa katsojalle suodaan Kääpiön ilkeilyn merkeissä. Muuttuuko Prinssi enää koskaan ihmiseksi? Oppiiko Prinsessa empatian ihmeen? Ja laulaako Das Singende, klingende Bäumchen?

Das Singende, klingende Bäumchen [5]
Das Singende, klingende Bäumchen [6]

Näyttelijät antautuvat täysin rooliensa vietäviksi; Bodenstein on aluksi ärsyttävä kuin kynnet liitutaululla ja Dux tekee mitä kauniiden prinssien tuleekin tehdä, eli näyttää puisevalta idiootilta. Krüger riehuu maanisesti käsiään heilutellen ja leukapieliään venytellen, todistaen jälleen kerran maailmalle miksi kääpiöt ovat parhaita elokuvapahiksia. Dux vie kuitenkin voiton toisella roolillaan, eli jo ylistettynä karhuna. Karhupuku tuo jollain oudolla tavalla mieleen Star Pilotin (1965) apinamiehet ja selässä näkyvä selkeä sauma pelkästään lisää lihavan otson hellyttävää sympaattisuutta. Se vain haluaa rakkautta!

Das Singende, klingende Bäumchen [7]
Das Singende, klingende Bäumchen [8]

Das Singende, klingende Bäumchen on kerrassaan hurmaava elokuva. Aluksi kaikki näyttää pelkältä kesäteatterilta (no okei, okei, kyllä se siltä näyttää koko ajan), mutta tekijät ovat selvästi innoissaan työstään ja pahvista sekä vaahtomuovista koostuvat lavasteet kattavat kaikki sateenkaaren loistokkaat värit, ynnä pari ylimääräistä. Taustalla soi lempeä pimpelipompelimusiikki ja kerronta on kautta linjan sujuvaa, formaatin huomioon ottaen. Mutta oikeastaan tämän kaiken sanominen on tarpeetonta, sillä jos ohessa oleva kuvitus ei myy elokuvaa, sinulla ei ole sielua.

Das Singende, klingende Bäumchen [9]
Das Singende, klingende Bäumchen [10]

Lopuksi pieni varoituksen sana. Aikoinaan ilmeisesti moniakin lapsukaisia merkillisyytensä vuoksi pelottavalla kuvastolla traumatisoinut koko perheen satu on käypää todistusaineistoa siitä, että aikuisten on toisinaan kerta kaikkiaan mahdotonta ymmärtää lasten pelkotilojen laukaisevia tekijöitä. Aikuiset unohtavat ja hössöttävät usein täysin vääristä asioista, kun lapsi taas pelkää selittämätöntä. Ei paljon auta, että vieressä istuva yrittää selittää kaiken olevan harmitonta, kun kuvaruudulla ilkamoivat mies karhupuvussa, demoninen kääpiö ja silmiään muljautteleva mutanttifisu. Das Singende, klingende Bäumchenin jälkeen (ja aikana) lienee parasta selittää jälkikasvulle asioita, mikäli päättää heidät sille altistaa parhaassa iässä. Vanhemmille elokuva tarjoaa paitsi aimo annoksen nostalgista viattomuutta, myös täysin päätöntä kuvamateriaalia, jollaista ei muuten ilman psykedeelisiä mömmöjä kykene harmaassa arjessaan kokemaan.

****-
© Ilja Rautsi, julkaistu: 6.7.2005
keskiarvo
toimitus
3.75/5.00 (2)
 JSIR
  3.5 4.0
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  2 (2)
100%
Das singende, klingende Bäumchen (1957)  Das singende, klingende Bäumchen (1957)The Singing Ringing Tree